Savotan blogi

6.9.2022 Saara Koskinen

Kesävälitilinpäätös

Taloudessa tehdään neljännesvuosittaiset tilinpäätöstarkastelut. Ajattelin nyt tehdä vuoden luonnonkiertoon liittyvän neljännesvuositarkastelun kolmannen kvartaalin päättyessä. Meidän suomalaisessa luonnossamme neljännesvuodet, kvartaalit, ovat kevät, kesä, syksy ja talvi. Talouselämän lainalaisuuksista poiketen luonnon kvartaalit eivät ajallisesti ole täsmälleen kolmen kuukauden tarkastelujaksoja. Kesä ja syksy ovat vähän vuodesta riippuen osapuilleen kolmen kuukauden pituisia, sen sijaan talvi kohtelee kaltoin kevättä ja riistää useina vuosina kevään kvartaalista vähintään kuukauden. Kevät jää kiivaaksi pölähdykseksi ennen kesän valtakautta.

Tänä vuonna näyttää siltä, että kesä yrittää tiukasti pitää kiinni kvartaalistaan ja pidättelee syksyn valtakauden alkua. Vielä elokuun viimeisinä päivinä lämpömittari on huidellut valta-asemastaan intoutuneena edelleen lähes parinkymmenen asteen hujakoilla. Virallisen määritelmän mukaan syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi + 10 asteen alapuolelle. Eli sitä odotellessa: kylmeneviä päiviä, hallaöitä ja maahan leijailevia keltaisia lehtiä! Yhtä kaikki, on hienoa, että meillä on nuo neljä vuodenaikaa. Jokainen niistä on omalla tavallaan antoisa ja tarjoaa luonnosta nauttiville erilaisia harrastuksia ja elämyksiä. Haluatko lukea lisää vuodenajoista ja harrastusmahdollisuuksista - luontoon.fi.  

Mielestäni tämän vuoden kesä on ollut oikein hyvä kesä. Lämmintä on riittänyt ainakin minulle sopivasti, joidenkin mielestä toki hiukan liiankin kanssa. Pidän lämmöstä ja auringonpaisteesta, mutta kesäloman jälkeinen ensimmäinen työviikko maastokeikkoineen kieltämättä vaati hiukan sopeutumista kuumuuteen ja nestehukkaan. Valtaisat itikkaparvet myös ärsyttivät sekä ihoreaktioina että henkisestikin aiempia kesiä enemmän.

Kesän lämpö ja sopiva määrä sateita kasvatti muutakin kuin vain itikoita. Kuusentaimikossa latvat ovat paikoitellen suorastaan villiytyneet kurottautumaan pitkinä tikkuina kohti taivasta. Samoin ovat tehneet myös kuusien kanssa kilvoittelua käyvät lehtipuiden vesat. Omassa taimikossa raivasimme pajua ja muuta lehtipuuta kokeilun omaisesti vanhan kansan oppien mukaan heinäkuun lopulla, viisi päivää ennen mustaa kuuta ja viisi päivää sen jälkeen. Silloin uudelleen vesomisen pitäisi olla mahdollisimman vähäistä. Viime viikonlopun tarkastelu osoitti, että koivu ei ollut jaksanut vesoa uudelleen, mutta paju viis veisasi vanhasta kansasta ja kuun kierroista. Kannoista puski jo kauniisti uutta vehreää kasvustoa. Lue lisää Suomen luonto - vesomisen taikaa.

Työn alla erityiset luontokohteet

Tämän kesän työkuviot olivat hyvinkin erilaisia työhistoriaani tähän asti sisältyneisiin kesärutiineihin verrattuna. Nyt pääasiallinen työnkuvani on ollut kartoittaa mahdollisia ympäristötukikohteita ympäri Metsänhoitoyhdistys Savotan laajaa aluetta. Uusia kiharaisia teitä kesäisissä maalaismaisemissa, komeita järvi- ja mäkinäköaloja, vauraita peltoaukeita viljavainioineen ja toisaalla mökkiläisten muutamaksi kesäpäiväksi asuttamia harmaita mökkejä nurmettuneine pihamaineen. Mielenkiintoa ja kysyntää luontokohteisiin sekä niiden käsittelyyn tai suojeluun on ollut runsaasti, joten maastokeikat tulevat kutsumaan pitkälle syksyyn ja alkutalveen.

