Varaudu kirjanpainajaan

12.7.2022

Kirjanpainajasta on tullut merkittävä metsätuhojen aiheuttaja Etelä-Suomessa, ja sen aiheuttamiin tuhoihin on syytä varautua. Luonnonvarakeskus tekee kirjanpainajamäärien vuosittaista seurantaa feromonipyydysten avulla. Seurannan avulla saadaan tietoa kirjanpainajien määristä, sekä kehittymisestä eri puolilta Suomea.

Parveilu käynnistyi toukokuussa

Kirjapainajien parveilu tarkoittaa aikaa, jolloin kirjanpainajat lähtevät liikkeelle talvehtimispaikoistaan. Etelä-Suomessa parveilu alkoi toukokuun puolivälin jälkeen, heti kun lämpötilat nousivat päivällä +18–20 asteeseen. Parveilun määrissä on huomattavia alueellisia vaihteluita. Hämeessä parveilu oli alkuvaiheessa runsainta Kanta-Hämeen seurantapaikoilla.

Kirjanpainajien parveilu jatkui kesäkuussa. Parveilun aikana kirjanpainajat hakevat lisääntymiseen soveltuvia kuusia ja parittelukumppaneita. Kirjanpainajille sopivia lisääntymispaikkoja ovat tuoreet tuulenkaadot, heikkokuntoiset puut ja tuore puutavara. Tällä hetkellä kirjanpainajatoukat ovat kuoren alla koteloitumassa aikuistuakseen. Juhannuksena alkanut hellejakso on nopeuttanut kirjanpainajan kehittymistä. Ensimmäisen sukupolven munineet aikuiset kirjanpainajat lähtevät parveilemaan uudelleen ja laittamaan alulle sisarsukupolven.

Juhannukseen mennessä feromonipyydykset oli tarkastettu kaksi kertaa. Kanta-Hämeen seurantapaikoilla kirjanpainajia on kertynyt jo yli 10 000 yksilöä. Riskirajana pidetään 15 000 yksilön kertymää kesän aikana. Riskirajan ylittyessä kuuset ovat jonkin verran tavanomaista suuremmassa riskissä kuolla avohakkuualojen paahteisilla reunoilla.

Kirjanpainajien aiheuttamista metsätuhoista saadaan tietoja myöhemmin kesällä. Kirjanpainajien määriin vaikuttaa paitsi kuluvan kesän lämpötilat, myös viime kesän korkeat lämpösummat.  

Tunnista kirjanpainaja

Kirjanpainajan merkkejä kannattaa tarkkailla säännöllisesti läpi kesän. Paahteiset metsänreunat ja varttuneet kuusikot ovat ensisijaisesti tarkkailtavia kohteita.

Kirjanpainajan iskemät puut tunnistaa alkuvaiheessa ruskeasta purusta, jota on kuusen tyvellä ja kaarnan koloissa, sekä pienistä pyöreistä rei’istä kaarnassa. Latvus voi pysyä pitkään vihreänä. Kuolleista puista kirjanpainaja on jo ehtinyt lähteä.

Jos metsästä löytyy useita kirjanpainajan iskemiä puista, on tilannetta hyvä kartoittaa metsäammattilaisen kanssa. Tulonmenetysten estäminen vaatii nopeaa toimintaa.

Kirjanpainajatuhoriskejä on mahdollista tarkastella Metsäkeskuksen karttapalvelussa. Tiedot perustuvat metsänkäyttöilmoitusten tietoihin metsätuhohakkuista. Metsätuhohakkuut on esitetty omalla kartallaan. Hyönteistuhohakkuille, jotka ovat pääasiassa kirjanpainajan aiheuttamia, on oma karttanäkymä, jossa näkyy hakatut hehtaarit alueittain tai koko Suomesta.  

Näin vähennät tuhoriskiä

Kirjanpainajan aiheuttamiin tuhoihin on mahdollista varautua. Kirjanpainajakantojen rajun lisääntymisen syy löytyy aiempien vuosien korjaamattomista tuuli- ja lumituhopuista, sekä lämpimistä kesistä. Altteimpia paikkoja kirjanpainajan iskeytymiseen ovat paahteiset metsänreunat, joissa kuusia kaatuu helposti. Kirjanpainaja pystyy iskeytymään myös kuivuuden heikentämiin kuusiin. Kuusi kärsi kuivuudesta etenkin kuivemmilla kasvupaikoilla jo viime vuoden hellejaksojen jälkeen.

Tärkeimmät toimenpiteet kirjanpainajatuhojen ehkäisemisessä ovat tuhopuiden korjuu metsästä, sekä kuorellisen puutavaran poisvienti metsästä ja teiden varrelta ennen keskikesää. Kaatuneita kuusia ei saa jäädä metsään yli 10 kuutiometriä hehtaaria kohden. Yksittäiset kaatuneet kuuset voi jättää huoletta metsään. Metsätuholaki määrää, että kuorellinen kuusipuutavara on vietävä pois Etelä-Suomen alueella 15.7 mennessä. Kuluvan vuoden kesä-elokuussa korjattu kuusipuutavara on kuljetettava pois Etelä-Suomessa 30 päivän kuluessa hakkuusta.

Kirjanpainajatuhoriski kannattaa ottaa huomioon metsänhoidossa. Mitä elinvoimaisempi puusto on, sitä paremmin se kestää tuhoja. Kuusikoiden elinvoimaisuudesta voidaan huolehtia muun muassa istuttamalla kuusta sopiville kasvupaikoille, tekemällä taimikonhoitotyöt ja harvennukset ajallaan, sekä lannoittamalla metsää. Hakkuita voidaan suunnitella mahdollisuuksien mukaan niin, että uudistushakkuualojen viereen ei jää huonokuntoista puustoa tai puustoa, joka on altista tuulituhoille esimerkiksi ylitiheyden vuoksi.

Kirjanpainajalle ei ole tehokasta torjuntatapaa. Keinovalikoimana ovat kuivuneiden, kuorensa menettäneiden kuusten jättäminen pystyyn, linnunpönttöjen laitto sekä saalispuut. Feromonipyydyksestä ei ole hyviä kokemuksia kirjanpainajan torjunnassa. Sen avulla voidaan lähinnä tarkkailla kantojen suuruutta.

Kirjanpainajan tappamat kuivuneet kuuset toimivat kirjanpainajien vihollisten lisääntymispaikkoina, joten niitä ei kannata kaataa. Linnunpöntöillä saadaan houkuteltua paikalle linnustoa, jotka syövät kirjanpainajia. Kirjanpainajat kelpaavat muun muassa tiaisille, puukiipijälle ja tikoille ravinnoksi. Saalispuita on käytetty jonkin verran kirjanpainajien torjunnassa. Kaatuneita kuusia jätetään metsään houkuttelemaan kirjanpainajia luokseen. Puut kuoritaan, poltetaan tai käsitellään torjunta-aineella silloin kun kirjanpainajat ovat sisällä puussa.  

Lisätietoja:

Tiina Mansikkamäki                                              Jari Toivoniemi
Mhy Päijät-Häme                                                  Suomen Metsäkeskus
tiina.mansikkamaki@mhy.fi                                jari.toivoniemi@metsakeskus.fi