Metsän monimuotoisuus
Hyvällä metsänhoidolla takaamme kestävän metsätalouden ja turvaamme metsien monimuotoisuutta. Suomalaisessa metsänhoidossa pidetään huolta metsien monimuotoisuudesta monin eri keinoin. Metsänomistajat ovat tärkeä lenkki monimuotoisuuden edistämisessä ja arvokkaiden luontokohteiden säilyttämisessä.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on osa jokapäiväistä työtämme metsissä. Näitä ovat muun muassa metsien laaja sertifiointi, uhanalaislajien elinympäristöjen huomioiminen ja käsittelyjen ulkopuolelle jättäminen, arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen sekä monet vapaaehtoiset toimet metsäluonnon hoitamiseksi ja suojelemiseksi.
Metsänhoidossa huomioitavat keinot monimuotoisuuden turvaamiseksi
- Kotimaisten puulajien käyttäminen. Metsätaloudessa vieraslajien päätyminen suomalaiseen luontoon on estetty tarkasti säädellyllä taimi- ja siementuotannolla. Käytämme vain Suomen luontoon kuuluvia puulajeja.
- Vesistöistä huolehtiminen ja rehevöitymisen hillitseminen. Metsäsertifiointi määrää vesistöjen lähellä tehtävissä hakkuissa suojavyöhykkeen jättämisestä rannoille. Näin estetään tehokkaasti ravintoaineiden vapaa valunta vesistöihin. Lisäksi muun muassa lannoituksessa huolehditaan riittävästä etäisyydestä vesistöihin. Joskus ojia pitää perata, jotta metsän vesitalous pysyy hyvänä. Ennen ojien perkauksia tehdään vesiensuojelusuunnitelma, jotta ei vahingossa aiheuteta vesistöille vahinkoa.
- Erityisten tärkeiden luontokohteiden turvaaminen ja jättäminen käsittelyn ulkopuolelle. Metsälaissa on määritetty joukko erityisen tärkeitä luontokohteita, kuten purot, norot, lähteet, kangasmetsäsaarekkeet, rehevät lehtolaikut ja korkeat jyrkänteet. Jokainen Metsänhoitoyhdistyksen ammattilainen tunnistaa ne ja auttaa metsänomistajaa niiden suojelussa.
- Luonnonsuojelulaissa mainitut luontotyypit. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu.
- Uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttäminen. Metsätaloudessa pidetään huolta uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttämisestä. Metsänomistaja voi myös vapaaehtoisella suojelulla parantaa uhanalaisten lajien säilymistä.
- Säästöpuuryhmien jättäminen hakkuissa. Metsään jätetään puita myös päätehakkuun yhteydessä. Säästöpuuryhmät tarjoavat suojaa eläimille, mutta myös vanhetessaan muuttuvat lahopuuksi ja tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille hyönteisille.
- Suojatiheiköt. Alikasvoskuusten, lehtipuiden ja pensaiden muodostama tiheikkö tarjoaa erityisesti metsäkanalinnuille suojaa ja ravintoa. Suosittelemme tiheikköjen olevan puustoltaan monilajisia. Suojatiheikkö ja säästöpuuryhmä muodostavat erinomaisen kokonaisuuden monimuotoisuuden turvaamiseksi.
- Tekopökkelöitä tehdään kaikkien hakkuutapojen yhteydessä. Niiden tarkoitus on lisätä monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuun määrää.
Metsänomistajan vapaaehtoiset keinot monimuotoisuuden lisäämiseksi
Ylläolevien lisäksi metsänomistaja voi tehdä monia vapaaehtoisia tekoja monimuotoisuuden eteen. Tässä muutama esimerkki:
- Muista metsien käsittelyssä vesistöille ja pienvesille vaihtelevan levyiset, keskimäärin vähintään 10 metrin suojavyöhykkeet.
- Suosi sekametsien kasvattamista. Säästä jo taimikonhoidossa useita eri puulajeja, jotta lajikirjo runsastuu.
Jätä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Ne tarjoavat lahotessaan elinympäristön monille hyönteis- ja sienilajeille.
- Jätä puuntuotannon kannalta vähäarvoisia kohtia käsittelemättä.
- Suosi isoja säästöpuuryhmiä ja jätä niiden alustat raivaamatta.
