Maasta se taimikin ponnistaa

Taina Kekkonen 23.5.2018

Näin keväällä on luonnollista mietiskellä metsänuudistamista ja istuttamista. Olette päässeet seuraamaan blogikirjoituksissani metsäasiantuntijan edesottamuksia omassa metsässään tapahtuvaan leimikonsuunnittelun, ennakkoraivauksen ja puunkorjuuseen liittyen (linkit löydät blogin lopusta). Oma uudistusalueeni on siis hakattu viime syksynä, elokuun lopulla. Maanmuokkaus eli tässä tapauksessa laikkumätästys tehtiin vielä ennen talven tuloa, jotta maa on valmiina kevään istutukseen. Suosin mielelläni syysmuokkausta metsänomistajienkin työmailla jo senkin takia, että valta osaa kylä- ja metsäteistä vaivaa jonkin asteinen kelirikko keväisin. Lisäksi harvalukuinen, kroonista kiirettä poteva joukko maanmuokkauskoneita ei ennätä samaan aikaan kaikkialle keväällä. Aikainen lintu siis madon nappaa!

Koivuntaimia kasvamaan

Vuosittain kuusentaimien puute tuntuu vain pahenevan ja savolaiset metsät kuusettumaan. Niinpä pyrin viljelemään omaan metsääni aina kun vain se on mahdollista koivuja tai mäntyjä. Lisäksi männyt olivat tällä hakkuulla tyvitervastaudin vaivaamia, joten puulajin vaihto osalla aluetta on suotavaa. Osalle alaa kokeillaan vuoroistutusta kuusella ja männyllä.

Kun maan on muokattu ja puulajivalinta tehty, on jäljellä enää taimien koon hienosäätö. Vanhastaan on vallalla käsitys, että taimen tulee olla kookas. Välttämättä kookas taimi ei kuitenkaan lähde sen paremmin kasvuun kuin hieman pienempi ja myös hinnaltaan edullisempi taimi. Oma valintani oli tällä kertaa koivun pikkupaakkutaimi, sekä lisäksi kuusen- ja männyn vuotiaat keskipaakkutaimet. Varsinkin koivun taimet vaikuttavat tässä vaiheessa lehdettöminä kovin vaatimattomille. Luulenpa ja toivonpa totisesti, että tulen syksyllä yllättymään. Onhan mahdollista, että taimi kasvaa yli 100% kasvukauden aikana.

Istutusurakassa riittää tekemistä

Helatorstai sitten menikin mukavasti loikkiessa mättähältä mättähälle. Äkkiä muistui mieleen ensimmäisen insinööriharjoittelukesän istutusurakat. Nyt kiitän sitä, että käytännön harjoittelu tuli tehtyä kunnolla, joten omassa metsässäkin työ sujuu. Alkukesästä saa nauttia vielä ötökättömyydestä, ja niinpä tämäkin metsänomistaja nauttikin istuttamisesta shortsit jalassa.

Pakko on kuitenkin tunnustaa oman aikansa ja voimavarojensa riittämättömyys havupuutaimien kohdalla. Mahtuuhan tämän metsäasiantuntijan elämään myös päivätyöt muiden metsänomistajien parhaaksi, jonkin verran maanviljelystä, sekä mm. ensi talven polttopuiden tekeminen (ahneena naisena otin kaikki syksyllisen hakkuun koivukuidut itselle, kun eihän niitä pitänyt paljon olla…). Niinpä annan osan urakastani mielihyvin tuttavaperheen ahkerille abiturienteille. Saavathan hekin konkreettisen kosketuksen suomalaiseen metsätalouteen ja tulevina metsänomistajina pääsevät jo harjoittelemaan tärkeitä taitoja ajatellen tulevaisuutta.

Nyt jäänkin sitten seuraamaan taimien kasvua ja odottamaan milloin taimikostani tulee vatukko. Villivadelmathan ovat ensimmäinen korjattava sato, ainakin tämän metsänomistajan mielestä.

Taina Kekkonen bloggaa puun myynnistä omasta metsästään. Seuraa puukaupan vaiheita Tainan blogista!

Ensimmäisessä blogissaan: Suutarin lapsella ei ole kenkiä - Mhy:n metsäasiantuntijalla ei ole leimikkoa, Taina pohtii leimikon teon vaikeutta – Mitkä puut myisi?

Toisessa blogissaan: Ennakkoraivaus - metsäasiantuntija ulkoiluttaa raivaussahaa omassa metsässään, Taina saa tiedon hakkuun ajankohdasta. 

Kolmannessa blogissaan: Kohta tuossakin kasvaa vatukko!, Tainan metsään tehdään uudistushakkuu

Olen Mhy Etelä-Savon metsäasiantuntija ja toimistopaikkani on Mikkelin toimistolla. Keväällä 2013 teimme kotitilallani sukupolvenvaihdoksen, jonka seurauksena olen päässyt maa- ja metsätalouden harrastajaksi sanan varsinaisessa merkityksessä.