Monimuotoisuutta voi turvata myös kuivilla paahderinteillä

21.5.2018

Tammelassa ja Lopella sijaitseva Maakylän-Räyskälän Natura-alue on valtakunnallisesti merkittävä ja monimuotoinen luontotyyppien kokonaisuus. Alueella on harjuluontoa, luonnontilaisia keidassoita, karuja ja kirkasvetisiä harjujärviä ja suppalampia sekä humuspitoisia järviä. 

Harjumetsien paahdeympäristöjä on etelään ja länteen avautuvilla harjunrinteillä ja niiden läheisyydessä. Niitä hoidetaan poistamalla puustoa ja rikkomalla maanpintaa, jotta kasveilla on valoa ja kasvit pääsevät itämään kivennäismaassa. Paahdeympäristöjen lajit ovat harvinaistuneet, koska metsät kasvavat tiheinä, metsäpalot ovat harvinaisia eikä esimerkiksi laiduntava karja pidä niitä enää avoimena.

Paahdeympäristöjä on paljon myös yksityismailla ja niiden hoitoon on mahdollista saada myös tukea Metso-ohjelman luonnonhoitohankkeiden kautta. Usein asiat lähtevät liikkeelle niin, että metsäneuvoja on tekemässä suunnitelmaa metsässä ja huomaa sopivan kohteen. Niin tässäkin tapauksessa, kun Iso-Malvan saareen, joka sijaitsee aivan Natura-alueen naapurissa, suunniteltiin hakkuuta, ja Mhy Kanta-Hämeen metsäneuvoja Raimo Kerola tunnisti etelärinteen hyväksi paahdeympäristöksi.

- Yleensä maanomistajat ovat ihan kiinnostuneita näistä toimista, mutta toki on niitäkin, jotka pelkäävät suojelutoimia tai muuten eivät halua mukaan, Kerola toteaa. Tässä tapauksessa maanomistaja innostui välittömästi ja oli mielellään mukana hankkeessa.

– Pääosin nämä ovat hyvin pienialaisia kohteita, muutamasta aarista puoleen hehtaariin, eivätkä sijaitse metsätaloudellisesti mitenkään erityisen tuottoisilla kohteilla, joten taloudellinen vaikutus on aika pieni, kertoo Kerola.

Hakkuu jyrkkärinteisessä saaressa oli kohtuullisen haasteellinen toteuttaa niin, että paahdeympäristön lajit tulevat huomioiduksi ja samalla myös parannetuksi niiden elinolosuhteita. Iso-Malvan saaren hakkuu tehtiin kolmisen vuotta sitten. - Hakkuu suunniteltiin yhdessä paahdeympäristöjen tutkijan kanssa mahdollisimman hyvin ja kunnostukseen oli käytettävissä hankerahaa MMM:ltä. Tarkoituksena oli avata rinnettä mahdollisimman paljon, jotta paahdekasvit saisivat tarvitsemaansa valoa ja kuivuutta, kertoo Kerola

- Puuta poistettiin tältä vajaan hehtaarin alueelta noin 150 kuutiota, eli noin kaksi kolmasosaa, muistelee Kerola. Hakkuutähteet poltettiin kasoissa paikan päällä ja kivennäismaata haravoitiin esiin.

  

Lopputulos on valoisa, avara ja paahteinen. Ainakin hellesäällä, joka vallitsi toukokuussa siellä käydessämme. Rinteestä erotti hyvin laikut, joilta kivennäismaata oli paljastettu sekä kohdat, joilla hakkuutähdettä oli poltettu. Erityisen uhanalaisia paahdekasveja emme löytäneet, mutta toisaalta pari vuotta on luonnossa lyhyt aika kasvin lisääntyä ja levitä. Myöhemmin kesällä voisi myös olla otollisempi aika kasvien löytämiselle.

Kissankäpälää ja kangasajuruohoa löytyi kuitenkin vierestä aiemmin ennallistetulta valtionmaalta, joten leviäminen on hyvin todennäköistä.

  

Paahdeympäristön hoito vaatii seurantaa ja jonkin verran ylläpitoa. Kuvion reunamilla oli jo hieman koivunvesakkoa puskemassa esiin, joten pientä raivausta pitänee suorittaa, ettei metsä taas ala kasvaa umpeen. – Luonnonhoito on myös jonkinlaista taistelua luonnon omia prosesseja vastaan, Kerola tuumii.

Samalla harjualueella on myös valtion ja UPM:n maita. Niillä on toteutettu laaja-alaisempia ja rankempia toimia, kuten isoja kulotuksia ja tutkittu lajien leviämistä. Näistä tutkimuksista ja kokeiluista hyötyvät myös yksityismetsänomistajat, koska tutkitusti toimivia menetelmiä on helppo ottaa käyttöön pienemmässä mittakaavassa myös ainakin lähistön yksityismailla.

Paahderinteen tunnusomaisia kasveja:

Kangasajuruoho

Kissankäpälä

Huopakeltano

Häränsilmä

Paahderinteiden uhanalaisia kasveja:

Idänkeulankärki

Hämeenkylmänkukka

Kangasvuokko

 

 

Anne Rauhamäki