- Säästä pajukasveja niissä paikoissa, joissa ne eivät haittaa toimintaa. Kukkivat pajut ovat erinomainen ravinnonlähde pörriäisille keväisin.
- Harkitse kulotusta metsissäsi. Kulotuksesta hyötyy moni palolaji, kuten kuplamörsky.
- Hae metsäsi vapaaehtoiseen suojeluun.
Lue myös miten luonnonhoitoa toteutetaan talousmetsissä.
Luonnon monimuotoisuuden tiekartta auttaa metsänomistajaa valitsemaan oikeat toimenpiteet
MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle julkaistiin 1.2.2024. Tiekartta perustuu tutkimustietoon, jota ovat olleet tuottamassa ja kokoamassa Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto ja Pellervon taloustutkimus.
Tutustu luonnon monimuotoisuuden tiekartan metsäosion esitteeseen (pdf).
Tutustu myös kattavaan maa- ja metsätalouden luonnon monimuotoisuuden tiekarttaan (pdf).
Metsän monimuotoisuuden useat eri keinot
Metsäsertifiointi – vastuullisen metsänomistajan valinta
Valtakunnallinen
PEFC-sertifiointi (Programme for the Endorsement of Forest Certification) on maailman laajin metsäsertifiointijärjestelmä, ja Suomessa se kattaa noin 83 % talousmetsistä. Sertifiointijärjestelmiin kuuluminen on vapaaehtoista ja kiinteistökohtaista. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsänomistajan kiinteistöt ovat mukana alueellisessa PEFC-ryhmäsertifioinnissa, mikäli metsänomistaja ei toisin ilmoita.
Metsän suojelun palvelut
Valtakunnallinen
Metsien vapaaehtoisella suojelulla vaikutetaan lajiston monimuotoisuuden ohella myös metsien hiilensidontaan, vesistöjen puhtauteen ja metsämaisemaan. Suojeluohjelmalla mahdollistat metsällä tienaamisen kaatamatta puutakaan. Oma metsäasiantuntijasi auttaa mm. kohteiden kartoittamisessa ja ympäristötuen hakemisessa.
Jatkuvan kasvatuksen palvelut
Valtakunnallinen
Saat avun jatkuvaan kasvatukseen meiltä! Jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita. Sen tavoitteena on metsikön luontainen uudistuminen ja säilyminen peitteisenä. Metsässä kasvaa eri ikäisiä puita, nuorista taimista vanhoihin puihin. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää hoidetaan hakkaamalla sitä säännöllisesti. Hakkuissa metsiköstä poistetaan pääasiassa arvokkaimpia tukkipuita.
Kulotus on vanha hyvä keino metsänuudistamisessa
Valtakunnallinen
Kulotus parantaa kasvupaikan ravinne- ja lämpöoloja. Onnistuneessa kulotuksessa poltetaan suurin osa hakkuutähteistä ja osa humuskerroksesta. Hakkuutähteisiin ja humuskerrokseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön ja maan happamuus vähenee jopa vuosikymmeniksi. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen. Metsänviljelytyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu.
Säästöpuuryhmän polttaminen
Valtakunnallinen
Metsänhoidollista kulotusta kevyempi tapa hankkia alueelle palanutta puuta on polttaa uudistusalueen säästöpuuryhmä. Siinä säästöpuiksi aiottu yhteneväinen ryhmä poltetaan hakkuutähteitten kera. Parhaimmillaan polttaminen voi onnistua jo kevätlumien aikaan, jolloin palon leviäminen maastoon ei ole todennäköistä. Hyvä polttoaika on myös touko- tai elokuussa viljelytöiden yhteydessä.
Tutustu Monimuotoinen metsä -artikkelisarjaan
Monimuotoinen metsä osa 1: Mitä luonnon monimuotoisuus tarkoittaa metsänomistajalle?
Valtakunnallinen
Metsän monimuotoisuus ei ole vain ympäristön etu – se on myös metsänomistajan turva muuttuvassa ilmastossa. Jokainen voi tehdä jotain, ja vaihtoehtoja löytyy erilaisille metsänomistajille. Tätä monimuotoisuuden palapeliä avataan tarkemmin Monimuotoinen metsä -artikkelisarjassa. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.
