Miksi sairastuminen on niin iso peikko urheilijalle ja kuinka sen voi yrittää välttää?

Perttu Hyvärinen 28.10.2019

Syksyllä erilaisten tautien ja infektiontien riski kasvaa. Ilmat viilenevät ja koululaiset ja opiskelijat kokoontuvat pulpetteja kuluttamaan, jolloin väkijoukoissa pöpöt leviävät helposti. Lisäksi hiihtäjät alkavat tekemään syksyllä kovempia harjoituksia, joissa hengitysteiden ärtyminen ja paidan kastuminen altistaa pöpön pääsemään immunogian ohuen ihon alle. Kilpailukaudella riski vain kasvaa, kun pakkasessa kilpaillaan ja kylmää ilmaa puhalletaan reilu 200 litraa minuutissa keuhkoputken kautta. Oma lisänsä on aina leirien ja kilpailujen jälkeen matkustaminen, jolloin vastustuskyky on alhaisimmillaan.

Laatuaikaa eristyksessä

Sairastuminen monella tapaa turhauttava asia. Se sotkee suunnitelmia leirityksen ja kilpailukalenterin osalta. Leiri- ja kilpailureissussa sairastunut urheilija eristetään välittömästi muista urheilijoista ja staffista, ettei tauti leviä. Jos tilanne on selkeä taudinkuva niin silloin sairastunut henkilö kannattaa laittaa kotimatkalle. Sama tilanne koskee kotiolosuhteita. Mikäli kotona joku tulee kipeäksi, niin täytyy aina tilanteen mukaan miettiä, minne urheilijana lähden tautia karkuun. Parhaimmillaan ja pahimmillaan yhteinen vapaaviikonloppu menee muutaman sadan metrin päässä kotoa hotellissa.

Fysiologisesti ongelmia tulee kestävyysurheilijalle hengitysteiden oireiluna, jolloin tuloksenteko kyky on aina huonompi. Lisäksi pidemmän harjoitustauon jälkeen menee aikaa ennen kuin aineenvaihdunta ja lihaksien voimantuotto palaa normaalille tasolle. Kovempi tauti voi pilata talven tärkeimmät viikonloput tai jopa koko kauden.

Mitä itse teen sairastumisen välttämiseksi?

Teen paljon asioita ja ratkaisuja, joilla pyrin pitämään itseni terveenä. Vastustuskyvystä huolehtiminen on tärkeää. Nukkuminen ja ravinto ovat pääroolissa. Aina harjoituksen jälkeen nopeasti kuivat vaatteet ja pieni energian saanti auttaa paljon. Jokainen kylmän vire on aina riski. Vastustuskykyä voi hieman boostata vitamiineilla, jota saa talvella pakastelokerosta luonnonmukaisena ja pilleripurkista synteettisenä. Tärkeimpinä Suomen talvessa D- ja C-vitamiini. Kilpailukaudella myös painoa lasketaan hieman tärkeimpiin kilpailuihin ja se voi altistaa sairastumaan.                

Pyrin talvella välttämään tietoisesti paikkoja, missä ihmisiä on paljon. Matkustaessa se on vaikeaa, ja siksi käsidesiä kuluu silloin paljon. Tärkeimpiin kisoihin kuten Olympialaisiin matkustaessa olen käyttänyt hengityssuojaa, ettei pisaratartuntaa tulisi. Hiihtoliitosta on joulun alla tullut kehotus jopa välttää joulukirkkoa, mutta sitä kehotusta olen tainnut laiminlyödä aina. Ystävät ja sukulaiset taitavat tietää, ettei meille ole kipeänä asiaa.                     

Kaikista tärkeintä on käsihygienia. Sillä pääsee jo todella pitkälle. Käsien pesu vedellä ja saippualla on paras vaihtoehto ja käsidesi tähän lisäksi, jos pesumahdollisuutta ei ole. Kotona pölyisyys voi ärsyttää limakalvoja, ja siksi sängyn alta tulee villakoirat hätisteltyä pois ennen kuin kenneli kasvaa isommaksi. Vainoharhaiseksi ei saa tulla ja normaalisti pystyy elämään, mutta oman virheen takia sairastuminen tuntuu kuitenkin tyhmyydelle. Loppujen lopuksi sairastumiselle ei voi mitään ja joskus pieni flunssa voi olla kunnolle jopa hyväksi. Sen vuoksi sairastumisen alussa kannattaa pyrkiä tekemään kaikkensa lyhentääkseen taudin pituutta ja pienentämään sen voimakkuutta.

Lue aiemmat Pertun blogit >>

Metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n yhteistyöurheilija, joka on sekä metsänomistaja, metsätieteiden opiskelija että Suomen maastohiihdon A-maajoukkueen jäsen.