Olen löytänyt hienoja puronvarsimetsiä, reheviä saniaiskasvustoja ja metsäkortekorpia sekä kauniita lähteitä ja tihkupintaisia metsänpohjia. Muutama jyrkänne ja jyrkänteen alusmetsä on tullut kiipeiltyä ylös ja alas, vastaan on tullut myös majavan syönnöksiä ja myös majava-insinöörin taidokkaasti suunnittelema ja toteuttama ”tekojärvi”…harmillinen löytö itseasiassa. Osa kohteistani tulee täyttämään ympäristötuen vaatimat kriteerit, osalla luontoarvot eivät ole valtion tukeen riittävät, vaikka kohteena ovatkin hienoja ja säilyttämisen arvoisia metsänomistajan niin halutessa.

Työni luonnonhoidon erityisasiantuntijana maistuu hyvältä. Löydän päivittäin pieniä ja vähän isompia erityiskohteita ja metsäluonnon helmiä. Vähän näpertelyltähän se perinteiseen metsäasiantuntijan työskentelyyn verrattuna saattaa vaikuttaa… kontata varvikossa tunnistamassa kasveja ja sammalia, tonkia maaperää lehdon ominaispiirteenä olevaa multakerrosta etsimässä, piirtelemässä kartalle kuvioita kymmenen aarin tarkkuudella. Päivän metsäkeikalla ei kerry kymmeniä hehtaareja hankekansioon, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on löytää arvokkaita metsäkohteita ja tarjota metsänomistajille tietoa sekä mahdollisuus suojella hänelle tärkeä kohde samalla, kun suojeluun hankitaan myös taloudellista tukea. Tarkoitus on pystyä vastaamaan myös erilaisiin metsänomistamisen tavoitteisiin.

Lisätietoa ympäristötuesta löydät täältä

 

 

 

 

 

19.6.2022 Saara Koskinen 

Se on kesä nyt!

Nyt sitä on sitten siirrytty kesään, juhannuskin on tuossa tuokiossa ja päivät alkavat lyhentyä. Seestymisestä, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessani kevään jälkeen tulevan, ei ole tietoakaan: luonto pursuaa vihreän eri sävyjä, niityt ja valoisat metsäalueet ovat kirjavanaan erivärisiä kukkia, lintuemot sinkoilevat ötököitä ja lieroja nokassaan, maastossa räpistelee vastaan niin rastaan, töyhtöhyypän, teeren kuin jäniksenkin poikasia. Nyt on ehdottomasti se aika vuodesta, kun koirilla ja kissoilla ei ole mitään perusteltua asiaa temmeltää vapaina luonnossa.

Omassa työssäni olen sen sijaan päässyt täysillä temmeltämään vapaana luonnossa. Keväiset yhteydenotot metsänomistajien kanssa on aika pistää toimeksi ja mennä tutkimaan, mitä siellä metsässä oikeastaan löytyykään. Kasvukausi on villeimmillään, rehevien metsämaiden erikoisemmatkin kasvit kurottelevat lehtiään, oksiaan ja pian myös kukintojaan kohti valoa. Puroissa ja noroissa vedet juoksevat valtoiminaan (jännä kieli tämä suomen kieli... miten niin vedet juoksevat?!), luonto ja erityisesti harvinaisemmat elinympäristöt esittelevät auliisti parhaita puoliaan.

Silmiin ja kännykän kameran linssiin on tarttunut reissuilla monenlaisia ihmetyksen aiheita. Varsinkin lehtojen määrittämisessä kasvien ja sammalten lajitunnistus on ensiarvoisen tärkeä taito. Pähkinäpensaita, jaloja lehtipuita tai muita vaateliaita lajeja meidän korkeuksillamme on lähes turhaa odottaa löytävänsä, olipa kyseessä miten ravinteikas lehto hyvänsä. Tämän kesäkauden mielenkiintoisia lehtokasvihavaintojani ovat olleet mm. kotkansiipi(saniainen), kevätlinnunherne, valkolehdokki, sudenmarja, mustakonnanmarja sekä erilaiset lehväsammalet. Yhden lehtokuusaman olen myös bongannut, näsiää ja koiranheittä en ihme kyllä yhtäkään, vaikka ne meidän korkeuksillamme esiintyvätkin.

Kuvaamisen arvoisia löytöjä on kasvien lisäksi paljon muitakin: soistuman laidalla patsaaksi jähmettynyt rupisammakko, joen penkasta löydetty ilmeisesti veden ja saven yhteissaavutuksena syntynyt kierrepallero, majavan hammastama, keloutunut haapa tai tikan elämän ääniä pursuava kotikolo lahossa koivussa. Luonto on ihmeellinen, aisteja kutitteleva, tunteita herättävä ja positiivisesti sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin tutkimustenkin mukaan vaikuttava elementti. Suosittelen kokeilemaan: luonnon helmaan menemällä tai vaikka tienlaidasta havainnoimalla, jos ei syvemmälle luontoon pääsisikään. Meille metsäammattilaisille se on ikään kuin työsuhde-etu. Kuinkahan stressaantunut, ahdistunut ja verenpaineesta kärsivä sitä olisikaan, jos ei työ ajaisi metsään? Luonnolla on tutkitusti suuria terveysvaikutuksia – ”Olet, mitä syöt, juot, hengität ja kosketat” – WWF Suomi

