Ennallistamisen laskua ei pidä lähettää metsänomistajalle
savotta
Luonnon tilan parantaminen on kannatettava tavoite. Metsänomistajan näkökulmasta ratkaisevaa on kuitenkin se, millä keinoin tavoitteet toteutetaan, kuka päättää toimenpiteistä – ja kuka maksaa laskun.
EU:n ennallistamisasetus on siirtymässä käytäntöön. Se velvoittaa jäsenvaltioita parantamaan luonnon tilaa ja toteuttamaan ennallistamistoimia. Metsissä kehitystä seurataan muun muassa lahopuun, metsien eri-ikäisrakenteisuuden, kytkeytyneisyyden, hiilivaraston ja puuston monilajisuuden avulla.
Suomalaisen metsänomistajan kannalta on tärkeää sanoa ääneen, mitä asetus ei tarkoita. Se ei sellaisenaan määrää yksityistä metsänomistajaa ennallistamaan metsäänsä. Ratkaisevaa on, miten Suomi toteuttaa asetuksen kansallisesti.
Suomi laatii kansallisen ennallistamissuunnitelman, jossa määritellään tarvittavia toimia. Valmistelussa on kuultava myös maanomistajia ja heitä edustavia järjestöjä. Tässä ratkaistaan paljon metsänomistajan tulevaisuuden kannalta.
EU-tavoitteet eivät saa Suomessa muuttua rajoituksiksi, jotka kaventavat yksityisen metsänomistajan tosiasiallista päätösvaltaa ilman asianmukaista korvausta. Erityisesti on vältettävä harmaata ennallistamista. Se ei ole asetuksen juridinen käsite, vaan kuvaa riskiä, jossa metsää ei muodollisesti suojella, mutta suositusten, viranomaistulkintojen, kaavoituksen tai muun ohjauksen yhteisvaikutus alkaa rajoittaa sen käyttöä. Metsänomistajalle seurauksena voi silti olla menetettyjä hakkuutuloja ja omaisuuden arvon alenemista.
Yksityismailla ennallistamisen lähtökohdaksi on otettava vapaaehtoisuus, kannustavuus ja oikeudenmukaiset korvaukset. Asetus mahdollistaa myös tukien kohdentamisen ennallistamistoimia tekeville maanomistajille ja metsäalan toimijoille.
Samalla on muistettava suomalaisen perhemetsätalouden merkitys. Metsät eivät ole vain luontopolitiikan kohteita. Ne ovat omaisuutta, sukupolvien työtä sekä puuhuollon, työpaikkojen ja aluetalouden perustaa.
Luontoarvoja voidaan vahvistaa ilman omistusoikeuden heikentämistä. Kansallisessa toimeenpanossa ratkaistaan, rakennetaanko ennallistamisesta yhteistyötä vai vastakkainasettelua.
Jos yhteiskunta haluaa yksityisiltä mailta nykyistä enemmän luontoarvoja, yhteiskunnan on oltava valmis myös maksamaan niiden kustannukset.
Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 10.9.2026.
Ari Ruotsalainen
johtaja
Kirjoittaja on Metsänhoitoyhdistys Savotan johtaja ja suomalaisen perhemetsätalouden puolesta toimija.
