Tuulenkaatoja

Anne Rauhamäki 17.12.2020

Myrskyisää on ollut ja epäilemättä tuleman pitää. Omissakin metsissäni on useampi aukon tai pellon reunan kuusi tai siemenpuumänty nurin, vaikka tilamme ei pahimmilla myrskytuhoalueilla sijaitsekaan.

Vielä en ole harmissani. Polttopuuta kuluu talven mittaan useamman kuution verran ja hyvärunkoisesta siemenpuupetäjästä toki riittää poltettavaa. Arvokasta polttopuutahan tuommoinen tukkipuu tosin on.

”Säästyyhän siinä kaatamisen vaiva”, vitsaili naapuri. Vitsaili tosiaan, toivottavasti, sillä kuvittelen hänenkin metsätöitä tehneenä ymmärtävän, että ei se vaiva kovin paljon siitä vähene. Päinvastoin. Yksin ei uskalla isoja juurakoineen kääntyneitä puita mennä tyvestä pätkimään, vaan homma pitää tehdä erittäin varovasti, ajatuksella ja vähintäänkin puoliammattilaisen avulla tai opastuksella. Ja raahata ne pöllit sopivaan jatkokuljetuspaikkaan. Tuulenkaadot kuin harvoin sattuvat kivasti metsätien varteen pitkittäin.

Olen yrittänyt markkinoida pöllien kantamista/vetämistä/raahaamista jälkikasvulle oivallisena treenimuotona, oli tähtäin sitten minkä tahansa lajin edustusjoukkueessa. Menestykseni on ollut keskinkertaista, kuten epäilemättä tulee olemaan nuorisonkin…

Jonkin verran uskon jo osaavani lukea ja ymmärtää kaatuneen puun jännitteitä. Juurakosta voi arvioida, miten herkästi se haluaa kimmahtaa takaisin pystyasentoon, ovatko juuret katkipoikki vai vaan vääntyneet odottamaan, koska rungon paino helpottaa. Osaan lopettaa sahaamisen ja vetäytyä takavasemmalle, kun rungossa alkaa näkyä pientä liikettä. Ja aloittaa karsimisen varovasti latvasta tyveen päin. Mutta en silti pidä itseäni niin pätevänä metsurina, että voisin sanoa osaavani tuulenkaatoja korjata.

Kuitenkin on hyvä saada asiasta aika-ajoin muistutus. Viimeksi tällainen tuli metsästyskaverilta, joka kesällä esitteli pitkää, useita tikkejä vaatinutta arpea käsivarressaan. Oli metsätöissä konkeloa purkaessaan saanut siihen viereisestä puusta singahtaneen isohkon oksan. Onneksi ei käynyt pahemmin ja ensiaputaidot sekä -välineet olivat kunnossa.

Myrskytuhot tulevat lisääntymään, kun on tämmöisiä pitkin talvea jatkuvia marraskuita, jolloin maa ei vielä ole jäässä, mutta talvimyrskyjä tuuppaa Atlantilta toinen toisensa perään.

Myrskyjen jälkeen on hyvä käydä katsastamassa oman palstan mahdolliset tuulenkaadot tai ottaa yhteyttä omaan metsäasiantuntijaan, joka hommaa paikalle ammattilaiset hoitamaan homman. Ja saahan niitä lahopuita jättää lakisääteisissä määrin sinne metsäänkin monimuotoisuutta kasvattamaan.

Tiesithän muuten, että oman metsäsi, tai vaikka myynnissä olevan metsäpalstan tuulituhoalttiutta voit katsella tuulituhoriskikartalta osoitteessa https://metsainfo.luke.fi/fi/tuulituhoriskikartta

Lue lisää Annen blogeja

Pitkiä kantoja – tilanteita taimikonhoidosta ja perhe-elämästä >>

Olen MTK:n toimihenkilö, joka tilapäisessä mielenhäiriössä päätti vastata esi-isiensä kutsuun ja ottaa sukutilan vastaan.