Myyjän markkinassa pitää olla malttia kilpailuttaa puukauppa

Mikko Tiirola 08.4.2022

Kuitupuun reaalinen kantohinta on laskenut koko 2000-luvun. Se on ollut mahdollista ennen kaikkea siksi, että kuitupuun jalostajia on meillä vain kolme. Niiden yhteenlaskettu markkinavoima suhteessa kymmeniin tukkia jalostaviin sahoihin ja satoihin tuhansiin puunmyyjiin verrattuna on suuri. Tukin hankinnan yhteydessä kertyvät kuitupuut ja hakkeet päätyvät kuidun jalostuksen raaka-aineeksi. Lisäksi tullitilastojen mukaan kotimaista kalliimpi tuontipuu on laskenut kotimaisen puun tarvetta, jonka hinta ei noussut loppumarkkinoiden vetämänä. Puunostajat ovat lisäksi tarjonneet metsänomistajille sopimusasiakkuuksia, joihin on rakennettu hinnantarkastusmenetelmä alkuvuonna puita myyville. Näillä takuuhintasopimuksilla on onnistuttu saamaan puuta halvalla hinnalla niin paljon, että hinnantarkastukselle ei ole ollut tarvetta.

Kuitupuun keskihinta kohosi viime vuonna vain 2 – 3 %

Kuiduttavan teollisuuden maksukyvystä ei ole puutetta. UPM, Stora Enso ja Metsä Group tekivät viime vuonna voittoa yhteensä noin 3,8 miljardia euroa. Jokaista Suomesta korjattua kuitupuukuutiota kohden ne tekivät voittoa keskimäärin yli sata euroa. Hurjasta tuloksentekokyvystä huolimatta Luonnonvarakeskuksen hintatilaston mukaan kuitupuun keskihinta kohosi viime vuonna vain kahdesta kolmeen prosenttia. Kuusikuitupuusta maksettiin viime vuonna keskimäärin 20,7 euroa, mäntykuitupuusta 18,4 euroa ja koivukuitupuusta 17,7 euroa kuutiometriltä.

Metsänomistajille malttia kilpailutta puut

Metsänomistajia on pyydetty kuitupuutalkoisiin, kun Ukrainan sodan pakotteet sulkivat venäläisen puun tuontihanat. Etujärjestönä olemme viestineet metsäteollisuudelle, että puuta saa ostamalla ja metsänomistajille malttia kilpailutta puut ja hakea markkinoilta maksukyvyn mukaista puun hintaa. Etujärjestönä emme voi asettaa tavoitehintaa, mutta kannustamme metsänomistajaa tarkkailemaan vertailun vuoksi esimerkiksi julkisesti saatavilla olevia markkinahintoja vaikkapa Baltian maista, jossa kuitupuun tienvarsihinnat ovat jyrkässä nousussa.  

Tukkipuumarkkinassa markkinatalous on perinteisesti toiminut kuitupuumarkkinaa paremmin. Vanha viisaus hintasuositussopimusten ajoilta oli, että tukkipuun maksukyky on noin kolmannes sahatavaran vientihinnasta. Historiatilastoista näkyy, että tämä vanha viisaus piti kutinsa hyvin viime kevääseen saakka. Viime vuonna sahatavaran vientihinnat kävivät lähes 400 eurossa/m3. Tukkipuumarkkinoille kehitys ei valitettavasti heijastunut. Huonoon hintakehitykseen syynä on pidetty sopimusasiakkaiden vilkkaiden takuuhintakauppojen lisäksi aavistushakkuiden tarjontaa lisäävää vaikutusta repivän metsäkeskustelun säestämänä.

Sahatavaran markkinakysyntä on edelleen vahvaa

Tällä hetkellä havusahatavaran vientihinta on lähellä 300 euroa/m3. Keski-Euroopassa sahatavaran kysyntää vahvistaa se, että kirjanpainajatuhojen puut on sahattu ja Saksassa edessä on yli 30 miljardin euron tulvatuhojen jälleen rakennusurakka. Ukrainan sodan konfliktimaista on tullut EU alueelle saman verran sahatavaraa kuin koko Suomen sahatavaran vuosittainen vientivolyymi on. Pakotteiden ja sertifikaattien hyllyttämisen vuoksi konfliktipuuta ei markkinaan enää tule. Keski-Euroopassa tukkipuun hintatasot ovat nousseetkin vahvasti, mutta meillä kantohinnat eivät vielä ole reagoineet lopputuotteen rajusti nouseviin hintoihin. Huhtikuun alussa kotimaiset puutavaraliikkeet ovat ilmoittaneet nostavansa 20-30 prosenteilla puutavaran myyntihintoja. Jotkut ottavat välistä ja reilusti.

Aavistushakkuille ei metsänomistajien kannata sännätä. Etujärjestö tekee töitä omaisuudensuojan puolesta. Venäläisestä fossiilienergiasta irti pääseminen vaatii jo huoltovarmuussyistä EU komission metsien käytön rajoittamiselle suitsia. Etujärjestö antaa kyllä signaalin, jos omaisuudensuojaa ollaan loukkaamassa.

Käytä Metsänhoitoyhdistystä apuna

Kaikkein keskeisintä on maltaa seurata teollisuuden ostohaluja, markkinoiden kehittymistä ja suunnitella valmiiksi korjattavia leimikoita sekä reagoida markkinakysyntään kilpailuttamalla jokainen leimikko oman metsänhoitoyhdistyksen kautta.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuuslehdessä 6.4.2022.

 

Twitter: @TiirolaMikko