Metsätilan sukupolvenvaihdos vaatii keskustelua ja kohtuullisesti aikaa

01.2.2018

Usein työpöytäni taakse tulee maanomistajia, jotka suunnittelevat metsätilan sukupolvenvaihdosta. Tavallisesti kysymys kuuluu: ”Mikä on halvin tapa siirtää tila vähimmillä veroilla lapsille?” Tässä vaiheessa yleensä ei vielä ole keskusteltu lasten kanssa vaan vanhemmat ovat pähkäilleet keskenään, miten luovutus saataisiin jotenkin menemään ja tasapuolisuus lapsia kohtaan hoidettua. Samalla on arvailtu, mitenkähän lapset tähän suhtautuvat. Toisaalta lapsetkaan eivät ole tohtineet aloittaa keskustelua, ettei tulisi ahneen leimaa. 

Omistajanvaihdos käyntiin

Edellä esitetty avaus on ihan hyvä. Asiantuntija otetaan matkaan heti alusta lähtien. Kuitenkin sukupolvenvaihdos tulee jakaa kahteen osaan. Ensin selvitetään mitä luopujat (vanhemmat) haluavat sekä mitä luovutuksen saajat (lapset) toivovat. Toiseksi haetaan kaikkien kannalta edullisin luovutusvaihtoehto niin maksujen kuin verotuksen suuntaan. Kolmanneksi perusteeksi tulee sukupolvenvaihdoksen kohde eli tila. Laitetaanko se yhdelle vai voidaanko jakaa jotenkin järkevästi osiin. Mitään kaikille sopivaa perusratkaisua ei ole olemassa vaan päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Keskustelun aloitus tapahtuu yleensä luopujien taholta. Ilmoitus luovutuksensaajille tehdään aika lailla yhtä aikaa. Mitään yhteen kokoontumista ei tarvita, vaan ilmoituksen voi tehdä joko puhelimella, vierailulla tai sähköpostilla - miten nyt sattuu yhteydessä olemaan. Luottamuksellinen keskustelu kannattaa hoitaa yksityisesti aitojen toiveiden esiin saamiseksi. Pääsääntö keskusteluissa on se, että jokainen puhuu vain omasta puolestaan. Päätöksiä ei tarvitse tehdä siinä samassa, kun keskustelu on avattu, vaan kohtuullisen harkinta-ajan puitteissa. Lisäksi toiveita voi muuttaa, jos huomaa sellaisen tarpeelliseksi. Olisi hyvä, jos kaikki saisivat tutustua tilaan myös maastossa tämän keskustelun aikana. Luopujien on hyvä viimeistään tässä vaiheessa hankkia luovutettavan tilan asiakirjat, elleivät ne ole jo olemassa. Metsänhoitoyhdistys avustaa tarvittaessa puusto- ym. tietojen saamisessa.

Yhteenveto keskustelujen pohjalta

Keskustelujen pohjalta luopujat tekevät yhteenvedon asiantuntijan kanssa. Aluksi selvitetään luopujien ehdot luovutukselle. Näitä saattavat olla esimerkiksi erilaiset hallinta- tai käyttöoikeudet, kauppasumma sekä mahdolliset määräykset (esim. luovutuksen saajien aviopuolisoiden oikeuksista luovutukseen). Luovutuksensaajien osalta katsotaan kaikkien toiveet ja esitykset. Myös jonkun luopuminen koko asiasta on hyväksyttävä asiaomaisen aitona ilmoituksena. Tietenkin voidaan vielä houkutella jotakin mukaan ottamaan osansa, mutta mitään painostusta ei lähdetä tekemään. Toisaalta mahdollista esitystä maaomaisuuden luopumisen sijaan tulevasta korvauksesta ei myöskään huomioida ainakaan tässä vaiheessa. Entistä maatalouden sukupolvenvaihdoksessa käytettyä sisarosuuden maksua ei ole ollut pariin vuosikymmeneen olemassakaan. Saatujen tietojen pohjalta tehdään yhteenveto, joka ilmoitetaan luovutuksensaajille. Mikäli luovutuksensaajilla on toiveita samoista alueista, jatketaan keskustelua avoimesti toiveiden yhteensovittamiseksi. Tällöin otetaan keskustelun alle myös eri omistusvaihtoehdot, kuten yksinomistus, yhtymä, yhteismetsä sekä mahdollinen asuminen tilalla. Myös tonttitoiveet huomioidaan mahdollisuuksien mukaan.

