Puukauppa valtakirjalla vai suoraan?

20.3.2019

Metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppa on puun myyntiä välittäjän avulla. Se sopii helppoa metsätaloutta arvostavalle metsänomistajalle.

Puumarkkinoilla on hyvä vire. Metsissä riittää puuta ja erityisesti nuorissa metsissä on hoitotarvetta ja hakkuurästejä. Metsäyhtiöt pyrkivätkin saamaan entistä useamman metsänomistajan suoraan sopimusasiakkaaksi.

- Tavoitteena on saada metsänomistajan kanssa asiakkuus, jossa ei kilpailuteta puukauppoja eikä suoriteta puun katkonnan valvontaa. Sopimusasiakkuuden porkkanaksi tarjotaan erilaisia bonuksia, takuuhintoja ja etuja metsänhoitotöistä, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Tällä on kuitenkin Tiirolan mukaan kääntöpuolensa. Takuuhinnoittelu on rakennettu sitä varten, että nousevan kysynnän tilanteessa sillä voidaan jarruttaa puun hinnan kohoamista. Jos liian moni metsänomistaja sitoutuu sopimukseen, ei puun hinta nousekaan, kun kilpailutettavaa puuta ei tarvitse ostaa merkittäviä määriä.

- Puukauppansa kilpailuttava metsänomistaja huolehtikin koko metsänomistajakunnan puolesta puun hinnasta, muistuttaa Tiirola.

- Tukin ja kuidun hinnan ero on niin suuri, että katkonnalla ratkaistaan puukaupan onnistuminen. Yhteen sopimuskumppaniin sitoutuneelta jää helposti leimikon paras katkontapotentiaali huomiotta ja se näkyy pienempänä tukkitilinä, valistaa Tiirola. 

Valtakirjakauppa on edunvalvontaa

Metsänhoitoyhdistyksessä valtakirjaleimikko kilpailutetaan kaikkien alueen puunostajien kanssa siten, että myös puun katkontaennuste otetaan huomioon. Valtakirjalla puun myyminen on ihan yhtä vaivaton kuin sopimusasiakkaan suora puukauppa, valtakirjan allekirjoitus riittää.

- Valtakirjakauppa on erityisen hyvä kauppatapa etämetsänomistajalle tai sellaiselle, joka ei halua tai osaa itse valvoa korjuuta ja katkontaa, sanoo Tiirola.

Mhy Pohjois-Savon metsäasiantuntija Voitto Vauhkonen vahvistaa Tiirolan näkemyksen. - Varsinkin niiden, jotka eivät säännöllisesti myy, kannattaa käyttää valtakirjamyyntiä. Tosin kaikkien pitäisi Vauhkosen mielestä hyödyntää valtakirjakaupan tuomat edut. - Mhy:n toimihenkilö on jatkuvasti ajan hermoilla puukauppatilanteesta ja eri ostajien liikkeistä.

- Myytävät erät ovat usein laadultaan erilaisia, joten se ”tuttu” hyvä ostaja ei aina ole paras kumppani puukauppaan, sillä tukin katkonta ratkaisee puukaupan lopullisen onnistumisen, Vauhkonen muistuttaa. Sopimusasiakas on yhden ostajan katkonnan varassa.

Vauhkonen tietää mistä puhuu, sillä hänen toimialueellaan noin 97% puukaupoista on valtakirjakauppoja. - Pelkkiä tarjousten pyytämisiä ei juuri ole, vaan hoidetaan koko paketti. Vauhkosen salaisuus on 37 vuoden työkokemus samalta alueelta. - Asiakassuhde on luottamuksellinen ja vahva, Vauhkonen luonnehtii.

- Valtakirjakauppaosuus vaihtelee yhdistyksemme alueella toimihenkilöittäin, mutta keskimäärin reilut puolet menee valtakirjakaupalla. Metsäyhtiöt ovat Vauhkosen mukaan viime vuosina olleet hyvin aktiivisia tarjoamaan erilaisia sopimusasiakkuuksia metsänomistajille.

Pienet ja keskisuuret sahat ostajina

Monelle sahayrittäjälle valtakirjakaupat ovat elinehto. Pohjois-Savon alueella toimiva Iisalmen Sahan  IPO Woodin puunostaja Ilpo Nuutinen kertoo, että yhdistyksen valtakirjapuulla on tärkeä rooli sahan puunhankinnassa. Oleellisinta on helppous. – Säästäähän se aikaa. Suoraan kauppaan saa varata päivän per myyjä, kun käy tutustumassa leimikkoon. Yhdistyksen kautta kun ostaa, ehtii monta leimikkoa päivässä, Nuutinen kertoo.

Nuutisen mukaan suorien kauppojen osuus on jonkin verran lisääntynyt viime vuosina, mutta määrät ja osuudet vaihtelevat paljon vuosittain. Hän on kuitenkin huolissaan myös siitä, että ”taloja tyhjenee koko ajan”, eli Pohjois-Savosta muutetaan työn perässä muualle ja metsänomistajien metsätietämys häviää.

Asiantuntijoiden tarve puukaupassa siis ei ainakaan vähene.