FSC-sertifioinnin jyrääminen hämmentää metsänomistajia

09.8.2019

Metsänomistajia on viimeisen vuoden aikana ihmetyttänyt FSC-sertifioinnin vaikutukset myös siihen kuulumattomien metsänomistajien metsätalouteen.
Viimeisin aihe on ollut ostajien HCV-kartat.

 

Metsäteollisuusyritykset, jotka myyvät tuotteita FSC:tä edellyttäville markkinoille, pyrkivät lisäämään FSC-sertifioidun puun osuutta puunhankinnassaan. FSC-puuta on Suomessa ja lähialueilla tarjolla vain rajallisesti. Yhtiöiden on mahdollista käyttää tuotteissa myös FSC Mix -merkintää, jos raaka-aineesta suurin osa on FSC-sertifioitua ja enintään 30 prosenttia peräisin niin sanotusta FSC-kontrolloidusta lähteestä.

Kontrolloidun puun standardit FSC:ssä uudistettiin alkuvuodesta ja osa kriteereistä tiukentui. Puunhankinnalle aiheuttavat eniten haasteita saamelaisalueet ja korkean suojeluarvon alueet (HCV). Kontrolloitu puu ei näet saa olla lähtöisin alueelta, jossa perinteisiä oikeuksia tai kansalaisoikeuksia rikotaan, tai alueilta, joissa metsänkäyttö uhkaa korkeita suojeluarvoja. Suojeluarvoon vaikuttavat mm. lahopuun ja vanhan puun määrä sekä turvemaan luonnontilaisuus.

Mahdolliset HCV-alueet digikartoilla

Metsäteollisuus ry on teettänyt Tapio Oy:llä kartat mahdollisista korkean suojeluarvon alueista. Nämä digitaaliset kartat on toimitettu metsällisten toimijoiden tietojärjestelmiin, mutta ne eivät ole julkisesti esillä missään. Kaukokartoituksen ja paikkatiedon avulla laaditut kartat eivät suoraan määritä HCV-alueita, vaan osoittavat mahdolliset alueet. Ostajan on tarkistettava toimistotyönä tai maastossa, mikä on todellinen suojelutarve. Mahdolliset suojeluarvot on huomioitava sitten leimikon suunnittelussa ja hakkuissa.

Teollisuus vetoaa markkinoiden vaatimuksiin

Useimmilla suomalaisten metsäteollisuustuotteiden loppumarkkinoilla PEFC-sertifikaatti riittää hyvin, mutta jossain vaaditaan FSC:tä. Suomen suurimmat puunostajat ovat mukana FSC alkuperäketjun sertifioinnissa ja noudattavat FSC:n Kontrolloidun puun standardeja puunhankinnassaan. Myös sahateollisuuden on noudatettava näitä sääntöjä, sillä sahayhtiöt toimittavat paljon puuta kuiduttavalle teollisuudelle.

Ristiriitainen tilanne hämmentää

Metsänomistajat noudattavat metsälakia ja pääosa on mukana PEFC-sertifioinnissa. He kokevat tilanteen ristiriitaisena, kun ostajan tiukemmat vaatimukset kohdistuvat myös heihin. 
Metsänomistaja ei saa mistään automaattisesti selville, onko hänen metsätilallaan merkintöjä potentiaalisista suojelukohteista.Entä kuka korvaa menetykset, jos leimikko ei käykään kaupaksi tai se voidaan hakata vain osittain? Pitäisikö metsänomistajan saada lisähintaa siitä, että hänen leimikkonsa täyttää Kontrolloidun puun kriteerit?

Metsien sertifiointi

Suomessa on käytössä kaksi metsien käytön sertifiointijärjestelmää: PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) ja FSC (Forest Stewardship Council). PEFC-sertifiointi kattaa noin 85 prosenttia Suomen metsistä ja FSC-sertifiointi vajaat 10. Koko maailman metsistä vain n. 10 prosenttia on sertifioitu. Sertifiointi osoittaa kuluttajalle, että hänen hankkimansa tuotteen raaka-aine on kestävästi kasvatettua ja sen alkuperä on todettavissa.

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsänomistaja kuuluu PEFC-ryhmäsertifiointiin. Ryhmäsertifioinnissa yksittäisen metsänomistajan ei tarvitse huolehtia mm. sertifikaatin hakemisesta tai ylläpitämisestä.

 

Jukka Hujala
kenttäpäällikkö
MTK metsälinja