Järki ja raivaussaha jäässä

Anne Rauhamäki 24.2.2017

Pistettiin vähän harvennushakattavaa kuusikkoa myyntiin. Metsänhoitoyhdistyksen miehen kanssa täyteltiin papereita ja homma vaikutti olevan ihan mallillaan. Ihan ohimennen neuvoja kysäisi, että mitenkäs tuo ennakkoraivaus, hoidetaanko yhdistyksen puolesta, vai teettekö itse? Ennen kuin ehdin suutani avata, mieheni kiirehti lupaamaan, että tottakai, itse tehdään.

Ennakkoraivaus. Kuulosti ihan helpolta ja leppoisalta, joten en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Kaippa se mies sen sitten aikanaan hoitaisi.

Joulun jälkeen lämpömittari putosi pariinkymmeneen pakkasasteeseen ja maa jäätyi metsäkoneita kantavaksi. Niinpä vuodenvaihteessa soi puhelin, että viikon päästä oltaisiin tulossa sitä kuusikkoa harventamaan. Se ennakkoraivaus! Sehän oli tietenkin unohtunut tehdä niin sanotusti hyvän sään aikana. Joten ei auttanut muu kuin käyttää lomapäivät tehokkaasti ja ottaa raivaussaha kauniiseen käteen. Isäntähän oli tietenkin toimistohommissa, kun oli niin kylmäkin. 

Ensin piti selvitellä, että mitä kaikkea siellä nyt pitäisi oikein raivata, kun en ollut moiseen toimenpiteeseen ennen tutustunut. ”Poistetaan monitoimikoneen työskentelyä haittaava alikasvos, esimerkiksi tiheät kuusiryppäät isompien runkojen ympäriltä”. Selvä.

Pari hehtaariahan sitä kuusikkoa nyt vain olisi ja häiritsevää alikasvostakin vain paikoitellen. Onneksi lunta ei kuitenkaan ollut maassa kuin kymmenisen senttiä. Mutta parinkymmenen asteen pakkanen teki kyllä hommasta kohtuullisen haastavaa. 

Rauvaussaha ja rukkaset

Onneksi saha käynnistyi kylmästä huolimatta aina kiltisti. Sahaajan käynnistyminen oli paljon hitaampaa. Kun päälle oli kiskonut kaikki mahdolliset vaatteet, ei maastossa liikkuminen enää ollut kovin letkeää taikka reipasta. Sormet tuppasivat jäätymään, vaikka oli millaiset rukkaset kädessä. Ikävintä oli puiden oksilta jatkuvasti niskaan putoava ja samalla sulava lumi. Sitä oli aina ja kaikkialla. Kypärän niskasuojuksesta ei mielestäni ollut erityisesti hyötyä, lunta oli joka tapauksessa naamassa ja sulaa vettä valui kauluksesta sisään. Oli siis sekä kylmä että märkä. Jostain luin niksin, että raivaussahan kopan päälle kannattaa vetää sukkahousut suojaksi. En tiedä, auttoiko, mutta ei niistä ainakaan mitään haittaa ollut.

Vajaassa viikossa homma oli kuitenkin hoidettu. Kunto nousi kohisten ja loppujen lopuksi oli ihan hauskaakin. Kaikki sormet ja varpaat ovat tallella eivätkä palelemisesta huolimatta paleltuneet. Ensi kerralla ehkä kuitenkin joko muistan tehdä ennakkoraivauksen jo hyvän sään aikana tai sitten suosiolla tilaan metsänhoitoyhdistykseltä oikean metsurin hommiin.

 

 

Olen MTK:n toimihenkilö, joka tilapäisessä mielenhäiriössä päätti vastata esi-isiensä kutsuun ja ottaa sukutilan vastaan.