Onko väliä, kuka omistaa suomalaismetsät?
Valtakunnallinen
Eikö ole hyvä, että omistukset siirtyvät niille, joita metsäsijoittaminen kiinnostaa? Eivätkö sijoittajaomisteiset metsät varmista sitä, että puuta tulee markkinoille passiivisia perikuntia paremmin? Eikö se ole pelkästään hyvä, että metsämaan arvo kirii ylöspäin?
Metsänomistajuus murroksessa
Näitä vastakysymyksiä saan, kun esitän huoleni siitä mitä vuosikymmenen aikana on metsänomistuksessa tapahtunut. Metsärahastojen omistaman metsän pinta-ala on kasvanut jo yli 600 000 hehtaariin. Ne omistavat jo enemmän metsiä kuin kunnat ja seurakunnat. Lähes puolet metsärahastojen omistamista metsistä on jo ulkomaisten toimijoiden hallussa. Tämä kehitys on kiihtymässä. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen perusteella rahastoyhtiöiden metsätulot jäävät joissain tapauksissa Suomessa jopa kokonaan verottamatta.
Muutokset metsänomistuksessa ovat riski metsien käytön paikallisen hyväksyttävyyden kannalta. Mitä tapahtuu, jos paikallinen väestö ja kunnallinen päätöksenteko kokevat saavansa metsätaloudesta vain hakkuiden jäljet?
Metsärahastoa isänmaallisempi vaihtoehto
Tässä maailmanajassa isänmaan omistajuudella on myös turvallisuusnäkökulma. Maaliskuussa suomalainen metsärahasto myi 33 000 hehtaaria metsää Saksaan. Kansainvälinen raha on isänmaatonta. Kiinalaiset ovat ostaneet aktiivisesti peltomaata Afrikassa ja venäläisen rahan intresseistä on vaarallisia esimerkkejä. Nähdäänkö sekin päivä, että joku ulkolainen taho ostaa kokonaisen metsärahaston tehdäkseen luontokompensaatiota tai pestäkseen ilmasto-omaatuntoaan? Jos se sattuu jonkun sahan hankinta-alueen ytimeen, voi sahan sulkeminen olla edessä.
Aktiivisen metsänomistamisen jatkuvuus on taattava
Suomi ikääntyy vauhdilla. Metsänomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta. Liian monella metsänomistajalla jää sukupolvenvaihdos tekemättä, kun perilliset asuvat kaukana eikä kiinnostusta metsäomaisuuden hoitoon aina ole. Kuoleman jälkeen muodostuva perikunta joutuu maksamaan isot perintöverot. Näissä tapauksissa yhä useampi tila pannaan myyntiin, ja ne päätyvät yhä useammin kasvottomaan omistukseen.
Näin ei tarvitsisi olla. Isänmaallisempi vaihtoehto on tilan liittäminen yhteismetsään. Yhteismetsän osakas pääsee nauttimaan metsäomaisuuden tuotosta, mutta samalla vapautuu metsänhoidon ja hallinnoinnin taakasta. Yhteismetsään liittymisessä on rahastokauppaan verrattuna etuja, sillä varainsiirto- tai luovutusvoittoveroa ei peritä eivätkä käytetyt metsävähennykset tuloudu. Myöskään toimitusmaksua ei peritä kiinteistötoimituksista, kun metsätila liitetään yhteismetsään.
Jos lukiessasi kolumnini isänmaallisempi vaihtoehto alkoi kiinnostaa, löytyy laajenemisesta kiinnostuneita yhteismetsiä. Lisätietoja löydät täältä tai voit kysyä vaihtoehdoista tarkemmin omasta metsänhoitoyhdistyksestäsi.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj MTK r.y.
X @TiirolaMikko
Liittyvät bloggaukset
Joulukuusimuistoja
Anne Rauhamäki
Valtakunnallinen
Tunnustan heti alkuun, että en ole mikään jouluihminen. En erityisesti perusta askartelusta, koristelusta, ruoanlaitosta enkä juhlaperinteistä muutenkaan. Mutta puista minä tykkään, etupäässä kun ovat siellä metsässä ja varsinkin jos itsekin olen siellä. Joten perheen joulukuusivastaavan pesti on yleensä langennut minulle.