Metsäenergiaa

Anne Rauhamäki 30.3.2022

Itse tehty polttopuu lämmittää moneen kertaan, kuuluu vanha kansanviisaus. Sehän on varmaan tarkoitettu jotenkin sillä tavalla negatiivissävytteiseksi sanonnaksi, että kauhean työlästä ja hiki tulee moneen kertaan ennen kuin se puu on siellä polttouunissa. Ja tottahan se on. Mutta minun mielestäni ehdottomasti parasta!

Rauhamäen tilalla pyritään noudattamaan maatilan vuodenkiertoa – maailman melskeistä huolimatta

Rauhamäen tilalla pyritään maailman melskeistä ja työ- ja kouluelämän ristipaineista huolimatta noudattamaan maatilan vuodenkiertoa ja tekemään kausiluonteisesti niitä asioita, joita edeltävätkin sukupolvet ovat tehneet.

Niinpä esimerkiksi talviverkot ujutellaan jään alle uskollisesti joka vuosi jäiden tultua, pellonreunan pajukoita putsaillaan ensilumen tultua raivaussahalla ja maan jäädyttyä ja maaliskuun viikonloput vietetään polttopuusavotassa aamuhankia hyödyntäen. Sen verran on myönnytty, että puiden kuljetusta varten on hommattu moottorikelkka ja siihen reki. Itse sahaushommat hoidetaan edelleen pääosin emäntätyövoimalla (no hyvä on, sahaa se isäntäkin välillä kun koneiden korjaamiselta joutaa).

Polttopuusavottaa suunnitellaan pitkin vuotta

Sen verran olen hurahtanut noihin polttopuuhommiin, että heti tammikuun pimeyden väistyttyä alan sääennustetta vilkuilla sillä silmällä, että koskahan sinne savotalle pääsisi. Sopivia puita ja harvennettavia koivikonreunoja olen jo pitkin vuotta katsellut sillä silmällä ja suunnitellut, mistä aloitetaan, mihinpäin kaadetaan ja minne pinotaan. Mielellään semmoisia sopivan kokoisia puita, että tyvipöllinkin jaksaa vielä yksinään nostaa.

Savottapäivästä saa kerrassaan mainion kestovoimatreenin

Itse puun kaataminenhan on helppo homma. Siinä se vaara piileekin: joskus päätin ensin kaadella mielestäni riittävän määrän puita ja vasta sitten aloittaa karsimisen ja pätkimisen. Yllättäen kunto loppui kesken paljon ennen kuin kaadetut puut. Kantapään kautta oppii. Nykyään puu kerrallaan pölleiksi ja kuljetusta odottamaan pinoon samantien. Ei tule ahnehdittua määräänsä enempää. Ja homman voi lopettaa, kun hanki ei enää kanna niin ei mene ihan umpiväsykiukuksi.

Mutta jos homma sujuu ja evästä on riittävästi, saa savottapäivästä kerrassaan mainion kestovoimatreenin, joka kantaa erilaisessa ultramatkaharrastamisessa pitkälle. Metsäenergia siis myös varastoituu lihaksiin.

Meillä isäntä hoitaa puiden kuljetuspuolen (kun on saanut kelkan ja reen korjattua). Sehän on pelkkää ajelemista kelkalla edestakaisin. Mitä nyt pitää ensin nostella pöllit kyytiin, ajellessa kaivella kelkkaa pariin otteeseen hangesta ja sitten nostella pöllit laanilla pinoon odottamaan klapikoneen käsittelyä. Mutta kuten sanottua, helppoa ja kevyttä hommaa, sopii miehille.

Ei ihan kaikkea kuitenkaan itse tehdä

Ei meillä kuitenkaan ihan kaikkea itse tehdä. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa mhy:n neuvojan kanssa metsässä. Katsasteltiin nuoret metsät ja kasvatusmetsät ja suunniteltiin tulevat harvennukset. Todettiin, että päijäthämäläinen pusikko on erittäin uusiutuva luonnonvara. Kyllä näistä metsistä riittää energiaa muillekin.

Mutta ei sentään ihan kaikille. Taisi olla viime vuonna, kun joku mökkiläinen pysähtyi kesken klapisavotan juttelemaan ja kysäisi, olisiko minulla polttopuuta myydä, kun näyttää tuota tuossa olevan. Katselin hetken pinoja ja mietin niihin käytettyä työ- ja hikimäärää, jonka kerroin keskimääräisellä tuntipalkallani ja hymyilin naapurille: Ei sinulla taida olla niin paljon rahaa, että kannattaisi näitä puita ostaa.

Metsäenergiaa Itse tehty polttopuu lämmittää
Puut odottavat kuljetusta pellon reunassa. 
Kuva: Anne Rauhamäki

Lue lisää Annen blogeja: Tuulenkaatoja >>

Olen MTK:n toimihenkilö, joka tilapäisessä mielenhäiriössä päätti vastata esi-isiensä kutsuun ja ottaa sukutilan vastaan.