Kaavoitus on merkittävää julkisen vallan käyttöä

Metsätalousmaasta valtaosa on yksityisessä omistuksessa. On vahvasti oletettavaa, että kunnallinen maankäytön suunnittelu kaavoituksen keinoin kohdistuu yksityiselle maalle.  

Kaavoitus on merkittävää julkisen vallankäyttöä, ja kaiken julkisen vallan täytyy perustua lakiin. Julkisen vallan tulee omilla toimillaan ja päätöksillään edistää ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumista, omaisuudensuoja on osa ihmisoikeuksia. Omaisuudensuoja on turvattu Suomen perustuslailla.

Kaavoitusprosessi ja vaikuttaminen

Kaavoitus vaikuttaa merkittävästi maanomistajan oikeuteen käyttää maataan eri tarkoituksiin. Jos maillesi aletaan tehdä maakunta-, yleis- tai asemakaavaa, seuraa tarkkaan kaavan laadintaa ja vaikuta sen sisältöön jo varhaisessa valmisteluvaiheessa. Metsänomistajan kannattaa ilmoittaa viipymättä tietoon tulleesta uudesta tai jo vireillä olevasta kaava-aloitteesta paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle.

Maanomistajan on syytä seurata aktiivisesti kunnan ja maakunnan kaavoitusta. Kaikkien kaavatasojen valmistelu noudattaa samaa kaavaa. Kuntien on tehtävä vuosittain kaavoituskatsaus tulevista ja meneillään olevista kaavoista. Kunta tiedottaa kaavoituksen vireille tulosta hyvin vaihtelevilla tavoilla, useimmiten vasta osallistumis- ja arviointisuunnitelman vaiheessa. Kaavoitussuunnitelmia voi seurata kuntien verkkosivuilta, teknisen toimen, valtuustojen ja lautakuntien esityslistoista ja päätöksistä, tutuilta luottamushenkilöiltä ja paikallisista lehdistä. Kaavat on laadittava vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa ja kaavoituksesta on tiedotettava avoimesti. Kaavoitus tulee järjestää siten, että osallisille luodaan todelliset edellytykset osallistua kaavoitukseen, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta. Kaavoitusprosessi jakautuu neljään eri vaiheeseen, ja jokaisessa vaiheessa on vaikuttamisen mahdollisuuksia metsänomistajille kuin heidän yhteenliittymille (MTK liitto, MTK yhdistys ja Mhy).

Maankäytön suunnittelun tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistää ekologisesti, taloudellisesti sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maankäyttöä suunniteltaessa on huolehdittava osallistumismahdollisuuksien turvaamisesta, suunnittelun laadusta ja vuorovaikutteisuudesta sekä avoimesta tiedottamisesta ja maanomistajien tasapuolisesta kohtelusta.

Mikäli kaava vaikuttaa erityisen hyvältä, kannattaa siinäkin tilanteessa jättää asiasta lausunto, ettei kaava enää muuttuisi myöhemmissä vaiheissa. Mikäli kaavaluonnos ei miellytä, kannattaa lausunnossa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

Onko selvitykset tehty puutteellisesti?

• Onko kaavalla vaikutuksia metsätaloudelle, metsänomistajalle ja onko liian yksipuolisesti käsitelty esim. luontoselvitykset? Lain mukaan kaavoittajan tulee selvittää myös elinkeinon kilpailun kehittyminen ja vaikutukset maanomistajille

Ovatko kaavamääräykset riittävän tarkkasanaisia, selkeitä ja yksiselitteisiä?

• Yleiset ja aluevarausten määräykset, onko sanamuotoihin parannettavaa?
• Ovatko rajoitukset perusteltuja ja kohtuullisia maanomistajalle?

Ovatko kaavassa esitetyt aluerajaukset järkeviä?

• Joskus kaava-alue on rajattu tarpeettoman suureksi kaavan tavoitteisiin nähden. Kaava-alueen rajaukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Lisäksi kaavamerkintöjen aluerajaukset voivat olla mitoitettu oudosti. Joskus pistemäiset kohteet on piirretty laajoinakin alueina kaava-aineistoon. Rajauksille täytyy löytyä perustelut.

Lausunnon antaminen ei ole ainut vaikuttamisenkeino, vaan vaihtoehtoisesti maanomistaja tai heidän yhteenliittymä voi olla suoraan yhteydessä kaavoittajaan ja pyytää audienssia tai laajempaa maanomistajatilaisuutta järjestettäväksi tarkentavien kysymyksien ja epäkohtien käsittelemiseksi.

