Pitkäjänteistä politiikkaa – tai sitten ei?

Juha Hakkarainen 20.11.2018

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Niinhän se menee. Metsätalous ja metsäteollisuus ovat kuitenkin niin pitkäjänteisiä toimialoja, että on pakko vähän muistella.

Kymmenen vuotta sitten elettiin metsäteollisuuden ja metsätalouden synkkiä aikoja. Paperikapasiteettia ajettiin alas, puun kysyntä pieneni ja ennusteet olivat, ettei Suomeen tule uutta sellu- tai paperiteollisuutta, ja ainoaksi puun käytöksi jää energian tuotanto.

**

Valtiovaltaa vaadittiin turvamaan metsäteollisuuden toimintaedellytykset. Metsänomistajia vaadittiin kantamaan vihdoin yhteiskuntavastuunsa ja panemaan puuta oikein kunnolla liikkeelle.

Vuonna 2011 hallitusohjelmaan kirjattiin, että käynnistetään uusi metsäalan strateginen ohjelma, jonka tavoitteena on perusmetsäteollisuuden toimintojen vahvistaminen, puun käytön ja puurakentamisen lisääminen sekä uuden yritystoiminnan luominen. Puunhankintaa estävät tai hidastavat tekijät piti käydä läpi ja tehdä tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

Ja näin tehtiin!

Kaksien edellisten eduskuntavaalien, 2011 ja 2015, alla pohdittiin vakavissaan, että on luotava ”veroluonteinen maksu”, jolla kaikki metsänomistajat pakotetaan myymään puuta! Ja se maksu olisi varmaan tullutkin, ellei olisi pistetty tosissaan hanttiin!

Vielä vuonna 2014 nykyisin suurimman oppositiopuoleen edustaja teki kirjallisen kysymyksen eduskunnalle: ”Voiko hallitus kohdentaa tuulivoiman sijasta investoinnit nyt metsäteollisuuden bioenergian tuotantoon, että esimerkiksi Varkauden tehtaat pelastetaan pakettiratkaisulla, jossa paperin tuotannon jatkuvuus turvataan tukemalla siihen liittyvää bioenergian tuotantoa?”

**

Missä ollaan nyt? Metsäsektori on palannut suurimmaksi vientitulojen tuojaksi, uusia investointeja on tullut ja on tulossa. Puusta on muun muassa kehitetty muovia korvaavia tuotteita sekä tekstiilikuituja korvaamaan puuvillaa ja tekokuituja. Puurakentamisen ratkaisut ovat myös kehittyneet hyvin kilpailukykyisiksi. Puumarkkinat toimivat ja sektori työllistää jälleen. Metsäbiotaloudesta on tullut vähintäänkin osaratkaisu ilmasto-ongelmaan ja metsäluonnon monimuotoisuus otetaan huomioon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ja kun kerrankin jossakin on onnistuttu, tuntuu se nyt olevan yhteiskunnan suurin ongelma. Ympäristö- ja ilmastomuutostietoisia äänestäjiä kosiskellaan sillä, kuka asettaa tiukimmat rajat metsäsektorin kasvulle ja puun käytölle.

Kun vielä neljä vuotta sitten metsänomistajille tarjottiin keppiä puunmyyntiin, nyt tarjoillaan porkkanaa myymättömyyteen.

Metsätalouden investointien aikahorisontti on vähintään 60-80 vuotta. Metsäteollisuusinvestointien liki yhtä pitkä. Jos näiden toimialojen poliittinen toimintaympäristö muuttuu neljän vuoden välein, sitä ei enää kutsuta politiikaksi vaan poliittiseksi riskiksi.   

 

Juha Hakkarainen

Metsäjohtaja, MTK

juha.hakkarainen@mtk.fi 

@HakkarainenJuha