Lahopuista ja ötököistä, hyötyä ja haittaa

Tänä keväänä ja kesänä metsäkäynneillä ja jopa auton ikkunasta katsoen on silmiin osunut muutakin, jotain ikävää. Siellä täällä näkyy kuusia, joskus myös mäntyjä, joiden latvat ovat ruskistuneet. Syyllisenä ilmiöön on tähtikirjaajat tai aitomonikirjaajat, jotka ovat iskeytyneet jostakin syystä heikentyneiden puiden latvaosiin. Puiden heikentymiseen on voinut vaikuttaa edellisen kesän kuivuus, runsas käpysato tai esim. parin vuoden sisällä tehdyn harvennushakkuun aiheuttama valoshokki ja hakkuutähteet. Metsäntutkimuslaitos Metinfo - Metsien terveys (metla.fi)

Vaurioituneet puut olisi syytä pikaisesti poistaa metsästä ja kuoria se kohta puusta, mihin kuoriaiset ovat iskeytyneet, jotta aikuistuvat kuoriaiset eivät pääsisi levittäytymään viereisiin elossa oleviin puihin. Tuhojen ennaltaehkäisevinä toimina tulisi välttää kuusikoiden harvennuksia kirjaajien parveiluaikana touko-kesäkuussa sekä vähentää lisääntymiseen soveltuvia hakkuutähteitä ottamalla sitä polttopuuksi. Koska riesanamme on tähtikirjaajien lisäksi lukuisa määrä muitakin kaarnakuoriaisia, on tärkeää noudattaa metsätuholain (eli sen ”ötökkälain”) määräyksiä. Metsätuholain muutokset tulevat voimaan 1.1.2022 | Metsäkeskus (metsakeskus.fi) Kirjanpainajatuhoja on alueellamme havaittu jo useiden vuosien ajan, tähtikirjaaja tässä mittakaavassa on uudempi juttu. Ilmastonmuutoksen vaikutukset - routakerroksen väheneminen, leudot talvet, lämpimät ja kuivat kesät - tulevat jatkossakin parantamaan metsiemme tautien, tuholaisten, koppiaisten ja monenlaisten ötököiden elinoloja. Se ei ole metsillemme, varsinkaan kuusikoille, ollenkaan hyvä juttu.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta lahopuuston määrä metsässä on kuitenkin hyvä asia. Kirjanpainajien, muiden kuoriaisten tai jonkin muun syyn vuoksi kokonaan kuolleet, neulasensa menettäneet ja kaarnaansa tiputtavat puut voi hyvällä omalla tunnolla ja hyvästä syystä jättää metsään. Koska hyönteisten lajikirjo on valtavan laaja, eri lahoamisvaiheessa olevat puut tarjoavat kodin erilaisia olosuhteita arvostaville sammalille, jäkälille, kääville, monenlaisille hyönteisille ja myös monelle metsätuhoja aiheuttavien lajien viholliselle. Lahopuiden säästäminen metsätalouden toimenpiteissä on tärkeää ja runsas lahopuun määrä metsässä on myös yksi tärkeistä ympäristötuen saamisen edellytyksistä.

Niin jotta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja monimuotoisuuden rehottaa. Toivotan vehreän vihreää kesäaikaa; muistakaa ihailla, ihmetellä, haistaa ja maistaa suomalaista metsää ja luontoa!

 

 

 

16.5.2022 Saara Koskinen 

Monimuotoinen metsäluonto herää talvihorroksesta

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani! Vuodenaika, jolloin luonto herää väreineen, tuoksuineen ja äänineen, elämää pursuavine kasveineen, otuksineen ja monenlaisine luonnonihmeineen. Elämä luonnossa on kiihkeää ja kiireistä, energiaa pursuavaa; hyvä siitä on itselleenkin ammentaa!

Joka kevät on yhtä sävähdyttävää nähdä ensimmäinen leskenlehti ja sitruunaperhonen, kuulla ensimmäisen kuovin huuto ja peipposen viserrys. Ja joka ikinen kevät sitä huomaa jossakin vaiheessa, kuinka nopeasti tuo kiivain kevään hetki häviää ja ollaankin siirtymässä seestyneempää vaiheeseen, kesään. Kullankeltainen voikukka muuttuu valkoiseksi höytyväpalleroksi, heleänvihreät koivun hiirenkorvat alkavat lähestyä saunavastan vaatimaa lehtien kokoa ja väriä, ensimmäiset rastaanpoikaset räpistelevät pihalla vastaan.

Metsässä kevät on erityistä aikaa. Metsässä minun huomioni kiinnittyy muun keväisen luonnon havainnoinnin lisäksi tietenkin siihen, kuinka puut ja metsät kaiken kaikkiaan ovat talvesta selvinneet. Viimeistään nyt on hyvä kierrellä metsissä toteamassa, onko sinne ilmaantunut lumi- tai tuulituhoja tai kenties erilaisten tuholaisten alkuunsaamia vaurioita. Pitäisikö vauriopuut saada korjattua metsästä pois, ettei tehtäisi elämää kaarnakuoriaisille ja muille tihulaisille liian helpoksi ja sillä tavoin vaarannettaisi myös ympäröivien puiden terveyttä ja kasvuvoimaa.

Tähän aikaan keväästä on myös paras aika käydä tervehtimässä taimikoita: onko sinne talven aikana kenties eksynyt aterioimaan kutsumattomia vieraita eli myyriä, jäniksiä, hirviä tai pienempiä sorkkaeläimiä. Taimikon kunnosta ja kehitysvaiheesta riippuen ehtii sitten vaikka hankkimaan täydennystaimia tuhoutuneiden tilalle tai toisaalta tarkistaa, joko tulevana kesänä olisi aika rajoittaa raivausoperaatiolla kasvutilasta kilpailevien lehtipuiden määrää. 

Keväiseen metsäkävelyyn luontaisena osana kuuluu kevään ihmettelyn ja metsänhoidollisten havaintojen lisäksi metsän hyvinvointi ja virkistysarvot. Raittiin ilman ja liikunnan lisäksi siellä tulee silmäilleeksi esimerkiksi korvasienisadon edistymistä. Havainnot mustikan kukkimisesta ja pölyttäjien määrästä ennakoivat myöhempään kesään ajoittuvaa tulevaa marjasatoa. Metsäluonto on monimuotoinen ja monimuotoisesti siitä on hyvä nauttia. 

Monimuotoinen metsä?

Mitkä asiat tekevät metsästä monimuotoisen? Voiko istutustaimikko olla monimuotoinen vai toteutuuko monimuotoisuus ainoastaan koskemattomassa vanhassa metsässä? Saako metsässä tehdä mitään ilman, että sen monimuotoisuus katoaa? Tai toisaalta, voiko monimuotoisuutta lisätä jotenkin… vaikkapa joillakin metsänhakkuuseen tai -hoitoon liittyvillä valinnoilla? Havahduin miettimään asiaa tarkemmin viimeistään luettuani kasvitieteilijän ja pitkäaikaisen Luontoilta-ohjelman asiantuntijan Seppo Vuokon mielipidekirjoituksen Maaseudun Tulevaisuudesta

Monimuotoisuus ja jatkuva kasvatus yhdistyvät tai sekoittuvat usein mediassa ja ns. julkisessa keskustelussa. Annetaan helposti ymmärtää, että perinteisin menetelmin, jaksollisesti, hoidettu metsä on jotensakin lajiköyhä ja että metsän käsittelemättömyys tai jatkuva kasvatus automaattisesti tuottaa täydellistä monimuotoisuutta ja luonnonmukaisuutta. Mitä nämä termit oikeastaan tarkoittavat? Googletetaanpa hiukan: ”Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan ekosysteemien (luonnon pääoman), lajien ja geenien kirjoa maailmassa tai tietyssä luontotyypissä. Se on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille, sillä se tuottaa palveluja, jotka pitävät yllä talouksia ja yhteiskuntia.” ”Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsätaloutta, jossa maa on jatkuvasti puuston peittämä. Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen, mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat. Yläharvennuksen lisäksi voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen- ja suojuspuuhakkuita.”

Hyvä, että arvostettu, luontoihmiseksi mielletty Seppo Vuokko oheisen kirjoituksen kirjoitti. Minunkin mielestäni monimuotoisuus toteutuu parhaiten, kun metsissämme on erilaisia, erilaisille lajeille mieluisia elinympäristöjä. Itseasiassa suomalaisissa, eri luontotyyppejä edustavissa metsissä asustaa yli 20 000 eliölajia. Monimuotoisuus ei toteudu vain ja ainoastaan käsittelemättömässä ikimetsässä. Pari-kolme vuotta sitten istutettu kuusentaimikkokin on monimuotoinen: toukokuussa sieltä saattaa löytää raaka-aineet korvasienikeittoon, västäräkit jahtaavat kosteikkopaikasta hyttysiä. Tavi on rakentanut pesänsä muokkauksen yhteydessä kaivetun lietekuopan äärelle ja teeri havukasan kupeelle, pöllöllä tai tikalla on pesäkolo taimikolle jätetyssä säästöpuussa. Kesällä taimikkoalue muuttuu purppuranpunaiseksi horsmankukkamereksi, jossa kimalaiset ja muut pölyttäjät pörisevät ympäriinsä, ensimmäiset vadelmat alkavat kypsyä.

