Onko metsässäsi tikittävä aikapommi?

Sanna Vornanen 03.7.2018

Ensimmäiseksi, pahoittelut klikkiotsikosta. Toiseksi, onko metsässäsi oikeasti tikittävä aikapommi? Armasta Suomen niemeä on hellinyt tänä keväänä historiallinen lämpö. Talven sateessa ja viimassa karaistut suomalaiset ovat vetristelleen niveliään lämmössä ja nauttineet ennenaikaisesta kesästä.

Metsien tarkkailun sietämätön helppous

Samaan aikaan lämmöstä ovat nauttineet veikeät veijarit nimeltään kirjanpainaja. Nämä salakavalat nilasyöpöt pääsevät yllättämään sitkeimmänkin metsäsissin, kun eräänä kesäkuun aamuna hän aamukahvin kera istahtaa keittiön pöydän ääreen ja katsahtaa takapihalla siintävää, jylhää kuusikkolatvusta. Harsuuntuneiden ja kellastuneiden kuusien latvukset rikkovat muuten täystiheänä ja vihreänä seisovaa rivistöä. Nohevalta isännältä on kahvikuppi jäänyt tässä vaiheessa jo niille sijoilleen ja sahan sointi kiirii läpi kylän.

Toinen kohtaus, elokuvasta Unohdetut. Tämä versio ei tosin sisällä mitään yliluonnollista vaan aivan täysin inhimillisiä unohduksen piirteitä. Perillinen ulkomailta on yhtäkkiä muistanut omistavansa metsää. Apuun kutsutaan oma metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija, ja niin lähdetään käymään metsäkävelyllä. Taimikoiden hoito on hieman jäänyt, ja harvennuskuvioitakin löytyy. Kaikki nämä ovat kuitenkin korjattavissa ja hyvä taloudellinen kannattavuus saavutettavissa. Se, mikä mieltä korventaa, on perimmäisen kuvion keski-ikäinen kuusikko ja kirjanpainajan syömät kuuset. Tuhoutunut ala on ehtinyt kasvaa vuosien saatossa melkoisen kokoiseksi. Setelien repimiset vilisevät perillisen silmissä, mutta ei auta itku markkinoilla; jotain on tehtävä.

Vihreä keskitie

Esitetyt kohtaukset ovat kaksi ääripäätä todellisesta elämästä. Kirjanpainaja tekee tuhojaan yhtäkkiä ja pikkuhiljaa. Lämpimät säät luovat erinomaisen olosuhteen ötökälle. Viime päivien navakat kesätuulet ovat pitäneet etenkin Etelä-Suomessa huolen, että syötävää näille kavereille riittää jatkossakin. Aiempien tuulien niivittämiä puita kaatuilee kesän aikana siellä täällä ja niiden korjuu on kallista tai käytännössä mahdotonta huonojen kulkuyhteyksien takia. Metsänomistaja voi omilla toimillaan vaikeuttaa ötökän kehittymistä kuorimalla pöllit metsässä, jos niitä ei saa kuljetettua sieltä pois. Unohduksen ääripäässä tikittävä aikapommi valmistuu metsässä huomaamattasi.

Lisämausteen lämpenevään tilanteeseen tuo se, että samaan aikaan Twitter, some ja muu media kiehuu metsän monimuotoisuuden, #pöllögate´n sekä avohakkuiden kieltämisen nimissä. Metsänomistajilta vaaditaan paljon kaikkea, mutta vastineeksi tarjotaan hyvin vähän. Onhan tässä eletty vapautuneessa metsälain ilmapiirissä jo neljä vuotta, joten kyllä tässä nyt jo jotain kieltoja pitää saada aikaan.

Musta-valkoinen ajattelumalli toimii hyvin harvoissa tilanteissa ja etenkin metsäalalla se on suorastaan myrkyllistä. Ääripäiden tavoittelulla emme saavuta mitään ja kasvoton toiminta kellastuttaa yhteistyön kuin kirjanpainaja kuusen latvuksen. Metsänomistajalla on edessään valtava vaihtoehtojen tiekartasto, josta täytyisi osata valita oikeat reitit omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Onneksi metsänomistajalla on solmukohtaan sattuessaan käytössään tukiverkosto – metsänhoitoyhdistyksen omat metsäasiantuntijat.

Tärkeintä, mitä sinä metsänomistajana voit tehdä, on omien tavoitteidesi selvittäminen metsäsi suhteen. Sillä sen voit tehdä vain ja ainoastaan sinä, ei kukaan ulkopuolinen.

Karjalaisittain viestivä kymiläinen. Luonto on elinehto, valokuvaus sydämenasia ja positiivisuus sitoo kaiken kokonaisuudeksi.