Metsänomistajana sukupolvien ketjussa

Olen Tarja Olli, kotkalainen maa- ja metsätalousyrittäjä ja metsänomistaja. Minusta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoksen kautta vuonna 2016. Samana vuonna lähdin ehdolle metsänhoitoyhdistyksen vaaleihin ja pääsin Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon ja myöhemmin hallitukseen. Nyt toimin hallituksen jäsenenä kuudetta vuotta ja ensimmäistä kautta hallituksen varapuheenjohtajana.  

Metsän kanssa kasvanut

Metsä ja metsänhoitoyhdistys on ollut osa minua lapsuudestani saakka. Isäni hoiti tilamme metsiä 50 vuotta ja oli mukana metsänhoitoyhdistyksen hallinnossa 40 vuotta. Metsä, metsänhoito ja kulkeminen metsässä sekä metsän merkitys olivat mukana kotona koko ajan niin puheissa kuin töissä. Metsä antoi ja antaa rauhaa, virkistymistä, marjoja, sieniä, polttopuita, puutavaraa ja euroja. Metsässä kulkiessa koen sen menneisyyden ja samalla tulevaisuuden, joka tulee siitä oman metsän tuntemuksesta. Se on tietoa, mitä millekin palstalle on istutettu ja milloin jokin toinen palsta on harvennettu tai missä ovat parhaat sienipaikat. Se on sitä sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa, jota isäni on kertonut minulle. Oma metsätietoni siirtyy aikanaan omille tyttärilleni ja se taitaa tapahtua älypuhelimessa olevan OmaMetsän kautta.  

Tilamme Ollilan historia ulottuu 1600-luvulle saakka ja olen itse tilan omistajana kymmenes sukupolvi. Tila on siirtynyt suvussamme isältä pojalle tai isältä tyttärelle vuodesta 1699 lähtien ja kymmenen sukupolvea on hoitanut vuorollaan samoja metsiä yli 320 vuotta. Maailma ympärillä on muuttunut näiden satojen vuosien aikana täysin, mutta silti tilamme metsät ovat edelleen samoilla paikoilla ja kasvavat mäntyjä, kuusia ja koivuja niin kuin ennenkin.  

Metsänomistamisen puolesta

Oma suhteeni metsään on muuttunut elämäni aikana. Lapsuudessa metsä vain oli ja se oli laaja, mielenkiintoinen ja itsestäänselvyys. Silloin en ymmärtänyt, että ei kaikilla ole omaa metsää. Kun kymmenen vuotta sitten tulin metsänomistajaksi, olin ylpeä, että sain olla sukumme ja tilamme metsien omistaja. Mutta se toi myös vastuuta ja velvollisuuksia. Ensimmäisen puukaupan tekeminen tuntui hurjalta, koska vastasin itse siitä mitä myydään, minne myydään ja millä hinnalla. Onneksi metsänhoitoyhdistys avusti kaupan teossa ja kyllä isänikin oli apuna.  

Toimiminen Mhy Kymenlaakson luottamustehtävissä on tuonut erilaista näkökulmaa metsänomistamiseen, tietoa puumarkkinoista sekä edunvalvonnasta Suomen ja EU:n tasolla. Se on myös vahvistanut luottamusta Mhy:n metsäasiantuntijoihin ja heidän tekemäänsä työhön. Kaikkien tavoitteena on metsänomistajien palvelu parhaalla tavalla. 

Oma metsänomistajuuteni tilamme sukupolvien ketjussa on ollut aikaa, jolloin metsästä, sen hoidosta ja omistamisesta on keskusteltu ja kirjoitettu medioissa enemmän kuin koskaan. Välillä tulee tunne, että uskaltaako siellä omassa metsässä edes kävellä ilman, että sekin vaikuttaa hiilen sidontaan tai puiden kasvuun. Metsä kasvaa ja elää, vaikka siellä ei tehtäisi mitään, mutta metsänomistajalla pitää olla oikeus päättää omasta omaisuudestaan, jota metsäkin on. Jotta tämä oikeus on tulevaisuudessa minunkin tyttärilläni, vaikuttamistyötä ja edunvalvontaa pitää tehdä joka päivä. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK tätä tekevätkin, niin Suomessa kuin EU:ssa.  

Koen, että metsänomistajana olen osa sukumme sukupolvien ketjua ja metsä on minulla hallinnassa ja hoidossa ennen kuin siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Samalla tavalla kuin isäni hoiti tilamme metsiä parhaalla mahdollisella tavalla, niin minulla on sama tehtävä. Se ei ole vain velvollisuus vaan sen pitää olla ylpeyttä metsästä ja metsänomistajuudesta.