Monimuotoisempia talousmetsiä

15.6.2018

Puun käyttö lisääntyy ja lisääntyvä käyttö aiheuttaa myös huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä.

Luontoarvojen edistäminen ja metsätalous eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia. Päinvastoin: Talousmetsissä on mahdollista aktiivisen metsätalouden ohella tehdä paljon luonnon hyväksi. Itse asiassa monin paikoin on jopa suositeltavaa tehdä, sillä muutoin monimuotoisuus vähenee.

Miksi pitää olla monimuotoista?

Emeritusprofessori ja puuntuottaja Matti Kärkkäinen määrittelee monimuotoisuuden kansankielisesti ”metsässä on paljon kaikenlaista, eri lajeja, joista tavallinen ihminen ei ole koskaan kuullutkaan.” Nämä eri eliölajit ovat kuitenkin kaikki osaltaan tärkeitä metsäekosysteemin toiminnassa ja ne vaikuttavat toiminnallaan ja olemassa ollaan muihin lajeihin ravintoketjussa ruokana, saalistajana, hajottajana ja monin muin tavoin.

Yhdenkin lenkin puuttuminen tai häiriintyminen ketjussa voi aiheuttaa ennalta-arvaamattomia muutoksia esimerkiksi tuhohyönteisten lajimääriin tai johtaa useiden tärkeiden eliölajien sukupuuttoon. Koska emme voi tietää kaikkia vuorovaikutussuhteita, kaikki lajit ovat arvokkaita.

Yhdistykset toimivat

Metsänhoitoyhdistyksissä monimuotoisuus ja luonnonhoitoasiat otetaan vakavasti. Koko järjestö on mukana Monimetsä-hankkeessa, jonka puitteissa kesän aikana koulutetaan kaikkien yhdistysten metsätoimihenkilöitä huomioimaan luonnonhoitoasiat paremmin. Monimetsä-neuvontatyökalun ja tarkistuslistan avulla on helppo jokaisen tarkistaa, mitä toimenpiteitä missäkin työvaiheessa voi tehdä.

Metsäammattilaisilla on vastuu esitellä metsänomistajalle eri toimenpiteitä ja vaihtoehtoja. Metsänomistaja kuitenkin päättää, haluaako hän niitä metsässään toteuttaa. Metsäammattilaiset voivat selvittää listan avulla, haluaako metsänomistaja jättää leimikkoonsa esimerkiksi riistatiheikköjä, tekopökkelöitä kolopesijöille tai tavanomaista enemmän säästöpuita. Tarkistuslista on tarkoitus käydä läpi samalla, kun sovitaan hakkuista tai metsänhoitotöistä.

Neuvojien kokeiltavaksi on valmistunut myös uusi neuvontatyökalu, jonka avulla voi havainnollistaa metsänomistajille monipuolisesti luonnonhoidon keinoja.

- Hyvä työkalu, jonka kautta voi käydä metsänomistajan kanssa läpi monimuotoisuuteen liittyviä asioita hoito- ja hakkuusopimuksia tehdessä. Toimenpiteet on käyty seikkaperäisesti läpi ohjeistuksessa, mutta asioiden läpikäymisen sujuvoittamiseksi, poimin vaan kohteen kannalta oleelliset kohdat, kehuu Aapo Latvajärvi mhy Pirkanmaasta 

- Tärkeimpänä antina on ehkä se, että monimuotoisuuden ja riistan, erityisesti metsäkanalintujen, elinolojen turvaamisen kannalta oleelliset asiat tulee käytyä läpi ja niihin kiinnitettyä huomiota myös sopimuksia tehtäessä. Toinen tärkeä seikka, minkä listan läpikäyminen palauttaa mieliin, on vesistöjen ravinnehuuhtoumat ja niiden minimoiminen. 

Mitä metsänomistaja itse voi tehdä?

Kärkkäisen mukaan monimuotoisuuden tarkastelu on järkevää vain metsälötasolla, ei yksittäisillä metsäkuvioilla. Jokaisella hehtaarilla ei voi olla kaikkea, vaan luonnollinen monimuotoisuuden vaihtelu on järkevää ottaa huomioon.

Tärkein yksittäinen tekijä metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisessä on lahopuun määrä. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on 4000 - 5000. Uhanalaisista metsälajeista kolmasosa elää lahopuulla.

Lahopuuta vai säästöpuita?

Lahopuun määrän lisääminen metsässä on metsänomistajalle helppoa ja halpaa. Kuolleet, kaatuneet tai pystyyn kelottuneet puut kannattaa jättää metsään. Kuollut puu ei levitä enää sieni- ja hyönteistauteja, joten siitä ei ole lähipuustolle vaaraa. Tyviosaltaan huonoista, vielä elää kituuttavista puista kannattaa tehdä tekopökkelöitä hakkuun yhteydessä katkaisemalla puu muutaman metrin korkeudesta. Myös halpa-arvoisista puista, kuten haavoista, kannattaa tehdä tekopökkelöitä.

Kärkkäisen mukaan sen sijaan kallista ja lahopuun muodostumisen kannalta tehotonta on jättää hakkuun yhteydessä eläviä säästöpuita. - PEFC-sertifioinnin käytäntöihin pitäisi ehdottomasti tässä kohtaa saada muutos. Elävien puiden sijaan säästöpuiksi pitäisi jättää katkaistuja pökkelöitä, Kärkkäinen esittää. - Jos mäntykankaan päätehakkuussa jätetään säästöpuiksi noin 80 -vuotiaita mäntyjä, saattaa hyvinkin kestää 200 vuotta, ennen kuin nämä lahoavat ja edistävät monimuotoisuutta. Kärkkäisen mielestä monimuotoisuutta pitää turvata nyt eikä tulevaisuudessa ja nykymenetelmä ei tuota lahopuuta.

Elintärkeät pölyttäjät

Myös pölyttäjien suosiminen on tärkeää. Kärkkäisen mukaan raidan katkaiseminen pökkelöksi on pölyttäjäystävällistä, sillä raita tekee runsaasti runkovesoja, jotka kukkivat ja ruokkivat pölyttäjiä. Monimetsä-koulutuksessa keskusteltiin erityisesti pellonreunojen hoidosta. Aurinkoisilla pientareilla viihtyvät monet pölyttäjät ja niille onkin suositeltavaa esimerkiksi taimikonhoidon yhteydessä jättää kukkivia ja marjovia pensaita. Marjoja syövät mielellään myös metsäkanalinnut.

Erilaisiin metsiin erilaisia kasvatusmenetelmiä

Kärkkäinen ei liputa jatkuvan kasvatuksen puolesta. Hän perustaa näkemyksensä metsän luonnolliseen ekologiseen kehitykseen. - Luonto harventaa aina heikoimmat yksilöt. Jatkuvan kasvatuksen mallia ei esiinny luonnossa. Lisäksi monimuotoisuuden kannalta jatkuvan kasvatuksen metsä ei ole paras mahdollinen: - Runsaasti valoa ja kesän lämpöä vaativat lajit eivät viihdy jatkuvan kasvatuksen metsissä.

- Toisaalta oikein tehtynä jatkuvan kasvatuksen hakkuun lopputulos on hyvinkin harva, eli valoakin voi riittää ja arvokas aluskasvillisuus säilyy paremmin kuin avohakkuussa. Tärkeintä on valita oikea kasvatustapa oikeaan paikkaan, muotoilee MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä.

Anne Rauhamäki