Asiantuntijat Metsäseminaarissa Turussa: Metsien elinvoimaisuus ja ilmastohyödyt edellyttävät aktiivista metsänhoitoa ja pitkäjänteisiä toimia

Turussa keskiviikkona 29.10. järjestetty Metsäseminaari kokosi Linnasmäen opistolle metsien ja ilmaston eturivin asiantuntijoita pohtimaan, miten metsien käyttö, hiilinielujen vahvistaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen voidaan sovittaa yhteen.

Tilaisuuden avasi Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistysten säätiön puheenjohtaja Jussi Launto ja juonsi Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja, Jouni Kemppainen. 

Asiantuntijoina esiintyivät tutkimusprofessori, emeritus, Jari Hynynen (Luonnonvarakeskus Luke), ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi (Helsingin yliopisto) ja ilmakehätieteiden apulaisprofessori Anna Lintunen (Helsingin yliopisto).

Seminaarin teemoina olivat metsien kasvu, hiilensidonta ja metsänomistajien sekä metsien rooli muuttuvassa ilmastossa. Tapahtuman järjestivät Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistysten säätiö yhdessä Metsänhoitoyhdistys Lounametsän, Loimijoen ja Salometsän kanssa.

Metsiä käsittelemällä voimme hillitä ilmastonmuutosta, mutta on epärealistista lisätä kasvua loputtomasti

Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Jari Hynynen korosti puheenvuorossaan, että metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan edistää oikealla metsänhoidolla.

Metsien kasvu on lisääntynyt 1970-luvulta 2010-luvulle yli 80 %, vaikka hakkuumäärät ovat kaksinkertaistuneet.

”Kaksi kolmasosaa Suomen metsien kasvun lisääntymisestä on aktiivisen metsänhoidon ansiota, loput neljäkymmentä prosenttia tulee ilmastonmuutoksesta. Oikein kohdennetut metsänhoitotoimet voivat samanaikaisesti vahvistaa taloudellista kannattavuutta ja ilmastohyötyjä. Liian voimakkaat harvennukset ja hoidon laiminlyönti sen sijaan heikentävät kasvua ja pienentävät hiilinielua”, kuvailee Hynynen.

Parhaita kasvua edistäviä keinoja Hynysen näkemyksen mukaan ovat tehokas uudistaminen, jalostettujen taimien käyttö, varhaishoito ja lannoitus. Myös kiertoajan maltillinen pidentäminen hyödyttäisi niin hiilivarastoja kuin ainespuun tuotantoa. Kiertoajan lisäys kasvattaa hiilivarastoa sitä nopeammin mitä parempi on puuston kasvu. Kasvua ei voida kuitenkaan loputtomasti lisätä. Emeritusprofessori arvioi, että 2050-luvulle tultaessa jalostetun viljelymateriaalin käytöllä saataisiin lisäkasvua noin 5 milj. m3 vuodessa.

Suomen puuvarat ovat karttuneet pääosin metsänhoidon seurauksena

Ympäristön suojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi muistutti, että hiilinielujen perusta on kasvava ja elinvoimainen metsä. Suomen metsät ovat tutkimusten mukaan tihentyneet ja järeytyneet merkittävästi 1920-luvusta tähän päivään.

Mitä Suomessa voimme tehdä hiilinielujen puolesta

Kysymykseen, mitä Suomessa voimme tehdä hiilinielujen eteen Kauppi vastaa mm: ”hoitaa metsiä hyvin, käyttää puu pitkäikäisiin ratkaisuihin, parantaa metsänhoidon, korjuun, metsäteollisuuden menetelmiä, käyttää puuta öljyn, kivihiilen, maakaasun, sementin teräksen ym. sijasta. Hiilinielu toimii, jos puusto karttuu.”

Maaperän hiilivarojen kehityksestä puolestaan ei Kaupin mukaan ole luotettavaa mittaustietoa, vaan enemmän ristiriitaista päättelyä: ”Epäselvää on varsinkin ojitettujen suometsien maaperän kehitys”.

Hän korosti myös, että metsien hoidon, teollisuuden ja ilmastopolitiikan yhteensovittaminen voisi tarjota Suomelle myös uusia elinkeinomahdollisuuksia.

Metsien ilmastovaikutukset ovat moninaisia

Apulaisprofessori Anna Lintunen tarkasteli metsien roolia osana ilmakehän energiatasapainoa ja ilmastonmuutosta. Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta ja lisää metsien kasvua, mutta myös metsätuhojen, kuivuuden ja myrskyjen riskejä.

”Metsät sitovat hiiltä ja viilentävät ilmastoa, mutta niiden tumma pinta myös lämmittää. Hakkuiden ja harvennusten vaikutukset hiilitaseeseen voivat kestää vuosikymmeniä, erityisesti turvemailla. Harvennushakkuissa vuotuinen hiilinielu palautuu kuitenkin melko nopeasti”, Lintunen kuvasi.

”Metsien monimuotoisuus ja puulajikirjo ovat keskeisiä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Sopeutuminen ja hillintä on nähtävä kokonaisuutena, ei erillisinä tavoitteina.”

Kiistanalaista tutkimustietoa

Metsänhoitoyhdistys Lounametsän johtaja, Hannu Justen kiinnitti kommenttipuheenvuorossa huomiota ristiriitaisiin tutkimustuloksiin maaperän hiilivarantojen kehityksestä.

 ”Miksi esillä on lähinnä metsien puuntuotannollisen käyttöasteen alentaminen eikä puuntuotannon lisääminen?”

Päätoimittaja Jouni Kemppainen tiedustelikin uudelleen paneelissa asiantuntijoilta, mihin asioihin metsänomistajien kannattaa tutkimuksissa suhtautua vielä kriittisesti.

”Eniten kiistanalaisuutta liittyy maahiilen ja hiilitaseen arviointiin, virhemarginaali on iso. En usko, että parissa vuodessa metsät muuttuvat isosta plussasta isoksi miinukseksi”, arvioi emeritusprofessori Hynynen.

Myös ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi oli samoilla linjoilla:

”Ilmasto on muuttunut 90-luvulta, hakkuut ovat olleet kuitenkin aika lailla ennallaan. Hiilinielujen voimakkaaseen muutokseen ei olla saatu vastausta selkeästi.”

Maaperäpäästöjen irrottamisesta metsänhoidosta apulaisprofessori Anna Lintunen muistutti:

”Päästöt ovat ongelma, nielut osa ratkaisua. Eivät ole ihan irrallaan metsänhoidosta. Metsänomistaja ei voi vaikuttaa siihen, että ilmasto muuttuu, mutta esimerkiksi kunnostusojituksiin voi. Turvemaat ovat isoin maaperäpäästöjen lähde.”

Metsänomistajille ei kaivata enää lisätaakkaa

Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistysten asiamies Auvo Heikkilä painotti omassa puheenvuorossaan, että hyvän metsätalouden käytännön ylittäviä vaatimuksia ja rajoituksia hiilinielujen vahvistamiseksi ei voi siirtää metsänomistajien kustannuksiksi.

”Esimerkiksi kiertoajan pidentäminen ja normaalia lievemmät harvennukset pitäisi rahoittaa markkinavetoisesti hiilinielukaupalla.”

Heikkilä peräänkuulutti myös yhteisöjen, kaupunkien ja seurakuntien nykyistä suurempaa vastuuta kestävästä metsätaloudesta, etenkin hiilinieluista ja ennallistamisesta.

”Ennallistamista ja monimuotisuutta tarvitaan etenkin siellä, missä on ihmisiä ja missä on uhanalaisia eliöitä. Kaupunkialueille tarvitaan lisää puita, puistoja ja laajoja suojelualueita”.

Metsänomistajat kaipaavat täsmällistä tietoa

Piikkiöläinen metsänomistaja yleisöstä arveli, että olisi järkevää harrastaa enemmän jatkuvaa kasvatusta, ja toivoi vaihtoehtoja nykyisiin vallitseviin metsänhoitomenetelmiin.

Lintunen kertoi näkevänsä jatkuvassa kasvatuksessa potentiaalia: ” Ravinnerikkaammissa turvemaametsissä on vahvaa näyttöä, että jatkuva kasvatus on ilmaston kannalta hyvä ratkaisu.”

Justen vastasi metsänhoitoyhdistysten olevan valmiita toimimaan metsänomistajien toiveiden ja tavoitteiden mukaisesti. Aktiivisten luonnonhoitotoimenpiteiden osalta pitää kuitenkin huomioida, että onko halukkuutta lopulta maksaa sellaisista palveluista.

Hynynen näki, että jatkuva kasvatus on enemmän arvokysymys. Maisematasolla ja turvemaiden kuusikoihin suositeltavaa.

Yhteenvetona

Seminaarin asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen metsien elinvoimaisuus ja ilmastohyödyt voidaan turvata vain pitkäjänteisellä ja yhteisesti hyväksyttyyn tietoon perustuvalla aktiivisella metsänhoidolla.

Kestävä metsien käyttö tarkoittaa eri tavoitteiden yhteensovittamista – tasapainoa hiilensidonnan, puuntuotannon ja luonnon monimuotoisuuden välillä.

Lisätietoja:
Lounais-Suomen Mhy-säätiön asiamies, Auvo Heikkilä puh. 0400 526 278 tai auvo.heikkila@gmail.com sekä

Mhy Lounametsän johtaja, Hannu Justen puh. 044 533 8242 tai hannu.justen@mhy.fi