Metsän monimuotoisuus

Hyvällä metsänhoidolla takaamme kestävän metsätalouden ja turvaamme metsien monimuotoisuutta. Suomalaisessa metsänhoidossa pidetään huolta metsien monimuotoisuudesta monin eri keinoin. Metsänomistajat ovat tärkeä lenkki monimuotoisuuden edistämisessä ja arvokkaiden luontokohteiden säilyttämisessä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on osa jokapäiväistä työtämme metsissä. Näitä ovat muun muassa metsien laaja sertifiointi, uhanalaislajien elinympäristöjen huomioiminen ja käsittelyjen ulkopuolelle jättäminen, arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen sekä monet vapaaehtoiset toimet metsäluonnon hoitamiseksi ja suojelemiseksi.

Metsänhoidossa huomioitavat keinot monimuotoisuuden turvaamiseksi

  • Kotimaisten puulajien käyttäminen. Metsätaloudessa vieraslajien päätyminen suomalaiseen luontoon on estetty tarkasti säädellyllä taimi- ja siementuotannolla. Käytämme vain Suomen luontoon kuuluvia puulajeja.
  • Vesistöistä huolehtiminen ja rehevöitymisen hillitseminen. Metsäsertifiointi määrää vesistöjen lähellä tehtävissä hakkuissa suojavyöhykkeen jättämisestä rannoille. Näin estetään tehokkaasti ravintoaineiden vapaa valunta vesistöihin. Lisäksi muun muassa lannoituksessa huolehditaan riittävästä etäisyydestä vesistöihin. Joskus ojia pitää perata, jotta metsän vesitalous pysyy hyvänä. Ennen ojien perkauksia tehdään vesiensuojelusuunnitelma, jotta ei vahingossa aiheuteta vesistöille vahinkoa.
  • Erityisten tärkeiden luontokohteiden turvaaminen ja jättäminen käsittelyn ulkopuolelle. Metsälaissa on määritetty joukko erityisen tärkeitä luontokohteita, kuten purot, norot, lähteet, kangasmetsäsaarekkeet, rehevät lehtolaikut ja korkeat jyrkänteet. Jokainen Metsänhoitoyhdistyksen ammattilainen tunnistaa ne ja auttaa metsänomistajaa niiden suojelussa.
  • Luonnonsuojelulaissa mainitut luontotyypit. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu.
  • Uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttäminen. Metsätaloudessa pidetään huolta uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttämisestä. Metsänomistaja voi myös vapaaehtoisella suojelulla parantaa uhanalaisten lajien säilymistä.
  • Säästöpuuryhmien jättäminen hakkuissa. Metsään jätetään puita myös päätehakkuun yhteydessä. Säästöpuuryhmät tarjoavat suojaa eläimille, mutta myös vanhetessaan muuttuvat lahopuuksi ja tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille hyönteisille.
  • Suojatiheiköt. Alikasvoskuusten, lehtipuiden ja pensaiden muodostama tiheikkö tarjoaa erityisesti metsäkanalinnuille suojaa ja ravintoa. Suosittelemme tiheikköjen olevan puustoltaan monilajisia. Suojatiheikkö ja säästöpuuryhmä muodostavat erinomaisen kokonaisuuden monimuotoisuuden turvaamiseksi.
  • Tekopökkelöitä tehdään kaikkien hakkuutapojen yhteydessä. Niiden tarkoitus on lisätä monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuun määrää.

Metsänomistajan vapaaehtoiset keinot monimuotoisuuden lisäämiseksi

Ylläolevien lisäksi metsänomistaja voi tehdä monia vapaaehtoisia tekoja monimuotoisuuden eteen. Tässä muutama esimerkki:

  • Suosi sekametsien kasvattamista. Säästä jo taimikonhoidossa useita eri puulajeja, jotta lajikirjo runsastuu.
  • Jätä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Ne tarjoavat lahotessaan elinympäristön monille hyönteis- ja sienilajeille.
  • Jätä puuntuotannon kannalta vähäarvoisia kohtia käsittelemättä.
  • Suosi isoja säästöpuuryhmiä.
  • Säästä pajukasveja niissä paikoissa, joissa ne eivät haittaa toimintaa. Kukkivat pajut ovat erinomainen ravinnonlähde pörriäisille keväisin.
  • Ripusta linnunpönttöjä.
  • Hae metsäsi vapaaehtoiseen suojeluun.

Metsän monimuotoisuuden useat eri keinot

  • Kulotus lisää metsien monimuotoisuutta

    Kulotus on vanha hyvä keino metsänuudistamisessa

    Valtakunnallinen

    Kulotus parantaa kasvupaikan ravinne- ja lämpöoloja. Onnistuneessa kulotuksessa poltetaan suurin osa hakkuutähteistä ja osa humuskerroksesta. Hakkuutähteisiin ja humuskerrokseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön ja maan happamuus vähenee jopa vuosikymmeniksi. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen. Metsänviljelytyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu.

  • Riistan hoito metsätaloudessa

    Riistan hoito metsätaloudessa

    Valtakunnallinen

    Riistanhoidollisessa metsätaloudessa huomioidaan riistaeläinten, kuten metsäkanalintujen ja muiden pieneläinten vaatimukset elinympäristönsä suhteen.

  • Säästöpuuryhmän polttaminen lisää metsän monimuotoisuutta

    Säästöpuuryhmän polttaminen

    Valtakunnallinen

    Metsänhoidollista kulotusta kevyempi tapa hankkia alueelle palanutta puuta on polttaa uudistusalueen säästöpuuryhmä. Siinä säästöpuiksi aiottu yhteneväinen ryhmä poltetaan hakkuutähteitten kera. Parhaimmillaan polttaminen voi onnistua jo kevätlumien aikaan, jolloin palon leviäminen maastoon ei ole todennäköistä. Hyvä polttoaika on myös touko- tai elokuussa viljelytöiden yhteydessä.

2022 © Metsänhoitoyhdistykset