Palanuttakin puuta tarvitaan

05.7.2019

Säästöpuuryhmän poltto korvaa entistä useammin perinteisen kulotuksen.   

 

Metsien kulotus on romahtanut huippuvuosista. Huippuvuosina 1950-luvulla metsänpohjaa poltettiin yli 35 000 hehtaaria vuodessa, mutta nykyisin Suomessa kulotetaan vain muutamia satoja hehtaareja.  

Perinteisesti metsää on kulotettu, jotta uusi puusukupolvi on päässyt paremmin kasvuun. Koneellinen maanmuokkaus on kuitenkin korvannut kulotuksen taimikon turvaajana, eikä kulotuksen tärkein kannustin enää liity uuden taimikon vaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

”Paloja ja palanutta puuainesta kaipaavat lajit ovat harvinaistuneet ja osin uhanalaistuneet. Kulotus luo tilaa uusille eliölajeille. Paloalueelle hakeutuvat lajit, jotka tarvitsevat palanutta puuainesta elääkseen”, sanoo MTK:n kenttäpäällikkö Jukka Hujala.

Laajat polttoalat harvinaistuneet    

Tärkein syy kulotuksen hiipumisen taustalla on suuri työvoiman tarve ja kustannukset. Suunnittelun, toteutuksen ja jälkitöiden myötä perinteisen kulotuksen hehtaarihinta nousee 1500-2000 euroon.

Viime vuosina yleistynyt säästöpuuryhmien kulottaminen ei edellytä yhtä suurta työporukkaa.  

”Pienempi poltettava alue pienentää riskiä tulen leviämisestä muualle. Siksi säästöpuuryhmän kulotuksessa tarvitaan toteuttajia vähemmän kuin perinteisessä kulotuksessa. Parhaimmillaan uudistusalaa istuttavat metsurit toteuttavat säästöpyyryhmän polton istutustyön lomassa”, Hujala sanoo. 

Hyönteiset tulevat ilmojen halki

Hujala nostaa Pohjois-Savon Kaavilla poltetun säästöpuuryhmän esimerkiksi uudenlaisesta tavasta tuottaa metsiin palanutta puuainesta.

”Uudistusalan säästöpuut jätettiin päätehakkuussa pääasiassa yhteen ryhmään. Säästöpuiden ympäriltä kaivettiin maanmuokkauksen yhteydessä pintamaa paljaaksi ja vesikuoppa sammutusveden kertymistä varten”, hän kuvaa polttoa valmistelevia toimenpiteitä.    

Hujala sanoo, että polton myötä yksityisen metsänomistajan säästöpuuryhmä linkittyy samassa pitäjässä sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen.

”Telkkämäen luonnonsuojelualueella Metsähallitus polttaa kaskea lähes joka vuosi, joten siellä on jo palolajeja. Palanutta puuta vaativilla hyönteisillä ei ole sieltä pitkä matka siirtyä uuteen tuoreeseen kohteeseen savun hajun johdattelemina.”

Tuleeko polttoon rahallista tukea?

Hujala sanoo, että yhä edelleen löytyy metsänomistajia, jotka kokoavat talkooporukan ja kulottavat metsiä omin kustannuksin.

Aiemmin metsänomistaja saattoi hakea kulotukseen valtion rahallista tukea, mutta tällä hetkellä tukea ei ole tarjolla. Poikkeuksena on Suomen metsäkeskuksen kaksivuotinen kokeilu, jossa tukirahoitusta on haettavissa metsien monimuotoisuutta edistävään kulotukseen.

Hujala odottaa, että tilanne muuttuisi Kemera-tukirahoituksen päivityksen yhteydessä vuoden 2021 alussa. Toiveissa on, että kulotustyöhön voisi jatkossa hakea valtion myöntämää rahoitusta.

”Rahoitusehtojen ja -mahdollisuuksien odotetaan selkeytyvän uuteen Kemeraan.”

 

Teksti: Heikki Hamunen