Kaava ei koskaan saa olla kohtuuton maanomistajalle. Kohtuuttomuusarvioinnin täytyy perustua selvitykseen.

Kaavoitus ja metsätalous

Oikeusvaikutteisen yleiskaavan maa- ja metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitetuilla alueilla noudatetaan metsälakia, joka ohjaa metsien hoitoa ja käyttöä. Asemakaava-alueella metsälaki on voimassa vain metsätalouteen osoitetuilla alueilla. Alueilla, joissa ei ole metsälaki voimassa, metsänomistajalla ei ole mm. mahdollisuutta saada kemera-tukea monimuotoisuuden suojeluun tai taimikonhoitoon. Lisäksi velvoitteet metsänuudistamisesta ja metsätuhojen torjunnasta alueella ovat sidottu metsälain voimassaoloon.

Näiden alueiden pääkäyttötarkoitus on aina metsätalous ja metsälaki ohjaa näiden alueiden metsien käyttöä:

M = Maa- ja metsätalousvaltainen alue

MU = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta

MY = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja

V, VR = Virkistysalue (metsälaki ei voimassa asemakaava-alueella)

Edellä kuvatuilla alueilla metsätaloutta ohjataan metsälain lisäksi muulla vallitsevalla lainsäädännöllä (mm. luonnonsuojelulaki, vesilaki, muinaismuistolaki), erilaisilla velvoitteilla, ohjeilla ja suosituksilla sekä metsäsertifiointijärjestelmillä. Huomiona, että lisäksi kaavan määräyksiä ja tahtotilaa tulee noudattaa.  

Monimuotoisuus- ja virkistyskäyttöalueet sopimalla

MTK ei kannata monimuotoisuus- (esim. Luo -merkinnät) ja virkistyskäyttöalueiden vaalimista kaavoituksen keinoin, sillä nämä kaavamerkinnät kaavamääräyksineen harvoin tuovat lisäarvoa ja usein vain sekoittavat alueen käyttämiseen liittyviä oikeuksia ja vaikutuksia. Monimuotoisuus- ja virkistysarvojen vaalimisen haasteet ja ongelmat kaavoituksessa perustuvat siihen, että herkästi näiden perusteella toteutettava suojelu- ja käytönrajoitukset ovat usein vallitsevaa lainsäädäntöä tiukempia, minkä seurauksena ei ole selkeitä ja yksiselitteisiä perusteita korvauskäytännöille. Kaupunkeja ja kuntia on hyvä muistuttaa, että heidän harjoittaessaan lainsäädäntöä tiukempaa suojelu- ja käytönrajoitusta, mahdollinen korvausvelvollisuus lankeaa valtion sijaan heille.

Jokamiehenoikeudella voidaan metsätalousalueita käyttää virkistykseen ja ulkoiluun. Mikäli käyttötarve ylittää jokamiehenoikeuden rajat tai alueella on tarvetta vaalia virkistysarvoja, on syytä sopia maanomistajan kanssa alueen toteutuksesta ja mahdollisista korvauksista.

Suosittelemme vaalimaan monimuotoisuus- ja virkistysarvoja vapaaehtoisin ja omaisuudensuojaa kunnioittavin menetelmin. Ratkaisuna MTK tarjoaa virkistysarvokauppasopimuksen ja tätä tukevan Luontoarvot.fi -palvelun. Molempien toimintamallien avulla voidaan yhdistää maanomistajan ja muiden alueen virkistysarvoista nauttivien tarpeet ja intressit. Virkistysarvokaupassa maanomistaja luopuu tietyistä oikeuksistaan käyttää omaisuuttaan, sitoutuu hoitamaan omistamaansa maa-aluetta niin, että sen virkistys-, luonto- ja maisema-arvot säilyvät sovitulla tasolla tai myöntää sovittuja virkistyskäyttöön liittyviä oikeuksia virkistysarvon ostajalle määräajaksi yhteisesti sovittua korvausta vastaan.

Lisätietoja ja tukimateriaaleja:

Maankäytön suunnittelu – OIVA Verkko-opisto (vaatii jäsenkirjautumisen)

Kaavoitus ja rakentaminen – MTK (vaati jäsenkirjautumisen)

Metsänomistajan kaavoitusapu – Tapio

Kaavoituksen metsäapu – Tapio

Kuusi keinoa maisematyöluvan sujuvoittamiseksi – Tapio

Miten sovin metsäympäristön hyödyntämisestä – Tapio