Monimuotoisuus huomioidaan pienillä teoilla

Juho Laitinen 03.4.2019

Viime aikoina keskustelu on pyörinyt voimakkaasti metsätalouden, sen tuottaminen hyötyjen sekä aiheuttamien haittojen ympärillä. Ilmastokysymykset, hiilinielut sekä lajien ja monimuotoisuuden säilyttäminen ovat keskustelussa pinnalla lähes päivittäin ihan valtakunnan tasolla. Mielipiteitä on monia, toiset tuovat ne kärkkäästi esiin, toiset maltillisemmin, mutta metsätalous tuntuu olevan kuuma peruna, ainakin näin vaalien alla. Miten tämä kaikki näkyy metsänomistajien kanssa työskentelevän metsäammattilaisen arjessa?

Mitä monimuotoisuuden säilyttämisen eteen voidaan hakkuiden suunnittelussa ja toteutuksessa tehdä?

Metsänomistajajilla, kuten muillakin suomalaisilla, on jokaisella oma näkemyksensä niin ilmastokysymyksistä kuin luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Yksi haluaa suojella koko tilansa ja vaikuttaa näin monimuotoisuuden säilymiseen, toinen suojelee tilastaan osan samoista syistä. Ihan mahdollisia vaihtoehtoja kumpikin. Suurin osa metsänomistajista kuitenkin käyttää metsäänsä myös tulojen hankkimiseen, mikä tarkoittaa hakkuita. Kysymys kuuluukin, mitä monimuotoisuuden säilyttämisen eteen voidaan hakkuiden suunnittelussa ja toteutuksessa tehdä?

Säästöpuut ja riistatiheiköt

Metsä- ja luonnonsuojelulain nojalla tietyt kohteet, kuten esimerkiksi puronvarret tai lähteiden ympäristöt tulee säilyttää luonnontilaisina. Metsäsertifioinnin vuoksi hakkuualalle jätetään säästöpuita. Mahdollisuuksien mukaan näitä asioita yritetään aina hakkuun suunnittelussa yhdistää. Jos hakkuukuviolla on säästettävä kohde, on luontevaa pyrkiä sijoittamaan säästöpuuryhmä kohteen lähistölle, ja luoda näin hieman isompi kokonaisuus. Kokonaisuus on aina parempi, jos jo harvennushakkuiden ennakkoraivauksen yhteydessä on säästöpuuryhmän alusta jätetty raivaamatta. Tällöin kohdalle muodostuu riistatiheikkö, josta suojaa saavat esimerkiksi metsäkanalinnut tai jänikset.

Tekopökkelöitä monimuotoisuuden edistämiseen

Tekopökkelöt ovat uusvanha kikka monimuotoisuuden edistämiseen, opiskeluaikanani muistan kuulleeni ”ekokannoista”, joita kuitenkaan ei jatkuvasti vastaan tullut. Nykyään tekopökkelöitä, eli 3-5 metristä katkaistuja puita tulee vastaan tasaisesti, jos silmänsä pitää auki. Pökkelö on oiva paikka vaikka kolopesijälle. Pökkelöitä muodostuu toki luonnostaankin ajan kanssa, tekopökkelön tekeminen on vain kehityksen nopeuttamista. Ja säästöpuitahan on joka tapauksessa jätettävä, joten osasta voi huoletta tehdä pökkelöitä.

Kulotus tai säästöpuuryhmän poltto

Hieman isompi, ja työläämpi, keino lisätä monimuotoisuutta hakkuualueella on  kulotus tai säästöpuuryhmän poltto, joilla mahdollistetaan elinolosuhteita lajistolle, joka elää paloalueilla. Kulotus on monesti iso operaatio, mutta säästöpuuryhmän poltto on vielä metsänomistajan tai hänen puolestaan toimivan kokoaman pienen talkooporukan voimin mahdollista. Itse pääsin kokeileman säästöpuuryhmän polttoa toimialueellani Konnevedellä kesällä 2017. Etukäteisvalmistelua ja suunnittelua toki tarvitaan, mutta itse poltto onnistuu vaikka istutustyön lomassa. Ja hyvät makkaratulet saa kaupan päälle.

Monimuotoisuuden säilyttäminen on usein pieniä tekoja, jotka eivät monestikaan vaadi suuria panostuksia eivätkä juuri vaikuta metsästä saatavaan tuottoon, kysymys on enemmän siitä tuleeko niitä ajatelleeksi.


Esimerkki monimuotoisuuden toteuttamisesta talousmetsänhoidossa 
Tämä metsänomistaja on ajatellut luontoa monin tavoin talousmetsässään: vasemmalla näkyy riistatiheikkö. Aukon keskellä on metsätalouden kannalta vähäarvoisesta puusta, kuten haavasta, tehty tekopökkelöitä. Nämä molemmat ovat vapaaehtoisia toimia. Oikealla näkyy sertifiointikriteerien vaatimuksiin kuuluva säästöpuuryhmä. Se on maanomistajan toiveesta jätetty nyt huomattavan suureksi, sillä tiheikön keskellä on pesivä viirupöllö. Kuva: Juho Laitinen

Kirjoittaja toimii metsänhoitoesimiehenä Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomessa.