Sienessä Tuijan kanssa

24.8.2020

Tuija Rantalainen on sienineuvoja.  Se tarkoittaa, että hän on käynyt viikon mittaisen kurssin ja tentin, jossa hän on osoittanut tunnistavansa kauppasienet. Kurssia ei tarvitse uusia, mutta osaamista kannattaa pitää yllä. Sienineuvoja saa kouluttaa kauppasienipoimijoita, jollainen pitää olla, jos haluaa myydä sieniä.

Lähdimme Tuijan kanssa hänen tuttuun sienimetsäänsä Salpausselän pohjoisrinteelle Nastolaan. Tuoreen kankaan kasvatusmetsäkuusikko on pari vuotta sitten harvennettu. Metsässä on helppo liikkua ja sulka- ja rahkasammaleen seassa ajourien varsilla kasvaa paljon erilaisia sieniä.

Tunnistamme nopeasti kangasrouskun, kehnäsienen, kantarellin ja erilaisia punikkitatteja sekä punaisia haperoita. Haperoita lukuun ottamatta sienet päätyvät koriin. – Punaisia haperoita on monia, isohapero, viinihapero ja palterohapero ovat syötäviä, tulipunahapero kirpeä, kertoo Tuija ja maistaa… – Ei ole tulipunahapero, kuuluu tuomio.

Päätän jättää kuitenkin keräämättä, sillä minusta haperot ovat nimensä mukaan niin haperoita, että ovat sienikorin pohjalla kuitenkin ihan murusina, kun kotiin pääsee.

- Alkusyksystä, heinä-elokuulla, kannattaa ensimmäisiä sieniä etsiskellä kosteammilta paikoilta, kuten rehevistä korvista. Loppusyksystä lokakuussa ennen pakkasia sieniä löytyy myös kuivemmilta paikoilta, kun syyssateet kastelevat maastoa, Tuija kertoo.

Vinkkejä sienimetsälle

Tuija antaa vinkkejä sienestykseen. - Kannattaa opetella sienen osat, jotta pystyy oppimaan lukemastaan ja katsomastaan, että on kyse samasta asiasta. Sienioppaissa puhutaan jalasta, lakista, heltoista, tupesta jne. - Hyvä tapa on opetella tunnistamaan yksi uusi sieni syksyssä. Parhaiten oppii joko sienikurssilla, näyttelyissä tai metsässä hyvän sienestäjän kanssa, Tuija opastaa.

Kun sientä maistetaan, se syljetään aina pois. Ja koskaan lasten nähden ei saa maistaa sientä, vaikka se onkin hyvä tunnistamiskeino, Tuija valistaa.

Sienet perataan puhtaiksi jo metsässä harjalla ja veitsellä niin ei tule suotta roskia kotiin ja laitetaan ilmavaan koriin. Ei siis muovipussiin, sillä ne pilaantuvat herkästi. Hätätilassa toki voi lyhyen matkaa sieniä kuljettaa myös muovipussissa, suunnistuskartan karttamuovissa, takin hupussa, repussa tai missä vaan, jos hyvä sienipaikka yllättää kesken lenkin.

Sienimetsälle kannattaa ottaa mukaan kartta tai puhelimen metsäselain-sovellus mukaan. Eksymisen vaara on suuri, kun kävellään nenä maassa.

Millainen on hyvä sienimetsä?

Sienet eivät yhteytä ja tarvitsevat ravinnokseen kasvien yhteyttämällä tuottamaa ravintoa. Toisaalta sienet ottavat maaperästä vettä puille. Eli sienet tarvitsevat puita ja puut sieniä. Hyvinvoivassa metsässä on molempia.

Metsänhoidolla voi jonkin verran vaikuttaa myös sienisatoon. Maanpinnan rikkominen edistää monen sienen satoisuutta, tästä hyvänä esimerkkinä keväinen korvasieni, joka ilmestyy hakkuuaukolle usein ajouralle. Monet sienet menestyvät avoimessa, harvennetussa kasvupaikaltaan kohtuullisen rehevässä metsässä. Korpikuusikot ovat hyviä sienimaita, mutta sateisena syksynä esimerkiksi kantarellia ja herkkutattia löytyy hyvinkin karuilta ja kallioisilta männikkörinteiltä kallionpainanteista.

 

Anne Rauhamäki

Sienifaktaa

Sienten kokonaissatomäärä on parhaimmillaan 1,5 miljardia kiloa vuodessa ja heikoimpina satovuosina n. 3 miljoonaa kiloa.

Syötäviä sieniä kasvaa vuosittain n. miljardi kiloa.

Sienten hehtaarisato on keskimäärin n. 50 kg/ha

Suomessa on parisataa syötävää sientä, joista kauppasieniksi hyväksytty 31 sienilajia. Näistä eniten käytetään 5-10 lajia.

 

Sienitärppejä

Kantarelli eli keltavahvero

  • erinomainen ruokasieni
  • nuorena puolipallomainen ja vanhemmiten laajeneva,  suppiloimainen lakki, joka on väritykseltään kananmunankeltainen haalistuen sienen iän myötä.
  • lakin alapinnalla johteiset helttamaiset poimut
  • jalka täyteinen ja alaspäin suippeneva
  • hedelmäinen tuoksu
  • elää yleensä koivun kanssa symbioosissa joskus myös mänty ja kuusi
  • satokausi alkaa kesäkuussa

Matkija: valevahvero, jolla selvästi oranssit heltat, jotka eivät ole johteiset

 

Karvarousku

  • keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni
  • kuuluu rouskuihin eli sienestä irtoaa maitiaisnestettä, jonka väri on valkea ja maku kirpeä
  • laki on kooltaan 5-15 cm, kupera, vanhemmiten laakea. Lakin reuna sisään kiertynyt. Väriltään lakki on vaaleanpunainen ja karvainen. Pintakelmua ja karvoja ei poisteta käsittelyn yhteydessä. Valkoiset tai vaaleanpunertavat heltat lyhytjohteisia ja tiheässä.
  • jalka on ontto, vaaleanpunainen, jossa kuoppatäpliä

Koivun juurisieni ja satokausi elo-syyskuu

 

Herkkutatti eli kivitatti

  • eriomainen ruokasieni
  • lakki 5-30 cm leveä, kupera, kova, ryppyinen ja paksumaltoinen, tummaruskeasta vaaleanruskeaan. Lakin alapuolella vaalea pillistö, joka vanhemmiten kellertyy, oliivinvihreä.
  • jalka tasapaksu tai tynnyrimäinen. Jalan yläosassa vaalea verkkokuvio
  • malto valkoista ja maultaan mieto, pähkinäinen. Samoin tuoksu pähkinäinen.

Kasvupaikat kangasmetsät ja satokausi heinä-lokakuu

Älä sekoita sappitattiin, jolla mustat verkot jalan yläosassa ja pillistö punertuu vaaleanpunaiseksi vanhemmiten. Sappitatti pilaa ikävällä maullaan koko ruuan, ei kuitenkaan myrkyllinen.