Uudistetut PEFC-kriteerit tutuksi: Monimuotoisuutta elävillä ja kuolleilla säästöpuilla
paijat-hame
Säästöpuiksi jätetyt puut järeytyvät, vanhenevat ja myöhemmin kuoltuaan muodostavat metsiin lahopuuta, joka on tärkeää monelle uhanalaiselle eliölajille.
Säästöpuiksi on järkevä valita taloudellisesti vähäarvoiset, mutta monimuotoisuuden kannalta merkittävät lehtipuut, kuten pihlajat, lepät, haavat ja raidat. Samalla lisätään PEFCin vaatimaa sekapuustoisuutta.
Säästettävien puiden kriteerit:
- vähintään 15 sentin läpimittaisia eläviä säästöpuita vähintään 10 kappaletta hehtaarille
- vähintään 20 sentin läpimittaisia kuolleita säästöpuita vähintään 10 kappaletta hehtaarille
- jos ei ole riittävästi kuolleita puita, niin tehdään 2-5 vähintään 15 sentin läpimittaista tekopökkelöä hehtaarille, erityisesti lehtipuita suosien.
Koska nuoremmissa metsissä ei vielä ole luontaisesti kuollutta puuta sertifioinnin edellyttämää määrää, harvennushakkuissa näkyy tekopökkelöitä entistä enemmän.
Tuore metsätuhon seurauksena syntynyt vahingoittunut puu voidaan laskea mukaan: vahingoittuneiden, elävien ja kuolleiden säästettävien puiden kokonaismäärän pitää olla yhteensä vähintään 20 kpl/ha.
Milloin ja millaisia?
Säästöpuiden valintaa tehdään jo uudistetun alueen kasvamisen alkuvuosina: nuoressa metsässä sekä puuyksilöitä että puulajeja on tarjolla runsaammin kuin vaikkapa uudistushakkuuikäisessä männikössä.
PEFC-sertifiointiin sitoutuessa säästöpuut säilytetään kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa ja toimenpiteissä. Säästöpuita tulee jättää ensiharvennuksesta lähtien kaikissa harvennus- ja uudistushakkuissa.
Säästöpuut ovat luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Erityisesti jätetään
- petolintujen pesäpuut ja metson hakomat puut
- järeät katajat
- vanhat palokoroiset puut
- aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä
- muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä
- jaloja lehtipuita
- kookkaita haapoja
- puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia
- tervaleppiä
- kolopuita
Yksittäiset elävät tuulenkaadot ovat hyviä säästöpuiksi ja niistä muodostuu vuosien kuluessa eri-ikäistä lahopuuta. Pienessä määrässä tuulenkaadot eivät ole riski metsälle, niissä eivät pääse tuhonaiheuttajat, kuten kirjanpainajat, runsastumaan.
Kuolleessa puustossa puolestaan ei enää ole tuhoriskejä aiheuttavia hyönteisiä, koska ne ovat riippuvaisia elävästä puusta. Kuolleeseen puuhun on tullut mm. tuhohyönteisten tuholaisia ja loisia, jotka taas ovat monimuotoisuuden kannalta suotavia.
Mihin kohtaan? Miten käsitellään?
Säästöpuut suositellaan jätettäväksi ensisijaisesti ryhmään, koska ryhmä on ekologisesti arvokkaampi kuin yksittäinen säästöpuu.
Säästöpuut voidaan keskittää isompaan leimikkoon, joka voi koostua useista erillisistä metsikkökuvioista. Säästöpuut tulisi keskittää ensisijaisesti vesistöjen suojakaistoille, avosoiden tai arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen tai korjuuteknisesti haastaviin maastonkohtiin.
Säästöpuuryhmän alueella maata ei saa muokata. Juurien suojaamiseksi on hyvä jättää 2 metrin turvaväli ryhmän uloimpiin puihin.
Säästöpuuryhmien alustoja ei saa raivata.
PEFC:n vaatimukset koskevat niin PEFC-sertifiointiin sitoutuneita metsäalan toimijoita kuin metsänomistajia.Metsänomistajan tulisi olla tietoinen jätettyjen säästöpuiden sijainnista ja hänen on hyvä tiedostaa, että säästöpuut pitää jättää kohteelle pysyvästi.
Vaatimus 8.14. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa. Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä.
Linkkejä:
Metsänhoidonsuositukset -palvelu (Tapio): Säästöpuiden jättäminen, Lahopuun turvaaminen, Tekopökkelöiden tekeminen
