Tuulipuistot

Oulun läänin eteläosaan on rakennettu ja edelleen suunnitteilla mittava määrä tuulipuistoja useiden eri yhtiöiden toimesta. Tuulipuistojen avulla on tuotetaan sähköä valtakunnan verkkoon.

Tuulimyllyhankkeita vauhdittaa valtion avokätinen tariffipolitiikka, jonka ansiosta verovaroja ohjataan 12 vuoden aikana toimintaan paljon. Syöttötariffi, eli takuuhinta, on 1.1.2016 alkaen 83,50 euroa aina siihen saakka kun 12 vuotta tariffikautta tulee täyteen. Viimeiset nykyiseen tariffikauteen mahtuvat tuulipuistot rakennetaan tai ainakin aloitetaan rakentamaan vuoden 2017 aikana. Uutta tariffia ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa.

Yksi 3 megawatin mylly tuottaa vuodessa sähköä noin 7000 megawattituntia. Mikäli sähkön hinta pysyy nykyisellä 30-40 euron tasolla megawattitunnilta, tietää se sitä, että valtion varoja kuluu toimintaan noin 55 euroa jokaista megawattituntia kohti. Yksi mylly nielee verovaroja vuodessa siis noin 400.000 euroa ja tuottaa omistajalleen markkinasähkö mukaan lukien 700.000 - 800.000 euroa vuodessa. Tästä tuotosta pitää myös maata vuokraavien metsänomistajien päästä osallisiksi.

Paljon hankkeita vireillä

Tällä hetkellä läänin eteläosaan on rakennettu, rakenteilla tai suunnitteilla tuulivoimaloita hyvän joukon toista tuhatta ja koko maahan useita tuhansia, joten aivan varmaa on, että vain pieni osa hankkeista toteutuu. Pelkästään  Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan alueelle on rakennettu, rakenteilla tai suunnitteilla jo lähes 30 tuulipuistoa, joihin kaavaillaan jopa 300-400 tuulivoimalaitosta. Nykyisellään valtion määrittämä kiintiö mahdollistaa noin 800 tuulimyllyn rakentamisen koko maahan, sillä tavoitteena on rakentaa tuulivoimaa noin 2500 MW nykyisen tariffikauden sähköntuotantoon.
Tuulivoimayhdistys pitää todennäköisenä, että Suomeen rakennetaan jopa 3000-3500 MW vuoteen 2025 mennessä, joka merkitsisi 1100-1300 tuulivoimalaa nykyisin vallitsevissa kokoluokissa.

Tuuliyhtiöt pyrkivät toimimaan kahdella tavalla. Osa toimii mahdollisimman salaisesti ja pyrkii tekemään maanvuokrasopimukset kaikessa hiljaisuudessa. Osa toimii avoimesti. Myös vuokrasopimukset ja vuokratasot ovat kovin erilaisia.

Vuosina 2008-2010 solmitut sopimukset lähtevät 2000 - 3000 euron  vuokratasosta tuulivoimalaa kohti vuodessa ja vuokra kohdistuu yleensä yksinomaan tuulimyllyn sijaintikiinteistöön. Nykyisin uusien sopimusten vuokratasot ovat liikkuneet maassa keskimäärin 7000 - 12000 euron tasolla tuulivoimalaa kohti, sillä myllyjen kootkin ovat parin vuoden aikana selvästi kasvaneet piirustuslaudoilla. Tällä hetkellä yleisin myllyn koko lienee 3 megawattia, mutta jopa 5-7 megawatin myllyille tehdään varauksia.

Osassa sopimuksia vuokra on kiinteä ja indeksiin sidottu, osassa vuokra on sidottu myllyn tuottoon. Jotta tuottoperusteisessa vuokrassa päästään lähelle 10.000 euron vuosivuokraa, pitäisi vuokratason olla 2 prosentin luokkaa nykyisellä markkinasähkön hinnalla ja tuolla 3 megawatin voimalakoolla.
Osa yhtiöistä on sitonut tuottoperusteisen prosenttivuokran syöttötariffin hintaan, joka antaa alkuvuosina selvästi korkeamman tuoton kuin markkinasähkön hintaan sidottu vuokra. Silloin myös prosentti voi olla pienempi.
Sinällään tuottoperusteinen malli on hyvä, sillä se seuraa tiiviisti markkinasähkön hintakehitystä. Mikäli prosenttivuokra on sidottu syöttötariffiin, kannattaa selvittää se, miten vuokra määräytyy sen jälkeen, kun tariffikausi päättyy.
Mikäli vuokra on kiinteä tai siinä on kiinteitä osia, tulisi ne sitoa elinkustannusindeksiin tai muuhun vastaavaan indeksiin.

Myös naapurit osallisiksi

Keväällä 2012 julkaistun TEM:n Lauri Tarastin työryhmän raportti suosittaa, että vuokra jyvitetään siten, että myllyn paikka saa osan vuokrasta (esim puolet) ja loppuosa vuokrasta jyvitetään 500 metrin säteellä oleville kiinteistöille pinta-alan suhteessa.
Tuulivoimayhdistys on esittänyt jakoa, jossa vuokrasta 30% tulisi tuulimyllyn tontille ja 70% lähialueelle maapohjan perusteella. Myös myllykiinteistö pääsee osalliseksi pinta-alavuokrasta myllynpaikan vuokran lisäksi. Osalliseksi pääsevät tässä mallissa myös naapurikiinteistöt esimerksi tuolla 500 metrin säteellä. Tämä sen takia, että maankäytön ja rakentamisen rajoitukset, meluhaitat ja maisemamuutokset koskettavat aina myös lähinaapureita, eli ns tuulenottoaluetta. Tämänsuuntaisia malleja on käytössä jo useiden tuulipuistojen sopimuksissa.

Yhden tuulimyllyn käyttöikä on noin 20 vuotta. Niinpä vuokrasopimusten kestot määritellään useimmiten 20-30 vuodeksi. Sen pidempiä sopimuksia ei ehkä kannata tehdä, jotta mahdollinen myllyalueiden purku ja siivouskin tulevat ajallaan tehdyksi.
2000-luvun alussa rakennettuja tuulivoimaloita on rikkoutunut korjauskelvottomiksi, eli jo kymmenen vuoden jälkeen riski toiminnan keskeytymisestä kasvaa selvästi. Nykyiset toimijat kuitenkin vakuuttavat, että nykytekniikka on kestävämpää. Sen näkee, joka elää.

Tuulipuistojen maanvuokraus on sinällään kannatettavaa ja se tukee hyvin normaalin metsätalouden harjoittamisen liiketoimintaa ja tuo kaivattua lisätuloa maanomistajille. 

Olkaa yhteydessä metsänhoitoyhdistykseen, mikäli saatte tarjouksia tuulimyllyn paikoista tai vuokrasopimusmalleja allekirjoitettavaksi, tai tarvitsette muuta apua tuulivoimaloiden suhteen. Pyrimme osaltamme auttamaan sopimusneuvotteluissa ja vaikuttamaan siihen, että maanomistajan kannalta kohtuuttomia sopimuksia ei solmittaisi.

Juha Rautakoski
0400-383233
juha.rautakoski(at)mhy.fi