Metsäasiantuntija testaa - Luminen metsä vaatii oikeat välineet
etela-savo
Onko metsäsuunnittelija kulttuurin vai evoluution tulos? En tiedä, mutta tunnistan hyvät työvälineet, kun saan sellaiset. Viimeiset viisi vuotta minulla on ollut koeajossa Peltonen Metsä Skin -metsäsukset.
210-senttiset metsäsukset on varustettu pitokarvalla. Kaikista kokeilemistani pitopohjaisista metsäsuksista nämä ovat olleet parhaat ja toimivimmat. Vaikkapa suomupohjaisiin verrattuna karvapohjan toiminta on ollut täysin ylivertainen. Suksi luistaa sen, mitä työkäytössä tarvitsee ja pitoja löytyy riittävästi useimmissa lumi- ja keliolosuhteissa.
Ostin samasta suksesta myös pisimmät mahdolliset versiot, eli 270-senttiset. Niitä käytän erityisen upottavassa hangessa ja mahdollisesti tulevaisuudessa talvivaelluksilla, mikäli vaan terveyttä ja virkeää, vihmerää ja toimintakykyistä vaellusseuraa on tarjolla.
Wanhan liiton vaeltaja valitsee aina metsäsuksen, kun maasto ja metsä sen sallivat. Metsäsuksella koen saavani ilmaisia kilometrejä sen hyvien liukuominaisuuksien ansiosta. Vesakkoiset nuoret metsät ja erityisen mäkiset tilat teen ihan suosiolla lumikengillä. Liukulumikenkiä eli pätkäsuksia olen käyttänyt kahdesti. Ensimmäisen ja viimeisen kerran. Lumiliukukengissä yhdistyvät mielestäni metsäsuksen ja lumikengän pelkät huonot ominaisuudet; olematon liuku, kömpelö käsiteltävyys risukossa ja tolkuttoman huono kantavuus upottavassa hangessa. Tiedän jääneeni mielipiteeni kanssa vähemmistöön, mutta ne ovat pirun keksintö ja niitten kehittäjä vihaa ihmisiä.
Pitopohjasuksi on heti hiihtovalmis, kun sen nostaa autosta pihalle. Tämä on ammattikäytössä tärkeää. Muutenkin sukset ovat olleet helppohoitoiset, joskaan eivät huoltovapaat. Kesäsäilytystä varten luistoalueelle levitetyn varastorasvan, eli violetin parafiinin, kun lämmittää ja siklaa pois, niin suksi on hiihtokunnossa. Muuta luistoa en ole tarvinnut, varastorasva toimii luistovoiteena.
Kauden alkaessa ja aina tarvittaessa pitokarva pitää käsitellä siihen tarkoitetuilla aineilla. Ensin puhdistusaineella ja sitten jäätymisenestoaineella. Kokemukseni mukaan parasta on fluoripitoinen jäätymisenesto, mutta autokemikaaleista löytyvä silikonisuihke toimii myös. Tuoreissa aineissa oleva pitokarva vastustaa tehokkaasti jäätymistä, muttei ole sille ongelmakelissä täysin immuuni. Uuden lumen nollakelissä vältän metsään menoa viimeiseen asti. Lumi pyrkii tarttumaan suksen pitoalueelle ja lumikengän pohjaan, kuin myös vaatteisiin kastellen raskaan työn raatajan. Pitokarvan voi vaihdattaa suksihuollossa, jos se risukossa rispaantuu huonoksi.
Onko karvapeltosissa sitten huonoja puolia? Minusta ei, tämä on kutakuinkin inhimillisen kehityksen päätepiste, mitä tulee liikkumiseen lumisessa luonnossa. Muutama seikka on kuitenkin hyvä tiedostaa. Jos hiihtotaito on vähäistä huonompi, saattaa lumikenkä olla viisaampi valinta. Niin toimien vauhti ja hiihtäjä eivät muutu tajuttomiksi. Jos tilanpuute vaivaa autossa, kotona tai julkisissa kulkuvälineissä, pitkä metsäsuksi voi olla hankala. Sähköautoporukan kauhuksi kerrottakoon, että 270 pitkä Peltonen menee bensavolkkarin sisään heittämällä ja vielä jää tilaa riitaiselle perikunnalle tai pienen yhteismetsän hoitokunnan kokoukselle. Metsäsuksia ei saa eri painoluokissa, on vain yhtä jäykkyyttä saman pituisessa suksessa. Jos olet erityisen iso tai pieni tai harrastat talvivaellusta rinkka selässä, kilauta kaverille ja varaa testihiihto. Tiettävästi ulkoilijat, retkeilijät ja talvivaeltajat ovat saanet tästä suksesta hyviä kokemuksia. Painava rinkka selässä voi kuitenkin muuttaa suksen toimintaa ja raskaan ahkion veto saattaa vaatia nousukarvat mäkisessä maastossa.
Kotimaisessa verkkokaupassa suksi kustantaa 329 euroa ja samasta paikasta voi tilata kengät ja siteet, sekä niille asennuspalvelun. Itse käytän hiihtorantilla varustettuja huopakumppareita tai talvinahkasaappaita ja niihin sopivia vanhoja armeija- eli eräsiteitä. Halutessaan suksen saa myös uudemmalla eräsiteellä, tunturihiihtositeellä ja -kengällä, tai jopa telemark-siteellä. Muutama vuosi sitten Peltonen oli ainut, joka tarjosi täyspitkää metsäsuksea pitokarvalla. Pikaisen markkinatutkimuksen perusteella markkinaa on nyt jakamassa pari kilpailijaa. Tässä jutussa ei ollut kyseessä kaupallinen yhteistyö, vaan arkiseen aherrukseen liittyvä varusteiden testaus.
Mitä tulee avauskysymykseen, niin pyrin löytämään siihen vastauksen ennen eläköitymistäni. Pysykää kanavalla!
Testaaja ja hiihtelijä
Heikki Mononen
metsätietoasiantuntija
044 555 0484
heikki.mononen@mhy.fi
Ajankohtaista
Puukaupan todellinen arvo – myytkö tutulle vai kilpailutatko parhaan hinnan?
Etelä-Savo
Puukaupan kilpailutus on metsänomistajan tärkein turvavyö. Kilpailutus ei ole epäluottamusta ostajaa kohtaan, vaan järkevää taloudenpitoa. Kilpailutuksella varmistetaan, ettei tuhansia euroja jätetä huomaamatta pöydälle. Ilman kilpailua ostajan ei tarvitse tarjota parasta hintaa.
Puumarkkinoiden kahtalainen kehitys vaatii valveutuneisuutta metsänomistajilta
Etelä-Savo
Paikallisissa metsänhoitoyhdistyksissä on paras tieto siitä, millaiselle puulle ja millaisille korjuukohteille on juuri tällä hetkellä kysyntää. Metsänomistaja kuitenkin itse päättää, millaisia kohteita haluaa asettaa tarjolle ja mikä on metsänomistajaa tyydyttävä hintataso puukaupoille.
