Millaisia ovat suomalaiset perhemetsänomistajat? Miten he metsiään käyttävät? Metsänomistaja 2020 -tutkimusraportti kertoo kaiken

30.6.2020

Suomalaisessa yhteiskunnassa perhemetsäomistajien merkitys on suuri. He omistavat metsämaasta 60% ja puuston kasvusta 70%. Heidän merkitystään korostaa entisestään vielä se, että he myyvät teollisuudelle 80% sen tarvitsemasta kotimaisesta puusta. Metsänomistajakunta muuttuu yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen muutoksen myötä ja sen myötä muuttuvat myös metsänomistajien tavoitteet ja metsänkäyttötavat.

Keski-ikä ja koulutustaso nousevat

Metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta. Metsänomistajien keski-ikä ja vanhimpien ikäluokkien osuus on kasvanut edelleen ja eläkeikäiset edustavatkin tällä hetkellä suurinta metsänomistajaryhmää. Metsänomistajat ovat myös entistä koulutetumpia. Erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana koulutustason nousu metsänomistajien keskuudessa on ollut nopeaa. Jo lähes puolella metsänomistajista on opisto-, ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto. Koulutustason nousu on vaikuttanut myös myönteisesti metsänomistajakotitalouksien tulotasojen nousuun ja tällä hetkellä metsänomistajakotitalouksien tulotaso on korkeampi kuin kotitalouksilla keskimäärin.

Metsätilat pääosin perheomistuksessa ja puolet metsänomistajista asuu maalla

Suomessa perhemetsätiloja on noin 350 000 ja omistajia yli 600 000. Jopa kolme neljästä metsätilasta on perheomistuksessa, perhemetsätilat omistetaan yleensä yhdessä puolison kanssa. Osa tiloista on myös kuolinpesien omistuksessa tai yhtymämuotoisessa omistuksessa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut toivottava kehityssuunta, kun kuolinpesien osuus metsätiloista on vähentynyt; enää joka kymmenes tila on kuolinpesän hallinnassa.

Metsänomistaja 2020 tutkimus osoittaa, että viime vuosikymmenen aikana metsänomistuksen siirtyminen kaupunkeihin on ollut hidasta eikä suomalainen metsänomistajuus ole siirtynyt kaupunkilaisten käsiin ennakoitua tahtia. Yli puolet metsänomistajista asuu yhä maaseudulla, kun puolestaan kaupungeissa asuu vain noin kolmasosa omistajista. Tutkimuksesta käy ilmi, että metsänomistajan tilalla asuminen on sitä yleisempää, mitä suurempi tila on kyseessä. Lisäksi metsänomistajat, jotka asuvat tilallaan omistavat lähes puolet yksityismetsien alasta. Kuitenkin kulunut vuosikymmen osoittaa, että metsänomistajien tilalla asuminen on vähentynyt. Tämä johtuu siitä, että päätoimisten maatalouden harjoittajien osuus on laskenut ja metsänomistajista enää joka kymmenes on päätoiminen maatalousyrittäjä.

Metsä on yhä useammalle taloudellinen turva, mutta myös virkistyksen lähde

Tutkimuksessa selvitettiin metsänomistajien erilaisten tavoitteiden merkitystä oman metsänomistuksen kannalta. Metsänomistajien tavoitteet jaettiin kolmeen eri ulottuvuuteen: taloudelliseen turvallisuuteen ja myyntituloihin, aineettomiin tavoitteisiin sekä työtilaisuuksiin ja ulkoiluun. Taloudellinen turvallisuus ja myyntitulot -ulottuvuudella metsänomistajien voimakkaimmiksi tavoitteiksi nousivat taloudelliseen turvallisuuteen ja metsään sijoituskohteena liittyvät väittämät.  Aineettomat tavoitteet -ulottuvuudella suurimman metsänomistuksen tavoitteet liittyivät metsäluontoon ja -maisemaan ja metsän tunnearvoihin. Työtilaisuudet ja ulkoilu -ulottuvuudella tärkeimmiksi tavoitteiksi nousivat mahdollisuus metsänhoitotöiden tekemiseen ja kotitarvepuun saanti. Tavoitteiden kautta metsänomistajat luokiteltiin joko monitavoitteisiin, virkistyskäyttäjiin, metsässä tekeviin, turvaa ja tuloja korostavin tai epätietoisiin metsänomistajiin.

Metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet yllättävään suuntaan. Aineettomat metsänomistuksen tavoitteet eivät ole vahvistuneet. Metsänomistajista monitavoitteisten, sekä virkistyskäyttäjien osuudet ovat vähentyneet, kun taas turvaa ja tuloja korostavien metsänomistajien osuus on kasvanut selvästi. Tästä voidaan päätellä, että metsä ja metsänomistus nähdään siis entistä vahvemmin elinkeinona ja tulonlähteenä ja taloudellisesti epävarmoina aikoina tämä näkemys vahvistunee.

Harvempi myy puuta, mutta kerralla enemmän

Kehityssuunnat metsänomistajakunnassa sekä heidän tavoitteissaan eivät ole heikentäneet puun tarjontaa yksityismetsistä. Selkeä muutos on kuitenkin tapahtunut metsänomistajakunnan puumarkkinakäyttäytymisessä, sillä markkinoilla on yhä harvempi joukko metsänomistajia ja puukauppaa tehneiden metsänomistajien määrä on vähentynyt. Huolimatta siitä, että metsänomistajia on markkinoilla vähemmän, on kuitenkin yksittäisen puukaupan koko selvästi aiempaa suurempi.

Myös metsien käytön tehokkuus on säilynyt lähes ennallaan, eikä siinä ole tapahtunut merkittävää muutosta. Metsätilakoolla on myös selkeä vaikutus metsänomistajan puumarkkinakäyttäytymiseen ja puunmyyntiaikomuksiin. Metsätilakoon kasvaessa yhä useampi metsänomistaja aikoi myydä lähivuosina vähintään yhtä paljon puuta kuin aiemmin. Puolestaan tilakoon pienentyessä myös puukauppa-aikeistaan epävarmojen ja puukaupasta kokonaan pidättäytyvien osuudet kasvoivat. Metsäalan pinta-alan kasvu lisää siis metsänomistajien puunmyyntiaikomuksia.

Laaja seurantatutkimus sai jatkoa

Luonnonvarakeskuksen 3.6.2020 julkaisema tutkimusraportti ”Suomalainen metsänomistaja 2020: metsätalouden kannattavuus ja metsänomistajakunnan muutos” antaa arvokasta tietoa, tukea ja suuntaa metsänomistajien edunvalvonnalle ja palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksessa on mukana tutkijoita Helsingin yliopistosta, Luonnonvarakeskuksesta, Pellervon taloustutkimuksesta sekä Työtehoseurasta. Tutkimusraportti tarjoaa kattavan ja ajankohtaisen kokonaiskuvan Suomen metsänomistajakunnasta tarkastellen metsänomistajien ja tilojen taustapiirteitä, metsänomistuksen tavoitteita sekä puunmyyntejä.  Lisäksi tutkimusraportti tarkastelee metsänomistajakunnassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneita muutoksia ja kehityssuuntia. Muutoksia kuvataan vertaamalla nykytilannetta vuosien 1999 ja 2009 tietoihin.

Josefiina Tiainen