Metsätaloutta, hiilinielua ja luonnonhoitoa

Sakari Tikka 26.8.2021

Metsätaloutta

Metsä kasvaa ja se voi hyvin. Puuta meillä oli metsissä 100 vuotta sitten noin 1,4 miljardia kuutiometriä. Metsää sekin oli ja kasvu oli saatu aikaan kaskeamisen jälkeen pääosin harsintametsätalouden keinoin; suurimmat puut aina poistettiin ja jäljelle jäi mitä jäi. Sotien jälkeen aloitettiin jaksollinen kasvatus. Metsikkökuvio kerrallaan on laitettu kasvukuntoon. Karut maat on uudistettu männylle siemenpuuhakkuin. Reheville maille on istutettu kuusta ja peltojakin on metsitetty koivulle.

Puuta on nyt metsissä 2,5 miljardia kuutiometriä. Ja samaan aikaan on puuta käytetty talojen rakentamiseen, paperin tekoon ja osa pahvilaatikoiksi. Tavaraa on viety niin paljon maailmalle ja nautimme hyvinvointipalveluista. Tämä on hyvä muistaa, kun menemme rokotusjonoon, koulutielle tai kiskoille.

Puoli vuotta sitten erehdyin menemään Twitteriin. Yllätyin täysin, että minun metsäni olikin väärin kasvatettu. Siellä olisi ilmeisesti pitänyt olla lahoavaa, hyönteisten syömää ja taloudellisesti arvotonta maalahopuuta 100 mottia hehtaarilla. Ei, minut oli opetettu jo kotona, että metsästä kun otetaan puuta, niin uusi metsä on saatava aikaan, vaikka istuttamalla. Jos tarjoaisin puunostajalle: ”Osta sie hyvä ostohenkilö hyvä ja monin puolin laho koivu ja kirjanpainajan taiteilema kuusenrunko.” Arvata sopii, kävisikö kauppa?

Puunjalostaja haluaa edelleen puuta, jota voi sahata ja jalostaa selluksi, joka on välituote paperille, kartongille ja hygieniatuotteille. Tutkimusputkessa on pitkällä jo tuotteet, kuinka öljypohjaiset tekstiilit korvataan puupohjaisilla ja jopa teräs voidaan korvata biohiilikuiduilla. Puun omaa liima-ainetta, ligniiniä, ei kohta tarvitse polttaa ja korvata öljyä vaan siitä voidaankin tehdä ekologisia liimoja ristiinliimatulle massiivipuulle (CLT) ja viilupuulle (LVL).

Hiilinielua

Onko teräsbetonitalo ilmastolle parempi ratkaisu kuin puurakenteinen? Perusteluja kuulee, että hiilinielu pienenee. No sehän onkin totta, jos asiaa tarkastellaan ”halkoliiteri-teorialla”. Tästä epätieteellisestä metodista voi olla montaa mieltä. Se menee näin: ”Kun halkoliiteristä otetaan puuta talon lämmitykseen, niin liiterissä halkopino vajuu. Ja kun se vajuu paljon, niin lopulta liiteri on tyhjä. Ja tyhjänä se pysyy, jos sinne ei ahkera liiterin täyttäjä tuo uutta puuta.” Tässä se juju onkin, sinne liiteriin tulee uutta puuta. Metsään tulee uutta puuta joka kesä noin 110 miljoonaa kuutiometriä. Jos emme hoida metsiä; harvenneta ja uudisteta, niin metsän kasvu hiipuu. Lopulta metsän kasvu hiipuu niin, että hiilidiksidipäästö on suurempi kuin metsän kasvu. Puusto alkaa lahota, tulee luonnonpoistumaa, hyönteinen voi iskeä heikentyneeseen puustoon ja lopuksi salama polttaa metsän. Jos vielä taloudellinen motiivi häviäisi, niin kävisi kuin naapurissa, että metsää palaa joka kesä liki Suomen metsien pinta-alan verran, noin 20 miljoonaa hehtaaria. Tämä riski toteutuu jo Keski-Euroopassa ja voimakkaana Kanadassa. Hiilinielu sammuu ja samalla metsänomistajan tulot nolla, teollisuuden ja satamatyöntekijän että myyntihenkilön tilipussi nolla ja verotulot nolla.

Luonnonhoitoa

Jätän metsän paremmassa kunnossa kuin olen sen saanut. Metsätalous onkin ylisukupolvista ja melko pienin satsauksin voidaan parantaa eri eliöiden elämisen edellytyksiä. Jätetään säästöpuita, lahopuita; pystyssä ja maassa. Muistetaan suojavyöhykkeet ja vesiensuojelu.

Ja sen ole oppinut, että jok’ikistä tuulenkaatoa ja rompepuuta ei tarvitse kerätä metsästä. Ne ovat luonnon rikkautta linnulle, nisäkkäille kasveille, sienille, hyönteisille ja muille pieneliölle.

Balanssi löytyy sittenkin talouden, luonnon ja sosiaalisen kestävyyden välille

Ei silti, meillä on puuntuotannon ulkopuolella Luken mukaan noin 25 % metsistä ja tähän kun lisätään metsänomistajat, jotka eivät hakkaa metsiään liki lainkaan, niin saadaan luvuksi noin 30 %. Olkaamme nöyrästi ylpeitä metsänkasvattajia ja puuntuottajia. Metsää osataan kunnioittaa ja vaalia sen rikkauksia; Tapio on metsän kuningas.

Perhemetsänomistus ja ylisukupolvisuus on meidän juttu.
Metsänomistajan puolella – aina.