Se on kesä nyt!

savotta

Bloggaaja Saara ylittämässä puroa

Nyt sitä on sitten siirrytty kesään, juhannuskin on tuossa tuokiossa ja päivät alkavat lyhentyä. Seestymisestä, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessani kevään jälkeen tulevan, ei ole tietoakaan: luonto pursuaa vihreän eri sävyjä, niityt ja valoisat metsäalueet ovat kirjavanaan erivärisiä kukkia, lintuemot sinkoilevat ötököitä ja lieroja nokassaan, maastossa räpistelee vastaan niin rastaan, töyhtöhyypän, teeren kuin jäniksenkin poikasia. Nyt on ehdottomasti se aika vuodesta, kun koirilla ja kissoilla ei ole mitään perusteltua asiaa temmeltää vapaina luonnossa.

Omassa työssäni olen sen sijaan päässyt täysillä temmeltämään vapaana luonnossa. Keväiset yhteydenotot metsänomistajien kanssa on aika pistää toimeksi ja mennä tutkimaan, mitä siellä metsässä oikeastaan löytyykään. Kasvukausi on villeimmillään, rehevien metsämaiden erikoisemmatkin kasvit kurottelevat lehtiään, oksiaan ja pian myös kukintojaan kohti valoa. Puroissa ja noroissa vedet juoksevat valtoiminaan (jännä kieli tämä suomen kieli... miten niin vedet juoksevat?!), luonto ja erityisesti harvinaisemmat elinympäristöt esittelevät auliisti parhaita puoliaan.

Silmiin ja kännykän kameran linssiin on tarttunut reissuilla monenlaisia ihmetyksen aiheita. Varsinkin lehtojen määrittämisessä kasvien ja sammalten lajitunnistus on ensiarvoisen tärkeä taito. Pähkinäpensaita, jaloja lehtipuita tai muita vaateliaita lajeja meidän korkeuksillamme on lähes turhaa odottaa löytävänsä, olipa kyseessä miten ravinteikas lehto hyvänsä. Tämän kesäkauden mielenkiintoisia lehtokasvihavaintojani ovat olleet mm. kotkansiipi(saniainen), kevätlinnunherne, valkolehdokki, sudenmarja, mustakonnanmarja sekä erilaiset lehväsammalet. Yhden lehtokuusaman olen myös bongannut, näsiää ja koiranheittä en ihme kyllä yhtäkään, vaikka ne meidän korkeuksillamme esiintyvätkin.

Kuvaamisen arvoisia löytöjä on kasvien lisäksi paljon muitakin: soistuman laidalla patsaaksi jähmettynyt rupisammakko, joen penkasta löydetty ilmeisesti veden ja saven yhteissaavutuksena syntynyt kierrepallero, majavan hammastama, keloutunut haapa tai tikan elämän ääniä pursuava kotikolo lahossa koivussa. Luonto on ihmeellinen, aisteja kutitteleva, tunteita herättävä ja positiivisesti sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin tutkimustenkin mukaan vaikuttava elementti. Suosittelen kokeilemaan: luonnon helmaan menemällä tai vaikka tienlaidasta havainnoimalla, jos ei syvemmälle luontoon pääsisikään. Meille metsäammattilaisille se on ikään kuin työsuhde-etu. Kuinkahan stressaantunut, ahdistunut ja verenpaineesta kärsivä sitä olisikaan, jos ei työ ajaisi metsään? Luonnolla on tutkitusti suuria terveysvaikutuksia – ”Olet, mitä syöt, juot, hengität ja kosketat” – WWF Suomi

