Tuulipuistot

Oulun läänin eteläosaan on rakennettu ja edelleen suunnitteilla mittava määrä tuulipuistoja useiden eri yhtiöiden toimesta. Tuulipuistojen avulla on tuotetaan sähköä valtakunnan verkkoon.

Tuulimyllyhankkeita vauhditti vuoteen 2018 asti valtion avokätinen tariffipolitiikka, jonka ansiosta verovaroja ohjattiin toimintaan paljon. Syöttötariffi, eli takuuhinta, on 1.1.2016 alkaen 83,50 euroa megawattitunnilta 12 vuoden ajan tariffiin pääsemisestä . Viimeiset nykyiseen tariffikauteen mahtuvat tuulipuistot rakennettiin vuoden 2017 aikana. Kesästä 2018 asti tuulivoimaa on Suomessa rakennettu markkinaehtoisesti eli ilman valtion tukea. 

Tuotetun sähkön kustannus megawattituntia kohden (€/MWh) on laskenut nopeasti. Esimerkiksi Suomeen vuonna 2009 rakennettu 3 MW tuulivoimala tuotti noin 9 000 MWh vuodessa, kun taas vuonna 2019 rakennettu 4,2 MW tuulivoimala tuottaa vuosittain huimat 19 000 MWh. Uuden voimalan tuotanto vastaa noin 1000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutusta.

Tuulivoimakanta 

Vuoden 2019 aikana Suomeen rakennettiin 56 uutta tuulivoimalaa (243MW) ja vuoden lopussa suomessa oli yhteensä 754 tuulivoimalaa, joiden kokonaiskapasiteetti oli 2284 MW. 2019 tuotettiin tuulivoimalla sähköä 5,9 TWh, mikä kattoi 7% Suomen sähkönkulutuksesta.

STY;n tuulivoimahankkeiden kartoituksen mukaan helmikuuhun 2020 mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita 18 500 MW edestä. Pyhä-Kalan alueella oli toiminnassa tuulimyllyjä v. 2018 mennessä 126 kpl. Suunnitteluvaiheessa ja osin jo luvitettuna on tulossa lisää. Tuulivoimaa on tai on suunnitteilla seuraavissa kunnissa; Haapajärvi, Kalajoki, Pyhäjoki, Alavieska, Ylivieska, Oulainen, Merijärvi, Sievi, Nivala ja Pyhäjärvi.   

 

Tuuliyhtiöt pyrkivät toimimaan kahdella tavalla. Osa toimii mahdollisimman salaisesti ja pyrkii tekemään maanvuokrasopimukset kaikessa hiljaisuudessa. Osa toimii avoimesti. Myös vuokrasopimukset ja vuokratasot ovat kovin erilaisia.

Vuosina 2008-2010 solmitut sopimukset lähtevät 2000 - 3000 euron  vuokratasosta tuulivoimalaa kohti vuodessa ja vuokra kohdistuu yleensä yksinomaan tuulimyllyn sijaintikiinteistöön. Nykyisin uusien sopimusten vuokratasot ovat liikkuneet maassa keskimäärin 7000 - 12000 euron tasolla tuulivoimalaa kohti, sillä myllyjen kootkin ovat parin vuoden aikana selvästi kasvaneet piirustuslaudoilla. Tällä hetkellä yleisin myllyn koko lienee 3 megawattia, mutta jopa 5-7 megawatin myllyille tehdään varauksia.

Osassa sopimuksia vuokra on kiinteä ja indeksiin sidottu, osassa vuokra on sidottu myllyn tuottoon. Jotta tuottoperusteisessa vuokrassa päästään lähelle 10.000 euron vuosivuokraa, pitäisi vuokratason olla 2 prosentin luokkaa nykyisellä markkinasähkön hinnalla ja tuolla 3 megawatin voimalakoolla.
Osa yhtiöistä on sitonut tuottoperusteisen prosenttivuokran syöttötariffin hintaan, joka antaa alkuvuosina selvästi korkeamman tuoton kuin markkinasähkön hintaan sidottu vuokra. Silloin myös prosentti voi olla pienempi.
Sinällään tuottoperusteinen malli on hyvä, sillä se seuraa tiiviisti markkinasähkön hintakehitystä. Mikäli prosenttivuokra on sidottu syöttötariffiin, kannattaa selvittää se, miten vuokra määräytyy sen jälkeen, kun tariffikausi päättyy.
Mikäli vuokra on kiinteä tai siinä on kiinteitä osia, tulisi ne sitoa elinkustannusindeksiin tai muuhun vastaavaan indeksiin.

Myös naapurit osallisiksi

Keväällä 2012 julkaistun TEM:n Lauri Tarastin työryhmän raportti suositti, että vuokra jyvitetään siten, että myllyn paikka saa osan vuokrasta (esim puolet) ja loppuosa vuokrasta jyvitetään 500 metrin säteellä oleville kiinteistöille pinta-alan suhteessa.
Tuulivoimayhdistys on esittänyt jakoa, jossa vuokrasta 30% tulisi tuulimyllyn tontille ja 70% lähialueelle maapohjan perusteella. Myös myllykiinteistö pääsee osalliseksi pinta-alavuokrasta myllynpaikan vuokran lisäksi. Osalliseksi pääsevät tässä mallissa myös naapurikiinteistöt esimerksi tuolla 500 metrin säteellä. Tämä sen takia, että maankäytön ja rakentamisen rajoitukset, meluhaitat ja maisemamuutokset koskettavat aina myös lähinaapureita, eli ns tuulenottoaluetta. Tämänsuuntaisia malleja on käytössä jo useiden tuulipuistojen sopimuksissa.

Yhden tuulimyllyn käyttöikä on noin 20 vuotta. Niinpä vuokrasopimusten kestot määritellään useimmiten 20-30 vuodeksi. Sen pidempiä sopimuksia ei ehkä kannata tehdä, jotta mahdollinen myllyalueiden purku ja siivouskin tulevat ajallaan tehdyksi.
2000-luvun alussa rakennettuja tuulivoimaloita on rikkoutunut korjauskelvottomiksi, eli jo kymmenen vuoden jälkeen riski toiminnan keskeytymisestä kasvaa selvästi. Nykyiset toimijat kuitenkin vakuuttavat, että nykytekniikka on kestävämpää. Sen näkee, joka elää.

Tuulipuistojen maanvuokraus on sinällään kannatettavaa ja se tukee hyvin normaalin metsätalouden harjoittamisen liiketoimintaa ja tuo kaivattua lisätuloa maanomistajille. 

Olkaa yhteydessä metsänhoitoyhdistykseen, mikäli saatte tarjouksia tuulimyllyn paikoista tai vuokrasopimusmalleja allekirjoitettavaksi, tai tarvitsette muuta apua tuulivoimaloiden suhteen. Pyrimme osaltamme auttamaan sopimusneuvotteluissa ja vaikuttamaan siihen, että maanomistajan kannalta kohtuuttomia sopimuksia ei solmittaisi.

Maunu Kilpivaara, johtaja
p. 0442438275
maunu.kilpivaara@mhy.fi