Pihtaherkkuja ja luontovoimia

02.6.2021

Nostavan koululaiset kävivät metsäretkellä Kärkölässä Huovilan puistossa

Nostavan koulun 1-4 luokkalaiset pääsivät päiväksi metsään Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen opastuksella. Tiina Mansikkamäki, Taina Wallenius ja Vertti Helén pitivät rasteja, joilla lapset tutustuivat metsään eri tavoin.

Idea metsäpäivästä tuli koululta. Nostavan koulu on ollut aiemmin mukana mansikkamäen vetämässä Metsäpelit -hankkeessa, joten he osasivat olla yhteydessä yhdistykseen, kun toivoivat metsätekemistä. Metsäsäätiöltä haettiin kuljetustukea bussikyyteihin että päästiin paikalle.

Huovilan puisto on Carl Collinin 1800-luvun alussa ratsastuspuistoksi perustama englantilaistyylinen puisto, jonne on istutettu paljon erikoisiakin kasvilajeja.

Opettaja Piritta Hynynen luotsaama 3-4 -luokkalaisten ryhmä etsi ensimmäisellä rastilla raunioista metsänpeikkoa. Ensimmäisenä sen löysi Julia, joka viisaasti jätti peikon paikoilleen, jotta muut saivat jatkaa etsintää. Nopeasti sana kuitenkin kiiri ja kaikki bongasivat peikon vanhasta kukkaruukusta.

Seuraavaksi etsittiin eläinten kuvia lähimaastosta. Kaikki tunnistivat eläimet hienosti, vaikka osa olikin sitä mieltä, että saukko oli ehkä kuitenkin peikko.

Meea, Siiri, Elmo ja Leevi pohtivat, onko kuvassa kärppä vai näätä

- Täällä on tosi kivaa rämpiä metsässä, tuumasi Eevi seuraavalle rastille siirryttäessä, vaikka maasto olikin puistomaisen avaraa ja helppokulkuista.

Vertti Helenin pitämällä mittausrastilla mitattiin ja laskettiin, paljonko koivuja kasvaa hehtaarilla. Neljän metrin naruilla saatiin aikaiseksi monenmoista kiemuraa, mutta aika moni pari myös oikeansuuntaisia mittaustuloksia. Päässälaskutaito joutui koetukselle, kun laskettiin, paljonko seitsemästä puusta mittausalalla kertyy hehtaarille. Siiri laski ”ihan itse” että 1400 puuta.

Seuraavaksi siirryttiin puulajirastille, jossa Taina Walleniuksen opastuksella tunnistettiin eri puulajeja. Ensimmäinen tuttu puu oli haapa. – Haapa on kaikkien kaveri. Se antaa ravintoa tosi monelle eläimelle ja on metsäluonnon superhyvis, Taina kertoi. Koivu sen sijaan on vähän rokkistara. Se haluaa olla valokeilassa ja kaiken huomion, mutta on kovin lyhytikäinen. Mänty taas on kova jätkä. Se kasvaa missä vaan ja elää jopa tuhat vuotta. Kuusi on vähän mörkö: Tykkää hämärästä, mutta valtaa helposti tilaa itselleen.

Polulla osui vastaan myös uusia kerkkiä juuri kasvattanut pihta. Taina kertoi kerkkien olevan syötäviä ja kehotti maistamaan. – No en ainakaan karkkipäivänä söisi, irvisteli Venla.

Lopuksi tutustuimme vielä aistipolulla erilaisiin metsän tuotteisiin. Tiina Mansikkamäki esitteli pakurikääpää. – Näitä kasvaa koivujen kyljessä ja kun ne kuivattaa ja rouhii, niistä voi valmistaa terveellistä teetä. – Siinä on siis jotain luontovoimia, ryhmässä tuumattiin.

Loppuretkestä keskittymiskyky alkoi jo hieman rakoilla, kun vielä huomiota olivat varastamassa 11 poikasen sorsaperhe sekä kameransa kanssa ympäriinsä pyörivä toimittaja. Geokätköpurkki käytiin kuitenkin vielä puunkolosta etsimässä ja sitten olikin jo aika jatkaa kohti laavua ja makkaranpaistoa.

Mitä metsässä opittiin ja mitä ryhmälle jäi mieleen? Uusia sanoja, kuten pihta ja kerkkä, laskukaava, millä saadaan selville paljonko hehtaarilla kasvaa puita ja se, että pakurista voi tehdä kahvia ja teetä ja että se on luonnonlääkettä.

 

Teksti ja kuvat: Anne Rauhamäki

 

Suomen Metsäsäätiö tukee metsäammattilaisten tekemää kouluyhteistyötä maakunnissa rahoittamalla oppilaiden metsäpäivien linja-autokuljetuksia. Metsäammattilaiset eri puolilla Suomea esittelevät vuosittain noin 8000 koululaiselle metsätaloutta ja -teollisuutta. Menekinedistämismaksulla puukaupan yhteydessä edistät tätä ja monta muutakin hyvää hanketta.

Lue lisää: https://www.metsasaatio.fi/rahoituskohteet/kouluyhteistyo-ja-nuorisotyo