Pitkiä kantoja

Anne Rauhamäki 06.3.2020

Ruuhkavuodet. Eteisessä huutaa pää punaisena teini, keittiössä mies ja puhelimessa pomo. Jalat huutavat lenkille. Sisko tuo koiraansa hoitoon ja naapuri haluaa lainata suksia. Metsästysseuran, urheiluseuran, ja ties minkä kyläyhdistysten whatsapp-keskusteluihin pukkaa viestiä niin, ettei ehdi edes deletoida. Perävalot näkyy ja reppu unohtuu.

Tässä melskeessä se, että metsäsuunnitelmassa odottelee vaikka kuinka punaisella huutomerkillä varustettuja kaikenlaisia kiireellisiä kuvioita, ei ole aina ihan ykkösprioriteetti.

Vaikka tokihan se pitäisi sekin olla. Pitäisi osata nousta arjen hässäkän yläpuolelle ja ajatella tulevaisuutta. Lapsellehan niitä taimikoita hoidetaan ja metsää kasvatetaan.

Eli tuumasta toimeen ja aikatauluttamaan. Arkena ei tietenkään metsiä ehdi hoitaa ja aika moni viikonloppukin on jo varattu. Ja koska hoidettava metsäpalsta ei ole ihan kotinurkilla, ei viikonlopunkaan aikana oikein ehdi mitään tehdä. Kesälomaksi on jo sovittu kaikenlaista ja hiihtolomalla hiihdetään, mutta pääsiäinen! Sehän on oiva vähän pidempi viikonloppu metsätöille.

Niinpä pakkaan autooni huhtikuisena torstaina kaikki mahdolliset metsäkamppeet ja suuntaan kohti pohjoista. Niin, pohjoista. Huhtikuun alussahan toki eteläisessä Suomessa on jo ihan kivat metsätyökelit, mutta Suomenselän pohjoispuolella välttämättä ei. Siis ei. Tai kelithän olivat oikein loistavat. Hiihtoon hohtavilla hangilla. Lunta oli vielä parhaissa paikoissa liki puoli metriä ja pinnalla kivasti naisen kantava korppahanki.

Taimikonhoito oli siis vähintäänkin mielenkiintoista. Osa männyntaimista oli selkeästi luokillaan hangen alla, joko kokonaan tai osittain. Ja vaikka kuinka yritti raivaussahan kanssa juuresta matalalta ottaa, tajusi, että vähintään 40cm jäi vielä kantoa hangen alle. Se on aika paljon alle parimetrisessä taimikossa.

No, parhaani yritin, kunnes luovutin ja lähdin hiihtolenkille. Päätin sittenkin palata kesällä takaisin ja korjailla pahimmat vahingot – eli käytännössä tehdä homman sitten kuitenkin kokonaan uudestaan.

Samalla päätin kilauttaa metsänhoitoyhdistykseen, että jos sattuisi olemaan metsurityövoimaa tarjolla, niin täällä olisi pari kuviota vielä hoitoa vailla. Ja nekin tulivat syksyyn mennessä hoidettua.

Voin siis hyvillä mielin jatkaa täällä arjen kaaoksen keskellä.

Ja nythän kannattaa tosiaan se taimikonhoito tilata metsänhoitoyhdistykseltä, kun on kampanjakin ja voi päästä rentoutumaan

Olen MTK:n toimihenkilö, joka tilapäisessä mielenhäiriössä päätti vastata esi-isiensä kutsuun ja ottaa sukutilan vastaan.