Metsäntutkimuksen kertomaa: hakkuut siirtyneet harvennuksille

20.9.2019

Vaikka hakatut puumäärät ovat lisääntyneet, uudistushakkuiden pinta-alat ovat pienentyneet

Usein kauhistellaan, kun hakkuumäärät kasvavat. Mielleyhtymän kautta ajatellaan, että kohta kaikki metsät on hakattu aukeiksi. Toisin on asia. Suomessa päätehakkuiden vuotuiset pinta-alat ovat pienentyneet reilusti. Viisikymmentä vuotta sitten, jolloin puun kasvu oli nykyistä puolta vähäisempää, hakattiin uudistushakkuita maassamme 180 000 hehtaarin ala vuosittain. Tätä nykyä uudistushakkuiden vuotuinen määrä on 150 000 hehtaarin luokka, eli uudistushakkuiden vuotuiset pinta-alat ovat pienentyneet voimakkaasti!

Puuta uudistushakkuista kertyy tätä nykyä kuitenkin aikaisempaa enemmän puuston määrän lisääntymisen myötä. Vielä 1970-luvulla hakattiin vähäpuustoisia kuusikoita karuilta metsäpohjilta isoja pinta-aloja. Näiltä hakkuilta hakkuumäärät olivat pieniä, mutta alat isoja. Pienirunkoisista jätemetsistä kertyi kitukasvuista kuitupuuta vain muutamia kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilta. Nyt keskimääräiseltä päätehakkuuhehtaarilta kertyy puuta Pohjois-Pohjanmaalla 160 kuutiometriä.

Metsien harvennushakkuut sitä vastoin ovat lisääntyneet reilusti

Nykyisin vallitsevin hakkuutapa on harvennushakkuu. Suomen metsissä tehtiin kasvatushakkuita 1970-luvulla vuosittain 250 00 hehtaarin alalla (huom. leimattiin poistettavat puut kirvellä tms). Kasvatushakkuiden vuotuinen toteutusmäärä on melkein tuplaantunut lähes puoleen miljoonaan hehtaariin.

Toisen harvennuksen osuuden ja metsien puuvarannon lisääntymisen ansiosta kasvatushakkuiden hehtaarikohtainen puumäärä on myös noussut merkittävästi. Aikaisemmin ensiharvennusten suuren osuuden vuoksi hehtaarikohtainen harvennushakattu puumäärä oli 40 kuutiometriä hehtaarilta. Nykyisin harvennuksilta hakataan keskimäärin 65 m3/ha.

 Pohjois-Pohjanmaan metsien kasvu on yli tuplaantunut

Viisikymmentä vuotta sitten Pohjois-Pohjanmaan metsien kasvu oli neljän miljoonan kuutiometrin luokkaa vuodessa. Viimeisen inventoinnin mukaan vuotuinen kasvu on ylittänyt kymmenen miljoonan kuutiometrin tason. Samassa ajassa on hehtaarikohtainen kuutiomäärä pomsahtanut 50 kuutiometristä sataan kuutiometriin. Kasvun voimakasta nousua selittävät metsien ojitukset ja kitukasvuisten metsien uudistaminen kasvupaikalle sopivalla puulajilla.

Järeiden puiden määrä metsissä on lisääntynyt

Järeiden, yli 30 cm läpimittaisten puiden määrä on lisääntynyt metsissämme. Järeitä havupuita on tällä hetkellä Suomen metsissä 380 miljoonaa kuutiometriä. Ero Jatkosodan jälkeiseen aikaan on suuri, sillä 1950-luvun alussa yli 30 sentin läpimittaisia puita oli 140 miljoonaa kuutiometriä. Pohjois-Suomessa (Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) järeitä puita on nyt 100 miljoonaa kuutiometriä. Tämä on enemmän kuin koskaan Suomen metsien inventointihistoriassa.

Lehtipuiden määrä on lisääntynyt

Yleinen luulo on myös se, että metsämme ovat havupuupeltoja. Tämäkin on uskomus, jota metsien inventointitiedot eivät tue. Koivua on maamme metsissä yli 400 miljoonaa kuutiometriä, mikä on ennätys mittaushistoriassa. Myös muiden lehtipuiden määrä (haapa, leppä ym) on lisääntynyt ollen tällä hetkellä 80 miljoonaa kuutiometriä.

Maamme metsiä on tutkittu ja inventoitu sadan vuoden ajan ja tästä tietomassasta saa monenlaista tietoa irti. Metsien puumäärien ja kasvun tuplaantuminen sekä metsänhoitotöiden määrät antavat selkeän kuvan aikakausien erilaisista tavoitteista ja metsätoiminnoista. Vielä viisikymmentä vuotta sitten maassamme oli  kaskeamisen ja harsinnan myötä vähäpuustoisiksi muuttuneita jätemetsiköitä, joiden hakkuissa hehtaarikohtaiset puumäärät olivat pieniä. Nyt hakataan ensimmäisessä harvennuksessa enemmän puuta hehtaarilta kun ”keppimetsästä” aikoinaan päätehakkuussa.

Metsissä tehty työ on poikinut Pohjois-Suomeen reilusti yli kaksinkertaisen puuston kasvun verrattuna viidenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Samassa suhteessa on kasvanut myös hiilensidonta puustoihin. Hyvä työ on tehty tietämättä sen ilmastopoliittista tärkeyttä, sillä hiilensidonnasta on laajemmin alettu keskustella vasta viime vuosina. Puuston määrän lisäämisen intressit olivat aikoinaan toiset, työn ja vaurauden lisääminen. Tuskin nämä tavoitteet aivan huonoja ovat tänäkään päivänä.

Mietin sitäkin, että jos nyt metsät olisivat yhtä huonossa tilassa kuin sata vuotta sitten, olisiko heikkokasvuisten metsien uudistushakkuille nykyistä laajempaa hyväksyntää?

On hyvä, että Suomen metsistä on faktatietoa olemassa pitkältä ajanjaksolta. Näin ollen ei tarvitse elää pelkkien mielikuvien valossa.

Heikki Rahko, MTK metsälinja