Metsän kehittyessä taimikosta kasvatusmetsä- ja edelleen uudistuskypsyysvaiheeseen metsä tarjoaa hyvät olosuhteet kuhunkin elinympäristöön parhaiten kuuluville lajeille. Monenkirjava eläimistö, eri lintulajit, kenttä- ja pensaskerroksen kasvilajit, puusto sekä lukuisa määrä hyönteisiä jne. asettuu alueille, jotka niille ovat suotuisimpia ja mieluisimpia. Metsä antaa eri kehitysvaiheissaan erilaisia elämyksiä ja lahjojaan myös meille ihmisille. Monimuotoisella metsällä on talouden lisäksi ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus.

Jatkuvan kasvatuksen eli metsän peitteisyyden säilyttävillä metsänkäsittelymenetelmillä kasvatettu metsä tavoittelee pienipiirteisyyttä ja puuston erirakenteisuutta. Hakkuumenetelminä käytetään poimintahakkuita, erilaisia yläharvennuksia, pienaukkohakkuita ja joissakin tapauksissa myös suojus- ja siemenpuuhakkuita sekä kaikkien edellä mainittujen erilaisia välimuotoja. Menetelmistä ei ole vielä kovin paljon käytännön kokemuksia eikä varsinkaan pitkän aikavälin tutkimustuloksia. Tietoa ja tutkimustuloksia ei ole myöskään siitä, kuinka monimuotoisuus jatkuvan kasvatuksen metsässä toteutuu.

Perinteisessä, jaksolliseen kasvatukseen pääasiassa perustuvassa metsänkäsittelyssä luonnon monimuotoisuuteen kiinnitetään kaikissa päätöksissä ja toimenpiteissä nykyisin huomiota. Metsänkäsittelysuositukset ja metsäsertifiointi ohjaavat voimakkaasti mm. edistämään sekapuustoisuutta, jättämään säästöpuita ja -ryhmiä, säästämään lahopuustoa, jättämään suojavyöhykkeitä vesistöjen reunoille ja huomioimaan erityisen tärkeät elinympäristöt eli norot, purot, lähteet, jyrkänteet ja lehtolaikut. Tutkimustulosten mukaan suuri osa metsälajistostamme viihtyy hyvin normaalissa talousmetsissä, joiden metsänkäsittelyssä em. monimuotoisuutta edistäviä asioita on aktiivisesti huomioitu.

On paljon metsäluonnon lajeja, joiden hyvinvointi edellyttää käsittelemättömän vanhan metsän varjoisia ja viileitä olosuhteita, eri ikäisiä ja kokoisia sekä eri lajeja edustavia puita. Myös eriasteinen lahopuusto on monimuotoisuuden kannalta tärkeää. Näiden lajien kannalta on tärkeää, että niille soveltuvia alueita on riittävästi. Pysyvät ja määräaikaiset suojelualueet sekä muut vapaaehtoisesti käsittelemättömät metsäalueet ovat äärimmäisen tärkeitä niihin erityisesti sopeutuneiden lajien kannalta.

Metsien käsittely on muuttunut suuresti niiden noin 40 vuoden aikana, minkä olen metsäalalla toiminut. 80-luvun alussa elettiin vielä ns. tehometsätalouden aikaa, jolta ajalta vieläkin muistetaan auraus, männyn viljely liian reheville lehtomaisille kankaille ja pellonmetsitysalueille sekä yhtä puulajia suosivat ”puupellot”. Noiden aikojen jälkeen metsäluonnon monimuotoisuus alkoi hiljalleen saada jalansijaa ja viimeisten 10-20 vuoden aikana, viimeistään metsäsertifioinnin ansiosta, luontoarvoja on opittu huomioimaan metsänkäsittelyssä yhä paremmin. Muutos on ollut hyvä ja sille on annettava sen ansaitsema arvo.