Luovutustavasta päättäminen

Kun luovuttajat ja luovutuksensaajat ovat päässeet yksimielisyyteen ehdoista, valitaan luovutustapa. Luovutustapaan vaikuttavat mahdollinen kauppasumma, verotus ja luovutukseen sisältyvät ehdot. Määräyksiä, kuten esim. aviopuolisoiden poissulkevaa ehtoa, voidaan käyttää vain lahjoituksessa tai testamentissa sekä osittain lahjanluonteisessa kaupassa. Nämä sukupolvenvaihdokset ovat pääsääntöisesti luovutuksensaajalle rahallisesti edullisimmat vaihtoehdot. Maksua tulee vain lahja- tai perintöverona mahdollisten lohkomiskustannusten lisäksi. Perinnön osalta on tosin epävarmaa, toteutuuko se koskaan… Aidolla sukupolvenvaihdoksellahan pyritään poistamaan juuri tämä epävarmuus. Lahjanluonteinen kauppa on usein toimiva ratkaisu. Luovuttajat saavat sopivasti verotonta käyttöpääomaa (spv sisaruksille tai suoraan alenevassa polvessa) ja luovutuksen saajat ostavat tilan edullisesti. Lisäksi kauppasummaa voidaan hyödyntää metsävähennyksenä tulevissa puukaupoissa. Lahjan ja lahjanluonteisen kaupan raja kulkee maatalouden sukupolvenvaihdoksen osalta 50 % ja metsätilan osalta 75 % kohdalla käyvästä arvosta. Kauppa on selkeä ratkaisu. Ratkaisut tehdään yleensä tila-arvion pohjalta. Myös metsäsuunnitelman ja keilausaineiston pohjalta arvoa voidaan määrittää, mutta siinä täytyy olla metsäalan asiantuntija kyllä mukana. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että keilausaineistossa puumäärä on ehkä oikea, mutta kaikki muu arvon määrityksessä huomioitavat asiat ovatkin arvausta (ikä, puulajisuhteet, puutavaralajit).

Yhtymä, yhtiö tai yhteismetsä vaihtoehtona

Kaikki edellä mainitut luoMetsätilan sukupolvenvaihdos vaatii keskustelua ja kohtuullisesti aikaa vutukset voidaan tehdä joko jokaiselle luovutuksen saajalla henkilökohtaisesti tai yhdessä, jolloin muodostuu yhtymä. Yhtymänä saatuna voidaan säästyä lohkomiskustannuksilta, mutta tilalla tehtävät toimenpiteet vaativat yksimielisen päätöksen. Lisäksi yhtymäosuuksien kaupat sisarusten välillä sekä suoraan alenevalle polvelle saattavat olla verovapaita myyjille tai lahjaverosta vapaita luovutuksen saajille. Edellä esitettyjen lisäksi on mahdollista perustaa yhteismetsä tai liittää tila jo olemassa olevaan yhteismetsään. Tällöin omistajat kuitenkin tavallaan menettä- vät tilansa, koska heille tulee vain osuudet yhteismetsästä. Päätösvalta asioista on yhteismetsän kokouksen antamana hoitokunnalla tai toimitsijalla. Nykyään on alettu keskustelemaan metsätilojen yhtiöittämisestä. Yhtiö- muotoisessa omistamisessa on kuitenkin suuri vaara menettää sukupolvenvaihdoksen edut. Jos kyseessä on monialayhtiö, niin saatetaan menettää myös yksityismetsiin kohdennetut valtion tuetkin.

Aikarajat syytä huomioida

Luovutusta päätettäessä pitää luovutuksen saajien erityisesti huomioida tietyt aikarajat, joiden puitteissa ei tilasta saa luopua. Lahjanluonteisessa kaupassa ja normaalissa kaupassa tila on pidettävä myyntivoiton veron takia vähintään 5 vuotta ja käytetyn metsävä- hennyksen osalta 10 vuotta omistuksessaan. Käytetyn metsälahjavähennyksen osalta omistusta on pidettä- vä 15 vuotta. Luovutuksen rahoittamiseksi on tilasta riippuen erilaisia tapauskohtaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on kuitenkin keskustelun aloittaminen sukupolvenvaihdoksesta ja asiantuntijan mukaan ottaminen suunnitteluun ennen ensimmäisiä ratkaisuja. Tavoitteena on tyytyväiset osapuolet ja hyvät välit kaikkien osapuolten kesken myös sukupolven vaihdoksen jälkeenkin. Näitä asioita ei voi mitata rahassa.