Päiväni ilman puuta

Suvi Kokkola 14.12.2021

Puun jalostusasteen nostaminen ja pitkäikäisiin puutuotteisiin keskittyminen on järkevää paitsi ilmaston, niin myös kansantalouden näkökulmasta. Osa meistä on sitä mieltä, ettei minkäänlainen metsien hyödyntäminen ei ole suositeltavaa.

Mitä tapahtuisi, jos viettäisin päivän ilman puuta?

Jos leikitään, että pitkäikäiset puutuotteet olisivat kuitenkin edelleen sallittuja, niin kuvitteellinen päiväni ilman puuta alkaisi hirsitalon lattialle sijoitetulta patjalta heräämällä. Sänkyni rungossa on puuta ja koska sängyn käyttöikä ei liene ole riittävän pitkä, tekemään siitä pitkäikäistä puutuotetta, joudun ostamaan uuden esim. rautaisen sängyn.

Vessaan olen luonnollisesti kerännyt rahkasammalet ajallaan kuivumaan. Tässä täytyy olla omavarainen, koska teollinen sammaltuotanto ei liene enää sallittua, kun turvettakaan ei saa nostaa.

Kahvi pitää keittää sähköliedellä pannussa, koska en omista perkolaattoria, enkä näin ollen pärjää ilman suodatinpussia. Tarvitsen kahviini maitoa. Joudun lähtemään lähimmälle maitotilalle kyselemään sitä muovi- tai lasipulloon, koska jääkaapista löytyy vain kartonkipakkauksissa olevaa maitoa.

Varmistan, ettei pakkauksissa vaan ole korvattu öljyä puulla

Leipä luojan kiitos on pakattu muovipussiin ja Oivariini myös. Varmistan, ettei niiden pakkauksissa vaan ole korvattu öljyä puulla. Rahka on muovipaketissa, yes. Paperipussiin pakattua puuroa on turha haikailla.

Keittiössä on vähän viileää. En laita puuta uuniin vaan tyydyn maalämmön lämpöön ja toivon, ettei tulevana talvena tule pitkiä sähkökatkoksia. Sähkö luonnollisesti pitää olla ilman puuta tuotettua. Täytyisi etsiä jostain kivihiiltä, jotta tarvittaessa saadaan lämpöä talon tulipesiin. Kivikasat viilenevät mukavasti talvella ilman käyttöä. Kai kivihiilen saisi sytytysnesteen avulla syttymään? Saunomiseenkin tarvitaan joko uusi kiuas tai jotain fossiilista poltettavaa.

Töihin ajelen onneksi edelleen dieselin voimalla. Pitää välttää biodieseliä. Maito ja rahkasammalet ovat tietysti mukana. Töissä joudun hylkäämään muistikirjani ja tulostaakaan en voi. Meneepä vähän hankalaksi. Töissä ei ole kahvipannua, nokipannukahvipannu onneksi löytyy. Sen voikin huoletta siirtää uuteen käyttöön. Kahvin ehkä uskallan juoda puupöydän ääressä. Se on nimittäin vanha ja toimii vielä pitkään. Työpöytäni käyttöiän kanssa on vähän niin ja näin, mutta sorrun työskentelemään sen ääressä lattian sijaan.

Saako hampaat pestä tahnalla, jossa on ksylitolia?

Illalla on haasteita saada perheelle ruokaa. Luojan kiitos muovipakkauksiakin on. Helpoimmalla pääsen, kun ostan muovipakkauksiin laitettuja valmisaterioita. Lapset tekevät läksyt paperisiin vihkoihin ja lukevat paperille painettuja kirjoja. Hyi hyi. Saako hampaat pestä tahnalla, jossa on ksylitolia?

Jalkaan tulee verta vuotava vekki. Talouspaperia ei käytetä, joten pestään sitten verisiä pyyhkeitä. Laastareissa on paperia, mutta onneksi löytyy puuvillapohjaisia sidetarpeita. Ihoteippi muodostuu ongelmaksi. Pöllin pojalta ”erkkaa”. Hyvin hengittää.

Viimeistään tässä vaiheessa minulla olisi mennyt jo hermot. Itse ehkä vielä selviäisin muutaman päivän hengissä ilman lyhytikäisiä puutuotteita, mutta lasten kanssa menisi vaikeaksi. Lopputuloksena olisi ainakin muovin ja fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen, surkea ruokavalio ja veden kulutuksen kasvu. Töissäkin eteen tulisi ihan jokunen haaste. Kiitollinen saisin toki olla siitä, että olisi katto pään päällä ja hirsiset seinät ympärillä. Ilman niitä en selviäisi luonnossa. Onnea vaan matkaan niille, jotka eivät puuta enää aio käyttää.

Politiikalle allerginen ikuinen lapsi.