Kulotus apuna metsänuudistamisessa

Kulotus on osa vanhaa hyvää metsänhoitoperinnettä. Kulotus ei korvaa hyvää maanmuokkausta, mutta kulotuksella on metsänhoidollisia etuja ja monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia.

Kulotuksessa poltetaan valvotusti uudistusalan suurin osa hakkuutähteistä, mahdollinen jättöpuusto ja osa humuksen pintakerroksesta. Onnistunut kulotus ohentaa humuskerrosta, parantaa maan lämpöoloja, happamuutta ja ravinteisuutta jopa vuosikymmeniksi ja muuttaa pintakasvillisuutta taimien eduksi muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen. Metsänviljelytyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu ja mahdollistaa keveämmän maanmuokkauksen.

Kulotuskohteilta ei hakkuutähteitä kerätä ja ne puidaan alueelle levälleen. Alueen reunoilta hakkuutähteet yritetään poistaa jo hakkuun yhteydessä mahdollisimman tarkkaan. Lisäksi ennen kulotusta tehdään tarpeelliset palokujat koneellisesti ja kaivetaan vesipaikat. Kulotuskohde olisi hyvä tietää jo ennakkoon ennen hakkuuta, jolloin toimenpiteiden suunnittelu on helpompaa. Alueen koolle ei ole rajoitteita, mutta kustannustehokkuus kasvaa alueen koon kasvaessa. Pyöreähkö alueen muoto on eduksi.

Paloalueelle hakeutuvat sellaiset lajit, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan palaneesta ja hiiltyneestä puuaineksesta. Paloalueelle tulee myös sellaisia lajeja, jotka eivät välttämättä ole riippuvaisia itse palosta, mutta saavat kasvutilaa kilpailutilanteen muuttuessa. Juuri monimuotoisuuden turvaamiseksi tavoite vuotuisen kulotusmäärän kasvattamisesta on myös yhtenä kriteerinä metsäsertifioinnissa.

Perinteisen uudistusalan kulotuksen lisäksi nykyään tehdään jonkin verran myös ennallistamispolttoja ja säästöpuuryhmien polttoja. Nämä tähtäävät pelkästään luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja niillä pyritään mukailemaan metsän luontaista kiertokulkua.

Kustannuksiin vaikuttaa jälkivartioinnin kesto, jos kulotuksen jälkeen osuu pitkä poutakausi, niin jälkivartiointi saattaa kestää parikin viikkoa. Jälkivartiointia jatketaan niin kauan kuin alueelta nousee savuja.

Kulotuskohteen valintaan vaikuttavat tekijät: alueen sijainti ( topografia, vesistöt, tiet, naapuritilat, aluetta ympäröivät metsät ), kulotusalueen maaperä ja puusto. Pohjavesialueilla kulottaminen ei ole sallittua. Kulotus soveltuu parhaiten VT-kankaille ja sitä ravinteikkaammille kankaille, joilla esiintyy paksu kangas­humuskerros. Karumpia kasvupaikkoja, luontaisesti uudistettavia kuusikoita ja alueita, joissa humuskerros on ohut, ei kannata kulottaa. Rehevillä alueilla kulotus lisää taimikon kanssa kilpailevan kasvillisuuden määrää. Tavoitteena on, että humuskerroksesta palaa noin neljännes.

Jos kulotus kiinnostaa tai sinulla on kulotukseen hyvin soveltuva kohde, niin ota yhteyttä alueesi metsäneuvojaan. Yhteystiedot löytyvät täältä kootusti.

Lisätietoja:

http://www.mhy.fi/sites/default/files/liitto-jarvi-suomi/kulotusesite_nettiversio.pdf