Jäsenen noudatettava PEFC-kriteereitä omassa toiminnassaan

Metsänhoidon perustana ovat lait. Sertifiontikriteerit ylittävat lain vaatimukset ja ne ovat keino varmistaa, että metsänhoito on kestävää ja edistää luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä metsien piirteitä monin keinoin. Metsänhoidon suosituksista metsänomistaja löytää lisää keinoja kestävään metsänhoitoon.

Metsänhoitoyhdistykset ovat mukana PEFC-sertifikaatissa. Omassa toiminnassaan ja töiden suunnittelussa Mhy Keski-Suomi noudattaa kestävän metsänhoidon PEFC-vaatimuksia. 

Mhy Keski-Suomen jäsenet ovat jäsenyyden kautta mukana PEFC-sertifikaatissa. Tällöin vastaat itse vaatimusten toteutumisesta, jos teet metsänhoitotöitä omissa metsissäsi. Sertifioinnissa mukana oleminen on vapaaehtoista ja siitä voi myös irtisanoutua ilmoittamalla asiasta omaan metsänhoitoyhdistykseen.

Alla muutamia poimintoja PEFC-sertifikaatin vaatimuksista. Lue lisää >>

Suosi sekapuustoja

PEFC:ssä sekapuustoisuus on tarkoitus säilyttää kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa ja toimenpiteissä, jos sitä on kohteella luonnostaan. Sekapuustoisuus tarkoittaa, että metsässä on pääpuulajin lisäksi yhtä tai useampaa puulajia lehtipuita suosien.

Sekapuustoisuus eli useiden puulajien kasvattaminen rinnakkain lisää metsän elonkirjoa kun laji- ja yksilömäärät nousevat. Havupuuvaltaisissa metsissä on suositeltavaa säilyttää vähintään kymmenen prosentin lehtipuusekoitus.

Varhaisperkauskohteissa kasvua haittaava etukasvuinen lehtipuusto pitää poistaa. Myöhemmissä vaiheessa tarpeetonta lehtipuuston poistoa pitää välttää. Raivaamattomia alueita (suojatiheiköitä) saa olla enintään kymmenen prosenttia alasta ilman, että se vähentää Metka-tukea.

Suojatiheikkö

Taimikonhoidossa jätetään riistan suojaksi 3-5 tiheikköä hehtaarille. Näitä minimissään minimissään 10 m² suojatiheikköjä ei ennakkoraivata tai harvenneta seuraavissa hakkuussa.

Esimerkkejä suojatiheiköistä riistaa varten. Taimikonhoidossa jätetty suojatiheikkö jää käsittelemättä metsän seuraavissakin käsittelyissä.

Suojakaista

Vesistöjen rannoille jätetään keskimäärin 10 metrin suojakaistoja, joilla ei saa tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, raivausta tai kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Vain poimintahakkuut on sallittu.

Perattujen purojen varrelta ainespuun voi poistaa, mutta raivausta ja muokkausta ei sallita.

Suojakaistat estävät maa-aineksen huuhtoumia ja vähentävät vesistöjen tummumista sekä lisäävät varjostusta ja turvaavat monimuotoisuutta.

Kuvassa suojakaista metsälammen rannalla.

Säästöpuut

Uudistushakkuussa jätetään 10 elävää ja 10 kuollutta puuta joka hehtaarille. Jos kuolleita säästöpuita ei ole tarpeeksi, tehdään tekopökkelöitä. eläviä säästöpuita, säästöpuiksi voi valita taloudellisesti vähäarvoiset, mutta monimuotoisuuden kannalta merkittävät lehtipuut, kuten pihlajat, lepät, haavat ja raidat. Samalla lisätään sekapuustoisuutta.

Säästöpuita ei saa käydä kaatamassa eikä säästöpuuryhmissä kaatuneita runkoja saa poistaa.

Säästöpuilla turvataan metsäluonnon monimuotoisuutta. Tekopökkelöillä luodaan järeää lahopuustoa. Myös säästöpuut kehittyvät ajan saatossa lahopuuksi, luoden lahopuujatkumoa luonnon kannalta välttämättömille lahottajille.

Kuvan säästöpuuryhmä on metsänomistajan toiveesta jätetty tavanomaista suuremmaksi, sillä ryhmässä on haukanpesä.

Säästöpuuryhmän alla ei saa raivata, joten ryhmään jää luontaisesti riistatiheikkö. Maassa on lisäksi lahopuuta. Säästöpuiksi on valittu mm. haapaa.

Lahopuu ja tekopökkelöt

Puunkorjuussa säästetään kuollutta puustoa: uudistushakkuussa jätetään 10 elävää ja 10 kuollutta puuta joka hehtaarille. Pökkelöitä tehdään vähintään kaksi, jos kuolleita säästöpuita ei ole tarpeeksi.

Koska PEFC vaatii jättämään myös eläviä säästöpuita, säästöpuiksi voi valita taloudellisesti vähäarvoiset, mutta monimuotoisuuden kannalta merkittävät lehtipuut, kuten pihlajat, lepät, haavat ja raidat. Samalla lisätään sekapuustoisuutta.

Lahopuu on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää tarjoten suojaa ja ravintoa suurelle metsälajien joukolle.

Tekopökkelöt tehdään elävästä puusta, joka lahoaa ajan kuluessa.

PEFC-kriteerien noudattamista valvotaan

Alueellinen ryhmäsertifiointi on yleisin PEFC-sertifioinnin toteutustapa Suomessa. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen jäsenet ovat mukana läntisessä PEFC-ryhmäsertifiointialueessa. Alueella toteutetaan vuosittain ulkoisia auditointeja, joissa tarkastetaan ryhmäsertifiointiin osallistuvien metsänomistajien sekä yritysten ja yrittäjien toimintaa.

Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi tekee alueellaan lisäksi PEFC-sertifioinnin vaatimusten laadunseurantaa. Tarkastuksia tehdään toiminta-alueella noin 75–100 kappaletta vuodessa. Tarkastettavia työlajeja ovat päätehakkuut, harvennukset, taimikonhoidot, muokkaukset ja istutukset, sekä kunnostusojitukset. Tarkastuskohteet valitaan pääosin satunnaisotannalla. Tarkastukset toteuttaa pääsääntöisesti yhdistyksen laatuasiantuntija.

Onko sinulla toiveita metsänhoiton suhteen? Kerro asiasta omalle metsäasiantuntijallesi. Hoidamme metsää kuten sinä haluat.