Kolmas kierros ympäristötukea
paijat-hame
Ympäristötuki houkutti toisenlaiseen metsien käsittelyyn. Padasjoen Vesijaolla rehevät rantametsät ovat jääneet metsätalouden ulkopuolelle ja ympäristötuen piirissä ne ovat olleet jo 20 vuotta.
Kainiemen 150 hehtaarin metsätila kätkee sisäänsä paljon nähtävää ja tarinoita historiasta. Vielä 25 vuotta sitten Padasjoen Vesijako-järvellä sijaitsevassa niemessä oleva maatila eli maataloudesta.
Tällä hetkellä tilan omistajana on perikunta, jonka neljästä osakkaasta kaksi on viettänyt lapsuutensa tilalla. Saman suvun hallinnassa Kainiemen tila on ollut 1760-luvulta lähtien.
Ympäristötukialuetta esittelevä Aimo Kainiemi hoitaa tilan metsiä ja seuraa miten luonto vastaa ilmastomuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.
Kainiemessä näkee hyvin kuinka nopeaa metsän kehitys voi olla. Vielä 1930-luvulla maatilan ympäristö oli aukeaa peltoa ja niittyä järvelle saakka. Nyt alue on rehevää lehtometsää, jossa kasvaa järeitä metsälehmuksia, haapoja, vaahteraa, tammia, istutettua mäntyä ja koivua. Osa on ehtinyt lahota jo pökkelöpuiksi.
Kolmas kierros ympäristötukea
Rehevät rantametsät ovat jääneet metsätalouden ulkopuolelle ja ympäristötuen piirissäkin ne ovat ehtineet olla jo 20 vuotta. Aimo Kainiemen veli kuuli aikoinaan kylillä tutulta metsänomistajalta tämän tehneen ympäristötukisopimuksen. Tilan ympäristötukikelpoiset kohteet selvitettiin ja suojelusopimus tehtiin kahdeksan hehtaarin alalle.
Viime vuonna tuli aika hakea kolmas kierros ympäristötukea. Mhy Päijät-Hämeen erityisasiantuntija Minna Lautala kartoitti kohteet ja aluetta laajennettiin 11,1 hehtaariin. Kainiemelle sopimuksen uusinta oli itsestäänselvyys.
– Haluan pitää puuston kasvamassa ja otan mieluummin tuen kuin hakkautan metsää. Tällöin metsästä ei tarvitse ottaa säännöllisesti muuta kuin polttopuuta saunan lämmitykseen.
Linnut mökkinaapureina
Lehtometsät ovat monimuotoisuuden aarreaittoja. Ravinteita riittää monipuoliselle kasvillisuudelle ja eläimistölle. Lahopuusto lisää merkittävästi monimuotoisuutta, hyönteisten määrä lisääntyy, josta linnusto hyötyy. Pysty- ja maalahopuut tarjoavat monipuolisesti pesimäpaikkoja eri lintulajeille.
Metsäkävelyn alkumetreillä käy selväksi, että Kainiemessä on runsas linnusto. Lehtometsissä viihtyy viisi eri tikkalajia; käpytikka, palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka, sekä Etelä-Suomessa harvinainen pohjantikka.
– Tarkkailin lintuja jo lapsena. Linnut ovat mieluisia mökkinaapureita. Esimerkiksi tuulihaukka pesii rannan tuntumassa olevan ladon seinään laitetussa tekopesässä.
Kerran Kainiemi näki viirupöllön räpiköimässä matalassa rantavedessä. Hetken se kuivatteli rantatöyräällä siipiään ja lensi sitten puunoksalle. Sama pöllö pesi rannan lähellä ja vahti poikasiaan niin hanakasti, että sen ohi ei ollut kulkemista.
Luontoarvot ohjaavat metsien käyttöä
Luonnon huomioiminen näkyy Kainiemen tilan metsien hoidossa. Tehdyt uudistushakkuut ovat olleet pienialaisia ja niistä tulleet tulot on käytetty metsätilan ylläpitoon.
– Taimikoista kehitetään erirakenteisia ja sekapuustoisia. Neljä vuotta sitten istutetussa kuusen taimikossa kasvaa myös koivua ja muita lehtipuita. Niistä on varaa valita kasvatettavaksi jätettävät puut.
Kainiemi toteaa, että biodiversiteetti on jo nyt paljon korkeampi kuin tiheässä uudistuskypsässä kuusikossa. Taimikosta voidaan kehittää erirakenteinen metsä.
- Jatkuvan kasvatuksen systeemi toimii, kun alku on hyvä. Usein käytännössä on kuitenkin ensin tehtävä uudistushakkuu, sillä muuten lisääntyvät tuulituhot ja metsäkoneitten aiheuttamat tuhot juuristolle vähentävät jäljelle jäävän metsän hiilinielua.
Kainiemi on suunnitellut merkitsevänsä luontopolun kiertämään niemeä. Polun varrella kulkija pääsisi tutustumaan suojeltuihin metsiin ja metsänhoidollisiin kohteisiin. Näissä kohteissa kaikki näkisivät millainen metsä on hyvä hiilinielu ja millaisessä metsässä on korkea biodiversiteetti - nehän eivät aina kulje käsi kädessä.
