Metsänomistaja – kiltti veronmaksaja

Arto Taskinen 19.3.2019

Miltä tuntuisi, jos ”viisikymmentä tonnia” tienaava palkansaaja maksaisi ansiostaan tuloveroa 45 % tai 50 %. Palkansaaja olisi oikeutetusti vihainen ja hänen työmotivaationsa olisi alamaissa. 

Luultavasti tämän tasoinen verotus kaataisi kupin nurin niiltäkin henkilöiltä ja poliittisilta piireiltä, jotka näkevät verojen korotukset ratkaisuksi useimpiin talouden ongelmiin. 

Valitettavasti metsänomistajalla kyseinen veroaste voi olla todellista arkipäivää. Kun metsänomistaja myy metsästään tukkipuun, myyntitulosta maksetaan pääomavero. Mutta verotus ei jää tähän. Myydystä tukkipuusta on aikanaan maksettu pinta-alaveroa usean vuosikymmenien ajan. Eikä tässäkään vielä ole kaikki. Samaisesta tukkipuusta on yleensä maksettu lahjavero tai perintövero – joskus jopa useampaan kertaan. Eli nyt myyty tukkipuu tulee verotettua ainakin kahdella tai kolmella verolla.

Tämän verotuksen tason luulisi riittävän jo fanaattisimmillekin verottajille ja tulon siirtojen kannattajille. Mutta ei riitä – ei alkuunkaan. Pääomaveron kiristys kuuluu eräiden poliittisten piirien tavoitteisiin ja metsänomistajillekin kuuluvaa yrittäjävähennystä ollaan poistamassa. Lisäksi metsien kiinteistövero pulpahtaa pintaan säännöllisesti.

Vaalit lähestyvät, joten metsänomistajien on kuunneltava vaalien yhteydessä olevaa verokeskustelua herkällä korvalla. Koska metsän omistaminen on jo ylikireästi verotettua, metsänomistuksen veroastetta ei ole varaa kiristää yhtään piirua. Tällä eduskuntakaudella metsänomistajien verotusta on hieman helpotettu yrittäjävähennyksellä ja pienellä lahjaveron kevennyksellä. Nämä ovat olleet oikeita päätöksiä. Yrittäjävähennys ymmärretään ilmeisen tahallisesti väärin tiettyjen päättäjien taholta ja sitä vastaan on hyökätty voimakkaasti. Yrittäjävähennys kuuluu kiistatta metsänomistajille ja sen on säilyttävä metsänomistajilla jatkossakin.

Metsämaan kiinteistöverosta ei viime aikoina ole käyty kovin paljon keskustelua. Metsien kiinteistöveroa ovat yleensä ajaneet samat piirit, jotka nyt ovat huolissaan kasvavista hakkuumääristä. Ilmeisesti tässä tilanteessa metsille ei uskalleta ponnekkaasti ajaa kiinteistöveroa, koska hakkuumäärän rajoittaminen ja kiinteistövero eivät sovi yksiin millään ajatusmaailmalla. Varmaa kuitenkin on, että metsien kiinteistövero on eräiden tahojen papereissa. Jossakin esityksessä kiinteistövero on naamioitu uudella nimellä varallisuusveroksi.  Metsänomistajien ja sen etujärjestön on edelleen pontevasti torjuttava esitykset metsän kiinteistöverosta ja varallisuusveroista, koska metsätalous ei kestä ”viidettä veroa”.

Jatkossa pitäisi vakavasti keskustella oman verokannan määrittämistä metsätalouden verotukseen. Pääomavero sopii huonosti metsätalouden verotukseen. Pääomavero mielletään usein ökyrikkaiden veroksi, vaikka sillä verotetaan myös vähävaraisen kansaneläkkeellä kituuttelevan Pahkakylän vaarin puun myynti. Pääomaveron nostaminen on useiden populistien agendalla, kun mielikuva verosta on väärä. Metsätalouden verotukseen pääomavero sopii huonosti myös progressionsa vuoksi. Progressio suosii pienempiä puunmyyntieriä ja yhteisomistuksia (yhtymiä), vaikka muut järkisyyt ei niitä yleensä suosi.

Tulevissa vaaleissa valittavat päättäjät päättävät myös metsänomistajien asioista. Metsänomistajien on osallistuttava aktiivisesti keskusteluun ja tuotava metsän omistajien näkemykset ehdokkaiden tietoon. Erittäin tärkeä on käydä asiallista keskustelua myös niiden tahojen kanssa, jossa metsänomistajien etujen ajaminen ei ole ykkösasia. 

Metsäasiantuntija, joka työskentelee omaisuudenhallinnan, arvioinnin ja kiinteistövälityksen parissa. Työpaikka Pohjois-Pohjanmaalla, mutta juuret ja 2. asunto kotiseudulla Pohjois-Savossa.