Ystävä vai vihollinen; metsän hyönteiset

Metsänomistajan kannattaa tunnistaa merkittävimmät metsiä vaanivat tuholaiset. Hyönteistuhoja voi ennaltaehkäistä oikea-aikaisilla metsänhoitotoimenpiteillä, valitsemalla kasvupaikalle parhaiten sopivan puulajin sekä pitämällä metsät terveinä.

Seuraavassa esittelemme metsälle haitallisia hyönteisiä sekä yhden hyödyllisen. Päivitämme vielä artikkelia hyödyllisten hyönteisten osalta.

Metsälle haitallisia

Tukkimiehentäi (Hylobius abietis)

Tukkimiehentäi on senttimetrin mittainen pitkäkärsäinen kuoriainen.  

Tukkimiehentäit syövät havupuiden taimia nakertaen kuoreen laikkuja päästäkseen käsiksi nilaan. Syöntijäljet aiheuttavat puussa nesteen ja ravinteiden kulun katkeamisen, joka heikentää taimen kasvua ja pahimmillaan tappaa taimen. 

Tukkimiehentäi munii touko-kesäkuussa aurinkoiseen paikkaan tuoreen havupuun juureen. Parin viikon päästä vaaleat, ruskeapäiset toukat kuoriutuvat ja syövät juurten kuoren alla nilaa. Toukkien kehitys kestää Etelä-Suomessa noin kaksi vuotta, jonka jälkeen toukat mönkivät koteloitumaan juurten pintapuuhun. Tukkimiehentäi talvehtii maan alla ja voi elää useita vuosia. 

Tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja voidaan ehkäistä istuttamalla torjunta-aineella käsiteltyjä taimia sekä kivennäismaata paljastavalla maanmuokkauksella, mikäli se sopii kasvupaikalle ja uudistettavalle puulajille. 

Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer)

Ruskomäntypistiäisen toukat ovat harmaanvihreitä, tummapäisiä ja kyljissä kulkevat pitkittäiset tummat juovat. Säikähtäessään toukka nostaa päänsä taaksepäin. 

Ruskomäntypistiäisen toukat syövät yleensä männyn neulasia kaikenikäisissä männiköissä. 5–6 vuoden välein voi esiintyä paikallisia laajempia tuhoalueita, joissa männiköitä syödään lähes neulasettomiksi. Suurtuhoja esiintyy 20–30 vuoden välein. Neulasten menetys voi aiheuttaa puustossa kymmenessä vuodessa jopa 40 % kasvutappiota ja voi altistaa puustoa muille tuhoille. 

Taimikoiden kehityksen ollessa vaarassa tai kasvutappiot varttuneemmissa männiköissä uhkaavat olla liian suuret, tuhoja voidaan torjua biologisesti levittämällä mäntypistiäisvirusta. Monisärmiövirus on biologinen, muulle luonnolle ja ihmisille vaaraton torjuntakeino. Monisärmiövirusta voidaan levittää joko lentolevityksenä tai taimikoissa reppuruiskulla.

Taimikonhoitoja ja hakkuita kannattaa välttää pari vuotta ruskomäntypistiäisen toukkien joukkoesiintymän jälkeen, jolloin pistiäiset eivät siirry viereisiin metsiin.

Kirjanpainaja (Ips typographus)

Kirjanpainaja on noin puolen senttimetrin mittainen tumma kaarnakuoriainen. Suuri kirjanpainajaparvi voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita kuusikoissa. 

Kirjanpainajat ravintoa on tuoreen kuusipuutavaran nila, mutta runsaana parvena ne voivat iskeytyä myös eläviin kuusiin. Kirjanpainajan mukana puuhun kulkeutuu usein myös sinistäjäsieniä, jotka aiheuttavat värivikaa ja osallistuvat myös omalta osaltaan puun tappamiseen. 

Kirjanpainajan ja toukkien tekemä syömäkuvio nilassa katkaisee nesteen ja ravinteiden kulun latvaan, joka kuivattaa puun pikkuhiljaa. Puun juurelta tai runkoon syödyn onkalon suulta voi löytyä kahvinporon kokoista puupurua. 

Kirjanpainajat lisääntyvät tuulenkaadoissa, heikentyneissä pystypuissa ja puutavarassa. Suurena ja jatkuvasti lisääntyvänä parvena kirjanpainajat voivat iskeytyä yhä terveempiin puihin ja aiheuttaa laajaa ja jatkuvaa tuhoa, ellei asiaan puututa.  

Kirjanpainajan tuhoja voidaan ehkäistä ja torjua poistamalla metsästä tuulenkaadot, kun runkojen määrä ylittää 10 % runkoluvusta tai kyseessä on yli 20 puun ryhmiä. 

Kirjanpainajatuhoja voi torjua myös asettamalla feromonipyydyksiä hakkuuaukoille vähintään 20 metrin päähän kuusikon reunasta. Metsänomistajan kannattaa kuitenkin keväisin tarkastaa kuusimetsänsä tuhojen varalta. 

Kuolleiden kuusien poistamisesta ei ole hyötyä kirjanpainajan torjunnan kannalta, vaan pikemminkin haittaa. Kuolleissa kuusissa ei ole enää kirjanpainajia, mutta niissä voi elää kirjanpainajien luontaisia vihollisia, kuten muurahaiskuoriaisia!

Kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus)

Kuusentähtikirjaaja on pienenpieni, noin 2 millimetrin kokoinen, punertava kaarnakuoriainen.  

Kuusentähtikirjaaja syö nilakerrokseen tähtimäisen kuvioinnin ohuen kuoren alle joko nuoriin kuusiin tai varttuneiden kuusten latvoihin. Syöntikuvio aiheuttaa kuusessa nestevirtauksen ja ravinteiden kulun katkeamisen, jolloin puu vähitellen kuivuu ja kuolee. Kuusentähtikirjaaja voi aiheuttaa merkittävää tuhoa vasta harvennetuissa nuorissa kuusikoissa, joissa kuuset ovat heikentyneet tilapäisesti valoshokin vuoksi. Tuhovaarassa voivat olla myös karuilla kasvupaikoilla kasvavat kuuset. 

Kuusentähtikirjaajan aiheuttamia tuhoja voi torjua ajoittamalla kuusikoiden hakkuut parveiluajan ulkopuolelle, eli välttämällä hakkuita touko-heinäkuussa. 

Metsälle hyödyllinen

Muurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius)

Muurahaiskuoriainen on ulkonäöltään, että käyttäytymiseltään muurahaisen oloinen, punamustavalkoinen lentävä kuoriainen.  

Muurahaiskuoriainen on tehokas peto, joka saalistaa kaarnakuoriaisia puun rungoilta. Muurahaiskuoriaisten toukat saalistavat kaarnakuoriaisia ja niiden toukkia kaarnakuoriaisten käytävissä. Toukkakehitys kestää jopa kaksi vuotta. 

Muurahaiskuoriainen on luontainen vihollinen kaarnakuoriaisia vastaan, joka elää mm. kirjanpainajien tappamissa, lahoissa kuusissa.