Metsät ovat elävä orgaani, jossa jokainen metsikkö on omanlaisensa. Yhden toimintasabluunan sijaan käytössä on oltava parhaimmillaan (tai pahimmillaan) repullinen vaihtoehtoja. Olen nähnyt työssäni loistavia jatkuvan kasvatuksen kohteita: erilatvuskerroksisia sekametsiä, joissa on helppo kuvitella metsän uudistuvan ja kehittyvän peitteisen metsänkäsittelyn hakkuita toteuttaen. Kun kokemukset ja osaaminen toteutuksessa ovat riittävän hyvällä tasolla, kuvitelmista voidaan siirtyä myös onnistuneisiin lopputuloksiin. Toisaalta kokemuksen ja osaamisen puute toteutusvaiheessa voi myös ajaa niin sanotusti ojasta allikkoon.

Olen nähnyt myös metsiä, joissa ennuste jatkuvan kasvatuksen menetelmien käyttämisestä on heikko tai ainakin päätyminen erirakenteiseksi metsäksi on epävarma, riskialtis ja erittäin pitkäkestoinen prosessi. Esimerkiksi ikänsä ja kuntonsa puolesta ehtoopuolelle kääntynyt kuusikko ei ole hyvä kohde voimakkaalle yläharvennustyyppiselle poimintahakkuulle tai pienaukkohakkuulle. Ennuste on huono tuulituhojen vuoksi sekä niiden seurauksena runkovaurioiden ja hyönteistuhojen lisääntymisestä. Tuolloin parasta on etsiä sellaisia toimenpiteitä, millä varmemmin päästään hyvään lopputulokseen sekä talous että monimuotoisuus huomioiden.

Metsänomistaja on ”kuningas” omassa metsässään ja hänellä on oikeus tehdä metsiään ja metsänkäsittelyä koskevia linjauksia metsiä koskeva lainsäädäntö ja esim. sertifiointi-ohjeet huomioiden. Metsäammattilaisen velvollisuus taas on kertoa kouluttautumiseensa ja kokemukseensa perustuva näkemyksensä siitä, mihin suuntaan metsikkö tulee eri vaihtoehtoja käyttäen luultavimmin kehittymään. Metsien käsittelyyn on syytä suhtautua avoimesti, vaihtoehtoja pohtien, mielikuvitusta käyttäen ja usein myös realiteetit myöntäen. Siinä tämän meikäläisen työn mausteet ja suola juuri piileekin.

 

 

 

13.3.2022 Saara Koskinen 

Metsänomistajan päivä – joka päivä

Minulle, metsänomistajalle, joka päivä on metsänomistajan päivä. Se, että työskentelen metsäalalla, korostaa tietysti jokapäiväistä suhdettani metsään. Metsä tunkeutuu kuitenkin elämääni myös virallisen työaikani ulkopuolella, enkä ole siitä oikeastaan ollenkaan pahoillani. Minä elän metsästä, metsä elää minussa.

Tässä ajassa kukaan ei voi sulkea silmiään ja korviaan Ukrainan järkyttäviltä tapahtumilta. Kaikki se inhimillinen kärsimys ja tragedia vaikuttaa meihin kaikkiin mitä moninaisimmin tavoin. Metsänomistajan kannalta olen vilpittömästi hyvilläni, että Venäjän päivittäin laajenevalle pakotelistalle on kirjattu sotatoimien johdosta konfliktipuuksi muuttuneen ja siten sertifioiduksi puuksi kelpaamattoman puun ja hakkeen tuonnin lopettaminen. Myös suurten metsäfirmojen UPM Kymmenen, Metsä Groupin ja Stora Enson laitosten toiminnan keskeytykset Venäjältä ovat omiaan vahvistamaan kotimaisen, sertifioidun ja suurelta osin yksityisten metsänomistajien omistaman puun markkinoita. Huoltovarmuuden kannalta myös puupohjaisten energia- ja polttoaineratkaisujen voi ennakoida nopeutuvan ja tehostuvan.

Työhöni kuuluu nykyisin vastata metsänomistajiemme luonnonhoitoon ja ympäristöasioihin liittyviin kysymyksiin ja palvelutarpeisiin. Siinä sivussa tulee ottauduttua myös muihin laidasta laitaan metsäluontoa, metsää, metsänhoitoa, puukauppaa ja metsänomistamista koskeviin asioihin. ”Mikä tämän taimen on tappanut?” ”Vaikuttaako boorilanta sienten kasvuun?” ”Milloin tukista maksetaan 70 euroa?” ”Mikä motti?” ”Onko siellä minun metässä mittään?” Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija on parhaimmillaan multitaskaaja, joka hallitsee metsäalan kysymykset A:sta Ö:hön ja jolta vastaukset ei lopu… ja jos loppuukin, niin aina löytyy tietolähde tai tuttu tyyppi, jolta vastaus lopulta löytyy. Haasteet ei lopu eikä työ siinä mielessä maistu puulta.

