Puukauppariita päättyi metsänomistajan voittoon

05.3.2020

Korkein oikeus ei antanut ostajalle valituslupaa puukauppaa koskevassa riidassa, jolloin Turun hovioikeuden tuomio jäi voimaan. Ostaja velvoitettiin maksamaan myyjälle oikeudenkäyntikulujen lisäksi täsmälleen myyjän vaatima vahingonkorvaus. Vahingonkorvauksen määrittäminen ja suuruus perustui metsänhoitoyhdistyksen laajaan valtakirjakaupoista kerättyyn seuranta-aineistoon aiemmista vastaavanlaisista puukaupoista kyseisellä alueella.

Pirkanmaalainen metsänomistaja ei ollut puukaupassaan tyytyväinen ostajan eli UPM-Kymmene Oyj:n tekemään runkojen katkontaan eri puutavaralajeiksi. Tyytymättömyys johtui huonosta tukkisaannosta ja heikosta runkojen katkonnasta eli tukkikokoista puuta päätyi kuitupuuksi. Tukkirunkojen tukkiosuutta oli hyödynnetty heikosti sovittuun minimiläpimittaan saakka, ohuita pitkiä tukkipituuksia ei ollut tehty ja kokonaan kuitupuuksi hakattujen runkojen keskikoko oli todella suuri. Metsänomistaja siis katsoi, ettei ostaja ollut noudattanut pystykaupan hakkuusopimusta.

Kun ostajan mukaan kaikki oli mennyt sovitusti, eikä se ollut valmis neuvottelemaan vahingonkorvauksesta, myyjälle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin viedä asia käräjäoikeuteen. Virallinen mittaus ei enää tullut kyseeseen, koska ostaja oli viivytellyt puutavaralajikohtaisten mittaustietojen luovuttamisessa niin kauan, että 14vrk aikaraja oli umpeutunut.

Puunmyyjien kannalta ratkaisu on tärkeä. Hovioikeus toteaa päätöksessään mm, että kyse on sellaisesta metsänhakkuusopimuksen tulkintaa koskevasta riidasta, jonka käsittelyä ei ole rajattu viralliseen mittaukseen. Samoin hovioikeuden mukaan sopimukseen kirjatut tiedot eivät ole esimerkinomaisia, vaan osa sopimuskokonaisuutta, jossa hakkuun toteutustapa on nimenomaisesti sovittu ja näin ollen kaikkia sopimuksessa sovittuja pituuksia on katkottava optimaalisesti. Hovioikeus katsoi lisäksi, että todistustaakka oli tässä tapauksessa asetettava puunostajalle, jolla oli parhaat mahdollisuudet esittää näyttöä.

Vahingonkorvauslaskelma oli tehty vertaamalla metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakaupoista keräämiä ja tallentamia tietoja tähän kauppaan, eli käytännössä ostajan aiempien samankaltaisten puustojen hakkuiden keskiarvoon. Hovioikeus piti tätä vahingonkorvauslaskelmaa ja siitä esitettyä todistelua riittävänä näyttönä vahingosta ja määräsi ostajan maksamaan metsänomistajalle täsmälleen laskelman suuruisen vahingonkorvauksen.

Hovioikeuden tuomio puukauppariidasta yleensäkin on hyvin harvinainen. Lisäksi tuomiosta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, mutta se ei antanut valituslupaa, eli ei katsonut asiassa olevan sellaista, joka olisi antanut aihetta muuttaa tuomiota tai muutoin ottaa asian käsiteltäväkseen.

Päätöksen merkittävyys johtuu sen laintulkintaa ohjaavasta vaikutuksesta. Hovioikeuden päätöksessä on selkeästi otettu kantaa siihen, kuuluuko asia puutavaran mittauksesta annetun lain soveltamisalaan, metsänhakkuusopimuksen ehtojen velvoittavuuteen eli runkojen optimaaliseen katkontaan sekä näyttöön ja todistustaakkaan, joka on tarkoituksenmukaisinta ohjata sille, jolla on parhaat mahdollisuudet esittää näyttö.

Myös eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään lain valmistelun yhteydessä lausunut ja todennut, että tiedot on luovutettava siinä laajuudessa, että niiden perusteella voidaan todeta mittauksen tulleen tehdyn puukauppasopimuksen mukaisesti. Ainakin näiden asioiden osalta päätöksen tulisi ja pitäisi ohjata jatkossa laintulkintaan, jota tekevät oikeusasteiden lisäksi Luonnonvarakeskuksen viralliset mittaajat.

 

Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa todistajana toiminut

MTK metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala