Metsurin työ palkitsee tekijänsä

Metsurin työssä ei ole kuin hyviä puolia, sanoo Mikko Oikari 29 työvuoden kokemuksella.

”Saa olla luonnossa, näkee oman työn jäljen ja saa työskennellä aika vapaasti”, hän hehkuttaa.

”Meinaan tehdä näitä töitä 70-vuotiaaksi eli vielä 22 vuotta.”

Monesta metsänhoitoyhdistyksen mainoksestakin tuttu mies muutti perheineen reilut 10 vuotta sitten Karstulasta Kerimäelle ja aloitti metsurina silloisessa Itä-Savon metsänhoitoyhdistyksessä.

”Vaimoni suku on Kerimäeltä kotoisin. Halusin vähän vaihtelua ja muutimme tänne”, Oikari sanoo.

Eniten raivaussahatyötä

Suurin osa nykymetsurin työajasta kuluu raivaussahan kahvoissa. Ennakkoraivaukset ja taimikonhoidot työllistävät eniten ja lisäksi tehdään moottorisahahakkuita erikoisemmissa kohteissa. Joskus metsuria vielä kysytään harvennushakkuillekin, mutta se alkaa jo olla katoavaa kansanperinnettä.

”Viimeksi olin kaatamassa puita hautausmaalla. Välillä autetaan motoa isojen tai hankalissa väleissä olevien puiden kanssa”, Mikko Oikari sanoo.

Taimikonhoitoa Oikari laskeskelee tekevänsä keskimäärin hehtaarin päivätahdilla. Työmaat löytyvät pääasiassa Savonlinnan itäpuolelta ja palstalle mennään, satoi tai paistoi.

”Pahimpaan helleaikaan olen tehnyt työt yöllä. Iltakymmeneltä sahaamaan ja pois aamukuudelta”, Oikari naurahtaa.

Kipinän metsätöihin Mikko Oikari arvelee saaneensa verenperintönä, sillä maa- ja metsätyöt tulivat tutuiksi jo kotitilalla Karstulassa. Alun perin haaveissa ollut kokin koulutus unohtui, kun käynti Saarijärven metsäkoululla ennen yhteishakua muutti nuoren miehen mielen.

”Meninkin metsurilinjalle ja jäin alalle”, Oikari sanoo.

Fysiikka kovilla

Oikari sanoo olevansa tyytyväinen paitsi työn sisältöön myös palkkaukseen. Työt tehdään nykyisin pääosin urakkapalkalla ja kuukausiansioon voi itse sen kautta vaikuttaa. Fyysisesti metsurin työ on kuitenkin edelleen yksi raskaimmista.

”Paljon tietysti riippuu kohteesta. Raivauksella on helpompaa, kun ei tarvitse muuta kuin sahata, mutta järeämmässä taimikonhoidossa joutuu jo repimään ja vetämään puuta maahankin.”

Voimaa ja kestävyyttä siis tarvitaan, ja niitä Oikari hankkii ja ylläpitää säännöllisellä kuntoilulla ja painoharjoittelulla. Palauttelua ja lihashuoltoakaan ei kannata unohtaa, sillä kova työ kuormittaa kehoa.

”Käyn monesti työpäivän päälle vielä kävelemässä tai pyöräilemässä. Hierojalla käyn 3 viikon välein.”

Kysy apua, jos et itse ehdi

Mikko Oikari näkisi mielellään enemmänkin ihmisvoimaa metsätöissä. 1990-luvulta metsureiden määrä on romahtanut, ja metsänhoitorästit ovat sen myötä kasvaneet.

Taimikonhoito on metsänhoitotoimista tärkein, ja Oikari kannustaa metsänomistajiakin töihin.

”Paras työkalu metsänomistajalle on raivaussaha, heti pottiputken jälkeen. Ja aina kannattaa sahata, kaikkea ei kuitenkaan ehdi tekemään parhaaseen aikaan eli silloin kun lehti on puussa. Ja jos ei itse ehdi töihin, niin metsänhoitoyhdistyksestä kannattaa kysyä apua”, hän toteaa.

Oikari ihmettelee, että taimikonhoitoon kannustavia Kemera-tukia on jäänyt koko ajan käyttämättä.

”Taimikonhoitotyö ei lopu. Enemmän pitäisi tehdä”, hän sanoo.

Vielä ennättää!

Teksti Matti Turtiainen