Siviilissä, metsänomistajan ominaisuudessa, mietimme parhaillaan perheessä, että nyt olisi hyvä aika käydä tarkistamassa metsissä olevia kesäkorjuukelpoisia harvennuskuvioita ja harkita puukaupan tekemistä. Tulevan hiihtoretken kohteena nuoria männiköitä ja muutama kuivilla kangasmailla kasvava koivikkokuvio. Samalla tulee tsekattua, onko metsään ilmestynyt tuulenkaatoja tai lumen katkomia puita sitten viime näkemän. Metsää pitää käydä säännöllisesti tervehtimässä, niinhän sitä ihmissuhteitakin hoidetaan, että käydään välillä kylässä.

Tulevana keväänä ei ole näköpiirissä taimien istutusta, ellei sitten lumien sulettua löydy yllärinä myyrätuhoja tai johonkin muuhun ”hapenpuutteeseen” näivettyneitä taimia ja niin ollen täydennysistutuksen tarvetta. Heinähommia pienissä taimikoissa sen sijaan tänäkin kesänä löytyy, lisäksi todo-listalla on myös muutama varhaishoitokohde ja jokunen varttuneempikin taimikkokuvio; kun joka vuosi hoitohommia tekee vähän kerrallaan, niin urakka ei tunnu kohtuuttoman työläältä ja kalliilta. Tänä vuonna saamme taas metsänhoitoyhdistykselle Boori-tuhkalannosta pikkusäkeissä, joten luultavasti pitää kesällä lannoitella pienimuotoisesti vielä muutamalla boorin puutteesta vaivaantuneella kuusentaimikolla.

Metsänomistajan virallisena päivänä, 12. maaliskuuta, vedimme komean kevätlauantain kunniaksi koko perhekunta saappaat jalkaan, pakattiin eväsreppu kahvipulloineen ja makkarapaketteineen ja metsäsukset sekä uudet, tosi hyviksi havaitut liukulumikengät autoon. Suunnistimme metsiin hiihtelemään, omia latujamme koskemattomiin hankiin piirtelemään. Suuntana olisi tietysti voineet olla ne omat metsät, mutta tällä kertaa lähdimme kuitenkin puolison syksyisille hirvenmehtuualueille. Siellä on hyvä retkeillä: lääniä riittää, on erilaisia maastoja ja metsiköitä valittavissa ja yleensä siellä ei törmää muihin kuin metsän eläviin.

Maaliskuinen, poskea jo hieman lämmittävä auringonpaiste, kohtuullisen hyvin suksimiestä (niin, kyllä se vielä kuitenkin on suksimies eikä mikään suksinainen tai varsinkaan suksihenkilö!) kantava hanki, kevään tulosta riemuitsevien teerien, palokärkien ja moninaisten pikkutirppojen ääntely… siinä sielu lepää ja maailman murheet hetkeksi unohtuu! Onneksi puoliso tuntee nuo metsät kuin omat taskunsa, joten reittivalinnan voi helposti toteuttaa ikävimmät risukot ja ojikkoalueet kaukaa kiertäen. Hyvään hiihtoretkeen olennaisena osana kuuluu mielenkiintoinen ja sopivan haastava reitti, maisemat ja erilaiset luonnonilmiöt sekä tietystikin hyvä tulistelupaikka – niin myös tällä retkellä.

Ahman ja Karhu-suksen jäljetHiihtoretkeilyn viihdyttävyyteen näiden ulkoisten seikkojen ja hyvän seuran lisäksi kuuluu kaluston käyttökelpoisuus. Useiden vuosien mittaan tehtyjen metsäsuksikokeilujen jälkeen olen löytänyt minua parhaiten palvelevat sivakat, Karhu-merkkiset sellaiset. Sopivan leveät ja pitkät ovat, jotta kantavuus tämän hetkisen kaltaisella lumella on hyvä. Hyvien metsäsuksien ominaisuus on myös rentous, sopivasti norjat kun ovat, niin ei kärjet sukeltele syvälle hankeen ja heitä hiihtäjää pahimmillaan nöyryyttävään mahalaskuun. Tänä talvena löysin Karhujen vaihtoehdoksi alleni ihan uudenlaiset, näpsäkän näppärät liukulumikengät. Aivan yllätyin niiden käyttökelpoisuudesta: kantavuutta löytyy, pitoa löytyy, luistoakin ihan sopivasti ja pituutta vain sen verran, että kapuloitten kääntely tiheässäkin risukossa onnistuu joltisenkin sujuvasti.

Oikein hyvä oli metsänomistajan virallinen päivä 12.3. Tuli tankattua aurinkoa, raitista ilmaa, liikunnan iloa, yhdessäoloa, luonnonrauhaa, alkavaa kevättä… näillä sitä taas jaksaa, arkeen.

