Onko metsänomistajan oikeusturva uhattu?

Suomalainen metsänomistaja elää murrosvaihetta. Ilmastotavoitteet, luonnon monimuotoisuus ja kansainväliset sitoumukset ohjaavat metsien käyttöä yhä vahvemmin. Samalla taustalla on Suomen perustuslaki, joka turvaa omaisuuden suojan. Metsä ei ole vain hiilinielu tai maisema – se on perheiden työtä, pääomaa ja turvaa. Suomessa valtaosa metsistä on yksityisten omistuksessa, ja perhemetsätalous on merkittävä osa aluetaloutta.

Sääntely on viime vuosina lisääntynyt. Metsälaki ja luonnonsuojelulaki asettavat reunaehtoja metsien käytölle, ja EU-politiikka tuo uusia velvoitteita. Tavoitteet voivat olla perusteltuja, mutta ongelma syntyy, jos rajoitukset lisääntyvät ilman selkeää oikeudellista perustaa, ennakoitavuutta tai täysimääräistä korvausta.

Keskustelussa puhutaan yhä useammin niin sanotusta harmaasta suojelusta: tilanteista, joissa metsänomistajaa ohjataan pidättäytymään hakkuista ilman varsinaista suojelupäätöstä. Kun virallista päätöstä ei synny, ei synny myöskään korvausta. Omistaja jää epävarmuuteen. Metsätalous on kuitenkin vuosikymmenten aikajänteellä tehtävää työtä, jossa investoinnit taimikonhoitoon, metsänlannoitukseen ja metsäteihin perustuvat luottamukseen pelisääntöjen pysyvyydestä.

Johdonmukaisuus luo kestävyyttä

Poliittinen ilmapiiri vaikuttaa oikeusturvaan enemmän kuin usein tunnustetaan. Kun metsistä käydään kärjekästä arvokeskustelua, riskinä on, että päätöksenteko siirtyy selkeästä lainsäädännöstä tulkinnanvaraisiin ohjauskeinoihin. Oikeusvaltiossa omaisuuden käyttöä voidaan rajoittaa yleisen edun nimissä, mutta sen tulee tapahtua avoimesti, laillisesti ja korvausperiaatetta kunnioittaen.

Kestävä metsätalous ja vahva oikeusturva eivät ole vastakohtia. Päinvastoin - vastuullinen metsänhoito edellyttää, että omistaja voi luottaa sääntöjen johdonmukaisuuteen. Epävarmuus passivoi, ennakoitavuus kannustaa.

Onko metsänomistajan oikeusturva uhattu? Lainsäädäntö antaa sille kyllä vahvan perustan, mutta haaste syntyy käytännön soveltamisesta ja politiikan suunnasta. Jos luottamus murenee, vaarantuu enemmän kuin yksittäinen hakkuu. Vaarantuu koko perhemetsätalouden pohja – ja samalla se taloudellinen ja ekologinen selkäranka, jonka varaan suomalainen metsämalli on rakennettu. Tasapaino omaisuudensuojan ja ympäristötavoitteiden välillä on Suomen vahvuus – ja sen säilyttäminen on sekä metsänomistajien että koko yhteiskunnan etu.

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.2.2026.