Taimikonhoito - Tehdäkö vai eikö tehdä?

Heini Katajisto 13.1.2020

Onko taimikonhoito välttämätön paha vai hyötyliikunnan muoto? Onko siinä mitään järkeä taloudelliselta kannalta?

Taimikkovaihe on metsän kiertokulussa vähän niin kuin ihmisen elämässä lapsuus: se menee ohi niin nopeasti ja vanhemmat myöhemmin valittelevat, kun eivät ole olleet tarpeeksi läsnä niinä lapsuusvuosina.

Sama juttu taimikon kanssa. Ainakin eteläisessä Suomessa kehitys on nopeaa. Keväällä on oltu istuttamassa uutta metsää ja päätehakkuu siintää siellä vuosikymmenten päässä. Nuorimmat osanottajat kyllä voivat sen kännykkänsä kalenteriin jo merkata, johonkin 50 – 60 vuoden päähän.

Vatukkoa ja vesakkoa

Ensimmäiseksi kuitenkin pääsee yllättämään rehevillä kasvupaikoilla heinän ja vadelman ja horsman kasvu. Juhannuksen jälkeen, kun leppeänä kesäpäivänä lähtee luontoretkelle, ihmettelee minne taimet ovat piiloutuneet. Siinä on sitä hyötyliikuntaa ja kärsivällisyysharjoitusta kerrakseen, kun vapauttaa taimet muun kasvillisuuden varjostuksesta. Riippuu luonteesta, kuinka siihen heinäämiseen suhtautuu, jokainen löydetty ja pelastettu taimi on kuitenkin ilonaihe.

Eikä mene montaa kesää, kun siellä taimikossa on vesakkoakin. On kyllä vadelmia ja metsämansikoitakin saanut syödäkseen jo muutaman vuoden. Varhaisperkauksen nimellä tehtävän taimikonhoidon ajoituksesta ja tarpeellisuudesta sekä kustannuksista voi käydä pitkiäkin keskusteluja.

Mitä pikemmin, sen parempi

Minun päätelmieni mukaan se on tehtävä ajoissa, mitä pienempää vesakko on, sitä helpommin sen perkaa pois. Toisekseen olen todennut työn olevan erinomaisen mukavaa, kun heinääminen on tehty huolellisesti ja siellä taimikossa on eläviä taimia tarpeellinen määrä. Erittäin turhauttavaa on sen sijaan sahailla pihlajia, pajuja, koivuja ja vatunvarsia ilman yhtään näköhavaintoa istutetuista kuusentaimista.

Teen vesakon perkaamisen mielelläni vielä toiseenkin kertaan, kun näen mikä hyöty edellisestä hoitokerrasta on ollut: täystiheää vantteraa pari-kolmemetristä taimikkoa hyvässä kasvukunnossa ja -vauhdissa. Varhaisperkauksessa poistan kaikki, ihan kaikki, lehtipuut kuusentaimikosta. Niitä kasvaa sinne kyllä monimuotoisuutta varten vielä lisää. Yksikään hellämielisyyksissä jätetty koivu ei tunne kiitollisuutta vaan piiskaa lähimmän havupuun pilalle.

Toki ohjeissa sanotaan, että aukkopaikkoihin voi jättää havupuita pienempiä siemensyntyisiä koivuja. Ensinnäkään siellä ei niin isoa aukkopaikkaa olekaan, eikä toisaalta yksikään sahanterän ulottuville yltävä koivuntaimi ole tarpeeksi pieni tullakseen säästetyksi.

Hoitoapua tarjoaa metsänhoitoyhdistys

Erittäin yksinkertaista, suoraviivaista, helppoa ja kevyttä raivaussahatyötä. Tuloksena hyvä taimikko, josta kehittyy hyvä nuori metsä ja josta saa mukavasti puunmyyntituloja. Siinä on motiivia ja perusteluja taimikonhoidolle. Rahalla ja vaivalla metsään viedyt taimet on pidettävä elossa ja niistä on huolehdittava, ei saa jättää heitteille.

Niin, se ajan nopea kuluminen! Joskus ei ehdi tai jaksa olla omatoiminen ja elämässä voi olla muutakin kuin taimikonhoitoa. Se taimikko vaan on niin lyhyen aikaa taimikko. Hoitamattomana se menee koko ajan huonompaan kuntoon. Onneksi on metsänhoitoyhdistys, joka tarjoaa apua ja palvelua.

www.mhy.fi/taimikonhoito

   

Sysmäläinen maaseutuyrittäjä, metsänomistaja ja mhy Päijät-Hämeen valtuuston jäsen.