PEFC-sertifiointi – mitä se tarkoittaa maanomistajalle?
siikalakeus
Miksi PEFC?
PEFC on maailman suurin metsäsertifiointijärjestelmä, joka edistää kestävää metsätaloutta. Suomessa valtaosa talousmetsistä on PEFC-sertifioituja, ja sertifioinnin avulla maanomistaja voi osoittaa, että metsää hoidetaan vastuullisesti, ympäristöä ja monimuotoisuutta kunnioittaen.
PEFC-sertifioinnin hyödyt maanomistajalle
1. Luotettavuus ja markkina-arvo
Sertifioitu puu on kysyttyä raaka-ainetta, ja ostajat suosivat sitä.
Monet teollisuuden toimijat ostavat lähes yksinomaan sertifioitua puuta ( PEFC ja FCS).
2. Parempi metsänhoito ja arvo tulevaisuudessa
Sertifioinnin kautta metsää hoidetaan suunnitelmallisemmin. Sertifiointi koskee koko metsän kiertoajan kaikkia toimenpiteitä.
Hyvin hoidettu ja vastuullisesti kasvatettu metsä tuottaa paremmin ja säilyttää arvonsa.
3. Ympäristöarvojen säilyminen
Vesistöjä, maaperää ja eliölajeja koskevat vaatimukset varmistavat, että metsän ekosysteemi säilyy elinvoimaisena.
Monimuotoinen metsä on myös terveempi ja kestävämpi ilmastonmuutosta vastaan.
4. Helppous
Kaikilla metsänhoitoyhdistyksen jäsenillä on PEFC-sertifioitu metsä metsänhoitoyhdistyksen kautta, ellet ole itse poistanut metsääsi sertifioinnin piiristä.
Maanomistajan vastuut PEFC-sertifioinnissa
PEFC-sertifiointi tuo mukanaan joitakin selkeitä velvoitteita, joiden tavoitteena on varmistaa metsien kestävä käyttö. Keskeisiä vastuita ovat:
1. Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen
Arvokkaat elinympäristöt ja erityiskohteet tulee tunnistaa ja säilyttää.
Säästöpuita on jätettävä hakkuualoille tulevia sukupolvia ja lahopuuta varten. Erityisesti haapaa olisi hyvä säästää hakkuualoilla, mikäli se on mahdollista puun heikomman markkina-arvon vuoksi, sekä haapa on monimuotoisuudelle tärkeä puulaji. Lisäksi muita vähempi arvoisia puita voi jättää säästöpuiksi; kuten oksaiset, mutkaiset tai ylisuuret puut.
Alueilla, jossa ei ole luonnostaan lahopuuta tarpeeksi, voidaan hakkuu vaiheessa tehdä muutamia tekopökkelöitä. Tekopökkelöt tarjoavat elinpaikan kääville, hyönteisille, jäkäliköille ja sammaliille.
Tekopökkelöt tarjoavat tikkojen hakomispuita ja pesäkolojen perustamispuita, pöllöt ja piennisäkkäät voivat hyödyntää pökkelöiden koloja. Lisäksi hyönteisiä syövät linnut löytävät niistä ravintoa.
Lahopuusta hyötyvät myös monet uhanalaiset lajit, joita on suomalaisissa metsissä paljon.
Säästöpuita ei kerätä alueelta pois, vaan ne jätetään metsään.
Vesistöjen suojakaistat on pidettävä kunnossa. Jos uudistusalalla maanmuokkauksissa vettä johdetaan johonkin, tulee ottaa huomioon vesiensuojeluilmoituksen kriteerit ja noudatettava alueen vesiensuojelutoimenpiteitä.
2. Metsänhoidon hyvän käytännön noudattaminen
Hakkuut, taimikonhoito, maanmuokkaus ja metsänuudistaminen on tehtävä kestävästi.
Uudistamisvelvoite tulee täyttää määräajassa, käyttäen uudisalalle soveltuvia puulajeja ja menetelmiä.
Säästöpuuryhmien alle jätetään raivaamaton alue, joka tarjoaa suojaa riistalle. Riistatiheiköitä tehdään/jätetään metsänhoitotöissä. Riistatiheiköt säilyvät samassa kohdassa metsän kasvaessa. Niihin ei kosketa seuraavissa hoitotöissä.
Monimuotoisuuden edistämiseksi metsänhoitotöissä on hyvä jättää myös lehtipuita.
3. Työturvallisuuden ja sosiaalisen vastuun huomiointi
Metsätöissä tulee suosia yrittäjiä ja urakoitsijoita, jotka ovat myös PEFC- sertifioinnissa mukana.
Lait ja työehtosopimukset koskevat myös sertifioituja kohteita.
Maastoon ei jätetä mitään sinne kuulumatonta, kuten taimilaatikoita, öljyjä tai muoviroskia.
4. Dokumentointi ja seuranta
Sertifiointi ei edellytä raskasta paperityötä, mutta metsänomistajan on hyvä säilyttää tiedot tehdyistä metsänhoitotoimenpiteistä.
PEFC-sertifioinnin toteutumista valvotaan metsänhoitoyhdistyksen toimesta sisäisin ja ulkoisin auditoinein. Työmaat valitaan satunnaisesti alueelta auditointiin vuosittain.
Metsänhoitoyhdistys auttaa sertifiointia koskevissa kysymyksissä jäseniään.
