Kansallinen ennallistamissuunnitelma tarvitsee vielä perusteellisen korjauksen

Luonnon monimuotoisuus tarvitsee ratkaisuja, mutta myös selkeät pelisäännöt

Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen on yhteinen tavoitteemme. Suomalaiset metsänomistajat ovat tehneet sen eteen pitkäjänteistä työtä vuosikymmenten ajan. Metsien luonnonhoitoa kehitetään jatkuvasti, ja vapaaehtoiset suojeluohjelmat ovat osoittaneet, että parhaisiin tuloksiin päästään yhteistyöllä, ei pakolla.

Siksi on tärkeää, että myös Suomen kansallinen ennallistamissuunnitelma rakentuu luottamukselle, selkeille pelisäännöille, ennakoitavuudelle ja maanomistajien oikeuksien kunnioittamiselle.

Nykyisessä suunnitelmaluonnoksessa nämä tavoitteet eivät vielä täyty.

Metsänomistaja tarvitsee ennakoitavuutta

Metsänomistajan päätökset ulottuvat vuosikymmenien päähän. Juuri siksi on huolestuttavaa, että ennallistamissuunnitelmasta puuttuvat edelleen keskeiset metsäluontotyyppien määritelmät ja pinta-alatavoitteet. Erityisen merkittäviä ovat boreaaliset luonnonmetsät, harjumetsät ja puustoiset suot, joiden lopulliset määritelmät ovat edelleen avoinna. Neuvottelut Euroopan komission kanssa jatkuvat, eikä suunnitelmassa vielä kerrota, kuinka laajoja alueita mahdolliset tavoitteet lopulta koskevat.

Luontotyyppien kohdalla kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta. Määritelmät ratkaisevat käytännössä ennallistettavan pinta-alan, kustannukset ja vaikutukset maanomistajille. Esimerkiksi harjumetsien luontotyypin erilainen tulkinta voi tarkoittaa eroa muutamien tuhansien ja jopa satojentuhansien hehtaarien välillä.

Epävarmuus ei kannusta luonnonhoitoon. Päinvastoin se voi johtaa siihen, että metsänomistajat eivät uskalla lisätä lahopuuta, pidentää kiertoaikoja tai tehdä muita luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimia, jos pelkona on myöhempi käyttörajoitus tai epäselvä luokittelu.

Vapaaehtoisuuden on oltava aitoa

Eduskunta on linjannut selvästi, että ennallistamistoimet yksityismailla perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä suunnitelmalla saa olla oikeusvaikutuksia yksityisiin maanomistajiin. Toimet tulee toteuttaa vapaaehtoisten ohjelmien, kuten METSOn ja HELMIn, kautta. Tämä periaate tulee näkyä suunnitelmassa nykyistä vahvemmin.

Metsänomistajat ovat valmiita kantamaan vastuunsa luonnosta, kun toimintatavat ovat oikeudenmukaisia ja ennakoitavia.

Jos vapaaehtoisuuden rinnalle syntyy epäilys uusista velvoitteista, lupamenettelyjen kiristymisestä tai niin sanotusta harmaasta suojelusta, luottamus heikkenee nopeasti. Luottamuksen menettäminen olisi vahingollista sekä luonnolle että metsänomistajille.

Lisäksi suunnitelmassa tulisi nykyistä selkeämmin osoittaa, että toimeenpanon alkuvaiheessa ennallistamistoimet kohdistuvat ensisijaisesti suojelualueille ja valtion maille, kuten valmistelun reunaehdoissa on linjattu.

Rahoituksen on oltava kunnossa ennen päätöksiä

Suunnitelman toteuttamisen kokonaiskustannuksiksi arvioidaan noin 1,2 miljardia euroa vuodessa. Rahoitusvajeeksi arvioidaan edelleen noin 400 miljoonaa euroa vuosittain. Merkittävä osa rahoituksesta puuttuu siis edelleen.

Näin laajaa ohjelmaa ei voida rakentaa avoimien rahoituskysymysten varaan. Metsänomistajille on voitava antaa varmuus siitä, ettei kustannuksia tai uusia velvoitteita siirretä myöhemmin heidän kannettavakseen.

Samalla tarvitaan nykyistä kattavammat vaikutusarviot. Suunnitelmassa tunnustetaan, että vaikutuksia metsätalouteen, maatalouteen, työllisyyteen, huoltovarmuuteen ja alueiden elinvoimaan ei vielä pystytä arvioimaan riittävän tarkasti. Näin merkittäviä päätöksiä ei tule tehdä keskeneräisen tiedon varassa.

Suomen on hyödynnettävä kansallinen liikkumavaransa

EU ennallistamisasetus antaa jäsenmaille mahdollisuuden hyödyntää kansallisia joustoja omien luonnonolosuhteidensa mukaisesti.

Suomen erityispiirteet ovat poikkeukselliset. Metsät kattavat noin 75 prosenttia maamme pinta-alasta, joten asetuksen vaikutukset kohdistuvat Suomessa ennen kaikkea metsiin. Siksi kansallinen liikkumavara on käytettävä täysimääräisesti ja avoimesti. Suunnitelmasta tulee käydä selkeästi ilmi, mitä joustoja hyödynnetään, mitä ei ja millä perusteilla.
Ratkaisujen tulee turvata luonnon monimuotoisuus, mutta samalla myös metsänomistajien oikeudet, kestävän metsätalouden toimintaedellytykset ja maaseudun elinvoima.

Hyvä ennallistamissuunnitelma syntyy yhteistyössä

Metsänomistajat eivät vastusta luonnon monimuotoisuuden edistämistä – päinvastoin. He ovat osa ratkaisua.

On kuitenkin välttämätöntä, että ennallistamissuunnitelma perustuu selkeisiin määritelmiin, huolellisiin vaikutusarvioihin, uskottavaan rahoitukseen ja aitoon vapaaehtoisuuteen. Lisäksi suunnitelman tulee tarjota maanomistajille pitkäjänteistä ennakoitavuutta. Nyt luonnoksessa useita keskeisiä tavoitteita ja määritelmiä on tarkoitus tarkentaa vasta vuosien 2032 ja 2042 päivityksissä. Metsänomistaja ei voi tehdä vuosikymmenten investointeja jatkuvasti muuttuvien pelisääntöjen varaan.

Luottamus on suomalaisen metsänhoidon tärkein voimavara. Sitä ei pidä vaarantaa keskeneräisellä valmistelulla.

Eero Kivistö
Hallituksen puheenjohtaja
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso

Janne Ristola
Johtaja
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso