Hyvillä sopimuksilla syntyy hyviä puukauppoja

31.3.2022

Sopimisen perusperiaatteita

Hyvä ja mahdollisimman tasapuolinen sopimus luo edellytykset onnistuneelle puukaupalle. Sopimiseen liittyy eräitä perusperiaatteita, jotka on hyvä pitää mielessä aina, kun lähdetään tekemään puukauppaa.

Lähtökohtana tulisi aina olla kirjallinen sopimus. Vaikka suullisesti tehty sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinenkin, on varsin hankalaa osoittaa mitä on sovittu, jos kaupanteossa ilmeneekin myöhemmin ongelmia ja sopimus perustuu vain ”varmoihin puheisiin”. Tämän vuoksi keskeiset sopimuksen ehdot on aina syytä kirjata paperille ylös, jotta niihin on mahdollista myöhemmin tarpeen niin vaatiessa palata.

Vähintään yhtä tärkeää, kuin kirjallisen sopimuksen tekeminen, on sopimuksen lukeminen huolellisesti läpi ennen sen hyväksymistä. Tämä tarkoittaa myös sen kuuluisan pienellä painetun tekstin lukemista ja sisäistämistä. Etenkin silloin, kun käytetään valmiita sopimuspohjia, on olennaista pyytää nähtäville myös varsinaista sopimusta täydentävät yleiset sopimusehdot. Niissä on usein sopimuksen kannalta hyvinkin tärkeitä kirjauksia ja näin ollen ne ovat olennainen osa sopimusta. Lakimiehen vanha neuvo tämän osalta kuuluukin; älä allekirjoita ennen kuin tiedät mitä allekirjoitat. Sopimukset sitovat kumpaakin osapuolta, joten on tärkeää ymmärtää, mihin sopimuksen nojalla tulee sitoutuneeksi.

Aina asiat eivät suju toivotulla tavalla

Valtaosassa tapauksia puukauppa sujuu niin puun myyjän kuin ostajankin kannalta hyvin. Toisinaan kuitenkin käy niin, että asiat eivät suju suunnitellusti ja tällöin joudutaan palaamaan sopimuksen pariin ja tutkimaan, mitä poikkeavien tilanteiden varalta on sovittu.

Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa toinen sopimuksen osapuolista ei ole noudattanut sopimusta. Selvä sopimusrikkomus ei kuitenkaan usein muodostu ongelmaksi, vaan ne sovitaan yleensä helpostikin. Ongelmia aiheutuukin useammin siitä, kun toisen mielestä kyse on sopimusrikkomuksesta ja toisen mielestä ei. Tällöin omia näkökulmiaan saattaa joutua perustelemaan sopimukseen tukeutuen paljonkin. Hankalimmissa tilanteissa kannattaa turvautua lainoppineen apuun. On myös paljon tilanteita, joissa jokin ulkoinen olosuhde tai tekijä aiheuttaa sen, että sopimusta joudutaan tarkastelemaan uudelleen. Hyvä esimerkki tällaisesta on korjuuajan umpeutuminen heikkojen keliolosuhteiden vuoksi.

Puuta ostavilla yrityksillä on erilaisia käytäntöjä näihin edellä mainittuihin tilanteisiin liittyen. On yleistä, että sopimusehtoihin on kirjattu oikeus jatkaa ilman eri korvausta korjuuaikaa tilanteissa, joissa korjuu on estynyt keliolosuhteiden vuoksi. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että sopimuksen voimassaolo jatkuu, jos korjuuta ei ole voitu keliolosuhteiden vuoksi toteuttaa. Tilanne voi olla puun myyjän kannalta ikävä, jos esimerkiksi puusta maksettavissa hinnoissa on tapahtunut selkeää nousua sopimuksen tekemisen jälkeen. Tällöin puuta myyvä metsänomistaja pysyy sidottuna sopimukseen, jossa puusta maksettava hinta ei vastaa nykyhetken tasoa.

Vaikka sopimusta saisi jatkaa ilman eri korvausta, sopimuksen jatkuminen ei koskaan ole vain yksipuolinen ilmoitusasia. Jos sopimusta aiotaan jatkaa esimerkiksi edellä mainittuihin keliolosuhteisiin vedoten, tulisi sopimusehtoon vetoavan osapuolen kyetä osoittamaan, että olosuhteet ovat tosiasiallisesti estäneet korjuun sopimuksen alkuperäisen voimassaolon aikana. Mikäli sopimuksen mukainen korjuuaika kestää kaksi kokonaista talvea ja toinen talvista on hyvä korjuutalvi, tällöin ei huono korjuukeli voi olla sopimuksen jatkumisen peruste. Toisin sanoen ostajalla voi siis olla oikeus jatkaa sopimusta, mutta vain jos olosuhteet todella ovat estäneet sopimuksen täyttämisen alkuperäisen voimassaoloajan puitteissa.

Korjuuajat sovitaan yleensä pitkiksi, usein vähintään kahden vuoden pituisiksi. Tätä pidempiä korjuuaikoja ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kannata hyväksyä. Huonojen korjuukelien vuoksi korjuuaika voi muuten venyä metsänomistajan kannalta kestämättömän pitkäksi.

Edunvalvonnan merkitys korostuu

Metsänhoitoyhdistykset ovat merkittäviä jäsentensä edunvalvojia omalla alueellaan. Edunvalvonta konkretisoituu hyvin esimerkiksi Metsänhoitoyhdistysten tekemien valtakirjakauppojen kautta. Valtuuttamalla Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilön kilpailuttamaan ja hoitamaan puukauppaa omasta puolestaan voi välttyä monelta sopimuksen tekemiseen liittyvältä sudenkuopalta.

Toisinaan sopimuksissa on metsänomistajan kannalta hankalia sopimusehtoja. Yksittäistä puukauppaa koskevan yksittäisen sopimusehdon muuttaminen voi olla vaikeaa etenkin jos vastapuolella on suuri toimija, joka käyttää valmiita sopimusmalleja tekemiensä puukauppojen pohjana. Metsänhoitoyhdistyksellä on kuitenkin yksittäistä maanomistajaa selkeästi vahvempi asema suuren metsänomistajajoukon edustajana neuvotella mm. hankalista sopimusehdoista.

Metsänhoitoyhdistyksillä on hyvä kokonaiskäsitys alueensa toimijoista ja tätä kannattaa hyödyntää myös puukauppoja tehdessä. Jos yksittäisen toimijan kohdalla havaitaan toistuvasti tapauksia, joissa hakkuuoikeuden voimassaoloa on jatkettu vastoin metsänomistajan etua, voidaan puukaupan kilpailutuksessa ottaa huomioon se, miten hyvin toimija on pystynyt toteuttamaan korjuun alkuperäisen sopimuksen voimassaoloajan puitteissa. Näin saadaan solmittua kauppoja sellaisten toimijoiden kanssa, joilla on parhaat edellytykset suoriutua puukaupasta metsänomistajan kannalta sujuvasti ja alkuperäisen sopimuksen mukaisesti.

Puukauppoja kilpailuttamalla jokainen metsänomistaja voi osaltaan edesauttaa markkinoiden toimimista parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvin toimivat markkinat ovat jokaisen puukauppaa tekevän metsänomistajan etu. Puukaupan kilpailuttaminen on helppoa ja vaivatonta Metsänhoitoyhdistyksen kautta. Mitä kattavammin Metsänhoitoyhdistysten palveluja käytetään, sitä paremmat edellytykset niillä on valvoa jäsentensä etuja.

Laura Harjunpää

juristi, MTK Metsänomistajat