 

 

 

________________________________________

30.1.2022 Saara Koskinen 

Mhy Savotta ottaa kopin luonnonhoidon palvelutarpeista

 

Luonnonhoito ja monimuotoisuuden edistäminen ovat käytännön metsätalouden arkipäivää, kun toimitaan metsälain, metsänkäsittely- ja sertifiointiohjeiden mukaisesti. Tuoreen tutkimuksen mukaan metsänomistajat ovat perinteisten metsätalouden palveluiden lisäksi hyvin kiinnostuneita luontolähtöistä metsäpalveluista

Metsänhoitoyhdistys Savotassa haluttiin vastata tähän palvelutarpeeseen ja edistää metsien ja metsäomaisuuden hoitoa ilmasto-, ympäristö- sekä metsänomistajan muut toiveet ja tavoitteet huomioiden. Tavoitetta vahvistamaan perustettiin 1.1.2022 lähtien päätoimisen luonnonhoidon erityisasiantuntijan toimi. Tähän tehtävään minut valittiin ja vuoden vaihteessa siirryin uusiin tehtäviin Pielaveden metsäasiantuntijan toimesta. Kuka olen - voit lukea lisää tiedotteesta.

Kiinnostava, uusi toimenkuva

Ensimmäinen kuukausi on nyt kulunut tässä uudessa toimenkuvassa. Miten meni, noin niin kuin omasta mielestäni? Ihan hyvin, kiitos kysymästä! Toimenkuva hakee vielä hahmoaan, mutta selvästi sille näyttää olevan kysyntää sekä metsänomistajien että työkavereitten taholta. Ja mikä tärkeintä, aihepiiri kiinnostaa minua suuresti.

Vielä tässä vaiheessa lopettelen keskeneräisiä töitä ja ”saattohoidan” asiakkaitani metsäneuvojiemme, Koukkarin Kirstin ja Pääkön Eeron, huomaan. Olen kuitenkin jo ollut yhteyksissä useisiin uusiinkin asiakkaisiin ympäristötukien sekä muiden ympäristö- ja luonnonhoitoasioiden tiimoilta. Olen myös osallistunut muutamiin teams-koulutuksiin ja tilaisuuksiin, joissa aiheina on ollut liito-oravat, ilmastonmuutos, Pohjois-Savon ilmastotiekartta sekä ympäristötuen laatiminen. Muutaman lehdistötiedotteen olen laatinut ja ollut radiohaastattelussa.

Helmikuussa tulen paneutumaan perusteellisemmin ympäristötukiin. Metsänomistajan on mahdollista hakea ympäristötukea, kun hän haluaa huomioida jonkin metsäkohteen monimuotoisuutta tavanomaisia metsätalouden toimia laajemmin tai kun metsälaki rajoittaa metsän taloudellista käyttöä. Ympäristötukisopimuksella kohde jätetään kymmeneksi vuodeksi metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle ja kohteen monimuotoisuus säilyy.

Mhy Savotan alueella on runsaasti 10 vuotta sitten tehtyjä ja nyt umpeutuvia ympäristötukia. Niille on mahdollista hakea jatkosopimusta. Paljon on myös kohteita, joille ei ole koskaan haettu ympäristötukea. Kohteet voivat olla sellaisia erityiskohteita, joilla esimerkiksi metsänhakkuut eivät ole sallittuja, vaikeat korjuuolosuhteet estävät puunkorjuun tai metsä on pitkään ollut käsittelemätön ja luonnontilassa.

Minulla on jo listalla metsänomistajia, jotka ovat lähestyneet minua tai muita toimihenkilöitämme ympäristötukiasioissa. Tulen kevään aikana ottamaan yhteyksiä metsänomistajiin, joilla näyttäisi olevan kiinnostavia kohteita. Kannustan myös metsänomistajia ottamaan yhteyttä omaan metsäasiantuntijaansa tai minuun mahdollisista kohteista. Kevättalvi on pääasiassa pohjatöiden tekemistä, koska varsinaisen ympäristökohteen tutkiminen pitää lähes aina tehdä sulan maan aikaan, kun kasvillisuus on noussut. Innolla odotan, että kevät tulee ja pääsen ryntäämään metsäluontokohteille!

Luonnonhoitotoimenpiteet voivat olla isoja tai pieniä tekoja. Kuvassa harvennushakkuussa säästetty metson hakomispuu sekä puun juurella ”asiakaskommentti” asiasta.

 

 

 

 

 

 

 

Lue myös: 

Me neuvomme, kuinka turvaat metsässäsi luonnon monimuotoisuutta ja säilytät metsäsi arvokkaat luontokohteet. Lue lisää »