Lahopuista ja ötököistä, hyötyä ja haittaa

Tänä keväänä ja kesänä metsäkäynneillä ja jopa auton ikkunasta katsoen on silmiin osunut muutakin, jotain ikävää. Siellä täällä näkyy kuusia, joskus myös mäntyjä, joiden latvat ovat ruskistuneet. Syyllisenä ilmiöön on tähtikirjaajat tai aitomonikirjaajat, jotka ovat iskeytyneet jostakin syystä heikentyneiden puiden latvaosiin. Puiden heikentymiseen on voinut vaikuttaa edellisen kesän kuivuus, runsas käpysato tai esim. parin vuoden sisällä tehdyn harvennushakkuun aiheuttama valoshokki ja hakkuutähteet. Metsäntutkimuslaitos Metinfo - Metsien terveys (metla.fi)

Vaurioituneet puut olisi syytä pikaisesti poistaa metsästä ja kuoria se kohta puusta, mihin kuoriaiset ovat iskeytyneet, jotta aikuistuvat kuoriaiset eivät pääsisi levittäytymään viereisiin elossa oleviin puihin. Tuhojen ennaltaehkäisevinä toimina tulisi välttää kuusikoiden harvennuksia kirjaajien parveiluaikana touko-kesäkuussa sekä vähentää lisääntymiseen soveltuvia hakkuutähteitä ottamalla sitä polttopuuksi. Koska riesanamme on tähtikirjaajien lisäksi lukuisa määrä muitakin kaarnakuoriaisia, on tärkeää noudattaa metsätuholain (eli sen ”ötökkälain”) määräyksiä. Metsätuholain muutokset tulevat voimaan 1.1.2022 | Metsäkeskus (metsakeskus.fi) Kirjanpainajatuhoja on alueellamme havaittu jo useiden vuosien ajan, tähtikirjaaja tässä mittakaavassa on uudempi juttu. Ilmastonmuutoksen vaikutukset - routakerroksen väheneminen, leudot talvet, lämpimät ja kuivat kesät - tulevat jatkossakin parantamaan metsiemme tautien, tuholaisten, koppiaisten ja monenlaisten ötököiden elinoloja. Se ei ole metsillemme, varsinkaan kuusikoille, ollenkaan hyvä juttu.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta lahopuuston määrä metsässä on kuitenkin hyvä asia. Kirjanpainajien, muiden kuoriaisten tai jonkin muun syyn vuoksi kokonaan kuolleet, neulasensa menettäneet ja kaarnaansa tiputtavat puut voi hyvällä omalla tunnolla ja hyvästä syystä jättää metsään. Koska hyönteisten lajikirjo on valtavan laaja, eri lahoamisvaiheessa olevat puut tarjoavat kodin erilaisia olosuhteita arvostaville sammalille, jäkälille, kääville, monenlaisille hyönteisille ja myös monelle metsätuhoja aiheuttavien lajien viholliselle. Lahopuiden säästäminen metsätalouden toimenpiteissä on tärkeää ja runsas lahopuun määrä metsässä on myös yksi tärkeistä ympäristötuen saamisen edellytyksistä.

Niin jotta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja monimuotoisuuden rehottaa. Toivotan vehreän vihreää kesäaikaa; muistakaa ihailla, ihmetellä, haistaa ja maistaa suomalaista metsää ja luontoa!

Kääpämetsä

Saara Koskinen

Luonnonhoidon erityisasiantuntija

Koskisen Saara on luonnonhoidon erityisasiantuntija Metsänhoitoyhdistys Savotassa. Blogissaan hän kertoilee kuulumisia metsäluonnon keskeltä ja antaa vinkkejä, kuinka voit turvata metsässäsi luonnon monimuotoisuutta.

Liittyvät bloggaukset

Kesävälitilinpäätös

Saara Koskinen

Savotta

Meidän suomalaisessa luonnossamme neljännesvuodet, kvartaalit, ovat kevät, kesä, syksy ja talvi. Talouselämän lainalaisuuksista poiketen luonnon kvartaalit eivät ajallisesti ole täsmälleen kolmen kuukauden tarkastelujaksoja.

Lue lisää
Kesävälitilinpäätös

2024 © Metsänhoitoyhdistykset