Mistä tietoa uudelle metsänomistajalle?

Petra Heikkilä 04.2.2022

Alkuinnostus on jännä juttu. Sellainen tunne kun olisi hypännyt uimahallissa syvään päähän, vähän jännittää ja mieli on innostunut. Tietoa on netti pullollaan. Ehkä on joku kaveri, jolle metsäasiat on tuttuja. On lehtiä, järjestöjä, podeja, blogeja. On ammattilaisia, harrastajia, oman edun tavoittelijoita. Tässä kaikessa sekamelskassa on sellainen tunne kuin autokaupassa, ihan ei voi tietää kuka puhuu omaan pussiin ja kuka on oikeasti sinun puolella.

Kuinka kiireellisiä ovat ”kiireelliset toimenpiteet”? Apua, onko nyt joku hätä päällä?

Eri firmoilla on omat sivut mihin kirjautua, vilisee summia ja ohjeita mitä tulee seuraavaksi tehdä. Lukee ”kiireelliset toimenpiteet”. Apua, onko nyt joku hätä päällä? Meneekö joku asia ohi tai mätäneekö kuuset metsään, jos en nyt ymmärtänyt, että piti lannoittaa tai tutkia kirjanpainajan jälkiä. Tässä kohtaa tekis mieli painaa paniikkinappulaa ja huutaa. Mutta päätin ottaa askeleen taakse ja hengittää syvään. Metsä on siitä jännä juttu, että se ei sieltä katoa mihinkään. Ainakaan ihan heti. Kirjanpainaja, joo, harmillinen ötökkä, joka voi kyllä syödä metsän ja sen tuoton. Mutta ei se tilanne siitä muutu, jos ensin hieman mietin seuraavia askelia.

Mistä kannattaa aloittaa?

Mistä sitten aloittaa. Ehkä kannatta aloittaa siitä, että soittaa metsänhoitoyhdistykseen. Vuotuisella jäsenmaksulla saa henkilökohtaista neuvontaa ja lehden, jossa on mielenkiintoista luettavaa. Olen itse juuri sopinut tapaamisen, jossa käydään oman metsän tilannetta ja tulevia toimenpiteitä läpi. Tästä saa varmasti paljon luottamusta omaan tekemiseen.

Tietotulvassa maltti on valttia

Facebook on täynnä ryhmiä ja sivuja metsään liittyen. Yhteen kun liittyy, niin johan tulee sivulle kymmenen muuta ehdotusta. Liityin kaikkiin mitä tuli vastaan. On isoja metsäyhtiöitä ja lehtiä, yhdistyksiä ja omia Facebook-ryhmiä, mitkä ei suoraan liity mihinkään kaupalliseen tahoon. Kaikessa tässä(kin) tietotulvassa tuntuu, että joka suunnasta pommitetaan. Päätin, että en yritä sisäistää kaikkea kerralla vaan jotain pientä joka päivä, tai vaikka joka viikko.

Metsästä lumoutunut Kymenlaaksolainen jolle metsä on rauhoittumisen paikka.