HCV-kartat riski metsäomaisuuden näkökulmasta – kyse ei ole pelkästään lahopuusta tai teollisuuden puunhankinnasta

FSC-sertifiointiin liittyvien HCV-karttojen lahopuutiedon on uutisoitu olevan hataralla pohjalla. Kartat on yksi näkökulma monimutkaiseen HCV-keskusteluun. HCV-kartat ovat parhaillaan päivitettävänä, ja siten karttojen laadusta ja luotettavuudesta käytävä keskustelu on hyvinkin ajankohtaista ja välttämätöntä. HCV-kartoissa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin lahopuutiedosta ja teollisuuden puunhankinnasta.

HCV-kartat laadittiin keväällä 2019 tilanteessa, jolloin muutamaa kuukautta aiemmin oli valmistunut kansallinen FSC:n kontrolloidun puun hankintaa koskeva riskiarvio. Suomi pärjäsi riskinarvioinnissa varsin hyvin: viidestä kategoriasta neljässä tuli ”puhtaat paperit”, mutta metsätalous saattoi uhata korkean suojeluarvon kohteita (High Conservation Value, HCV).

HCV-kartat eivät kerro suoraan metsän suojeluarvoista, vaan ne toimivat työkaluna tarkistusten kohdentamiseen

Metsäteollisuus ry totesi jo heti tuoreeltaan kesällä 2019 kartta-aineiston olevan selkeä yliarvio todellisista HCV-alueista (MT 29.8.2019). HCV-kartat eivät kerro edes FSC kontrolloidun puun hankinnassa suoraan metsän suojeluarvoista, vaan ne toimivat työkaluna tarkistusten kohdentamiseen. Monia eri tunnuksia sisältävän tarkistuskartan muodostaminen on haastavaa siitä huolimatta, että käytössä on maan parasta asiantuntemusta ja huikea määrä ajantasaista metsä- ja luontotietoa. Puukaupassa ja leimikoiden suunnittelussa HCV-kartoista on poikinut suuri määrä lisätarkastuksia joko metsävara-, kartta- ja ilmakuvatarkasteluna tai maastossa.

Käsitteenä HCV aiheuttaa metsänomistajakunnassa hämmennystä – vaikuttaako oman metsän puunmyynnin mahdollisuuksiin?

Käytännön puukaupassa karttojen luotettavuuttakin suurempi haaste on se, miten todelliset HCV-alueet maastossa lopulta määritetään ja millaisin pelisäännöin niiden puunhankinnassa ja metsien käsittelyssä toimitaan. Edes todellisten HCV-kohteiden ei pitäisi muodostua FSC-kontrolloidun puun hankinnan NoGo- eli kieltoalueiksi. Millaisen hakkuun sitten katsotaan ylläpitävän tai parantavan niitä ominaisuuksia, joihin HCV-kohteen suojeluarvo perustuu?

Tällä hetkellä eri ostajien ja auditoijien tulkinnat todellisten HCV-alueiden metsien käsittelystä poikkeavat toisistaan. Tämä saattaa metsänomistajat puukaupassa eriarvoiseen asemaan, ja moni leimikko seisoo selvittelytilassa. Puun ostajien reaktiot ovat osoittaneet sekä HCV-karttojen tarkistuskohteilla että todellisilla HCV-kohteilla sen, että HCV-alueita jopa kartetaan puukaupassa. Osa ostajista on jättänyt leimikkotarjouksia tekemättä HCV-kohteille myös markkinariskiin vedoten.

Käsitteenä HCV oli PEFC-sertifioituihin metsiin uusi ja aiheuttaa vieläkin metsänomistajakunnassa hämmennystä. Puukaupan osalta pätee selitys, että HCV-kohteilla tilanne maastossa ratkaisee: täyttyykö laaja-alaisuuden määritelmä, ja löytyykö esimerkiksi lahopuuta ja luonnonmetsän rakennepiirteitä FSC:n kriteeristön määritelmien mukaan. HCV-kartat kuuluvat teollisuutemme puun hankintaan, halusipa metsänomistaja tätä tai ei. Ilman kartta-aineistoa voisimme olla tilanteessa, jossa tiukka maastokartoitus tehtäisiin ennakkoon jokaiselle FSC-tuotteisiin päätyvälle leimikolle.

Turvaavatko HCV-kartat monimuotoisuuden lisäksi taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä

Kysyä sopii, miten hyvin monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävät HCV-kartat ja niihin liittyvä toimintamalli on onnistunut turvaamaan metsien käytön taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, jotka nekin ovat yhtä lailla FSC:n mukaisia tavoitteita. Taloudelliset menetykset kiristyvistä vaatimuksista ovat tähän saakka langenneet metsänomistajalle, ja toimintamallin hyväksyttävyys on koetuksella.

Vähemmän esillä ollut teema on HCV-karttojen ja -alueiden tuomat haasteet tila-arvioissa, kiinteistökaupassa ja tilan vakuusarvon määrityksessä. HCV-alueet ja tarkistuskartat on näissä otettava huomioon metsän käsittelyä rajoittavana ja metsän arvoon mahdollisesti vaikuttavana tekijänä. MTK ja metsänhoitoyhdistykset metsäalan toimijoina tuntevat rajoitteen, mutta mikä on tilanne muilla välitysalan toimijoilla tai luotonantajien taholla?

Metsänomistajilla on täysi oikeutus vaatia metsäteollisuudelta mahdollisimman laadukkaita, tarkkoja ja luotettavia HCV-karttoja. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK eivät ole FSC:n jäseniä, mutta silti MTK on osallistunut kartoista ja HCV-tulkinnoista käytävään keskusteluun ja tuonut siihen kentän ääntä metsänomistajien näkökulmasta.

HCV-karttojen vaikutus paitsi metsien käsittelyn, myös HCV-alueiden arvon määrityksen ja yksityisen omaisuuden suojan näkökulmasta on jatkossa tuotava metsäalan lisäksi myös monen muun toimialan tietoon. HCV-karttoja käytetään joka päivä metsiä koskevaan päätöksentekoon ja metsän arvon määritykseen, vaikka näin ei FSC:n pelikirjan mukaa pitäisi olla.

Mikä on HCV-kartta?

• HCV-kartat osoittavat mahdollisia korkean suojeluarvon alueita talousmetsissä (High Conservation Value, HCV). HCV-kartat ovat parhaillaan päivitettävänä, ja karttojen laadusta ja luotettavuudesta käydään keskustelua.
• HCV-kartat eivät kerro suoraan metsän suojeluarvoista, vaan ne toimivat työkaluna tarkistusten kohdentamiseen.
• FSC-sertifiointi edellyttää, että korkean suojeluarvon kohteita eli ns. HCV-kohteita ei vaaranneta puunhankinnassa.
• HCV-kohteet on yleensä huomioitava puukaupassa myös PEFC-sertifioiduissa metsissä. Tämä johtuu siitä, että valtaosassa puukaupoista ostajat noudattavat myös FSC-kontrolloidun puukaupan kriteerejä.
• Ensimmäiset HCV-kartat teollisuus laati keväällä 2019, ja karttoja päivitettiin syksyllä 2019.
• HCV-kartat ovat myös metsänhoitoyhdistysten käytössä.
• Metsänomistaja voi pyytää tiedon tilansa osalta mahdollisista HCV-kohteista esimerkiksi omasta mhy:stä.
• Noin 90 prosenttia Suomen metsistä on PEFC-sertifioituja ja 10 prosenttia FSC-sertifioituja.
• Metsäsertifiointi edistää metsien ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsänhoitoa.