Vesiensuojelu on kaikkien asia

22.11.2016

Mhy Mänty-Saimaa, Pisara-hanke ja Pro Kuolimo järjestivät tiistaina 15.11. Kuolimon Metsäpäivän, jossa keskusteltiin etupäässä metsätaouden vaikutuksista vesistöihin.

Iltapäivän ja illan aikana tutustuttiin maastokohteeseen, jossa oli huomioitu rantojen suojavyöhykkeet ja aluen herkkyys vesitalousjärjestelyissä. -Tällä kohteella ei ole ojan ojaa, Tapani Siiskonen totesi. Siiskonen muistutti, että metsäalan toimijoilla vesiensuojeluasiat ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Ne täytyy aina huomioida parhaan kykynsä mukaan.

Matka jatkui Savitaipaleen Kirkonkylällä sijaitsevalle Kapak'ojan kosteikolle. Kosteikkoasiamies Antti Happonen ja Pro Kuolimon Hannu Jokinen esittelivät kohdetta, joka on sekä vesiensuojelullisesti että maisemallisesti erittäin onnistunut. Happonen kutsui kosteikkoa "omaksi lapsekseen" ja kertoi sen olevan hänen tekemistään sadoista kosteikoista paras.

Ilta jatkui Olkkolan hovissa kahvitellen ja Kuolimon tilasta keskustellen. Jari Kasurinen Mhy Mänty-Saimaasta esitteli metsätaloudessa huomioitavia vesiensuojeluasioita. Vesiensuojelu huomioidaan käytännössä kaikissa toimissa, mutta erityisen tarkkoja ollaan maanmuokkaus -ja kunnostusojituskohteilla. Kasurisen mukaan metsätalouden osuus vesistöjen typpikuormituksesta on 5% ja fosforikuormituksesta 8%. Hyvällä suunnittelulla kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumat saadaan  pidettyä hallinnassa.

Hydrobiologi Raija Aura Lappeenrannan ympäristötoimesta kertoi Kuolimon nykytilasta. Kuolimon veden väriluku on noussut, mutta fosforikuormitus säilynyt vähäisenä. Väriluvun nousu on yleinen trendi Suomen vesistöissä. Väriluvun nousu kertoo maaperästä irtoavasta humuksesta. Tarkkaa syytä ilmiöön ei tiedetä, mutta tutkijat ovat epäilleet maaperän lämpenemistä yhdeksi syyksi.

Auran esityksessä olleen dian mukaan metsätalouden osuus Kuolimon valuma-alueen fosforikuormituksesta on arvion mukaan n. 6 %. Metsän luonnonhuuhtouman osuus on 36 %.  Metsätaluden vaikutus on siis verrattaen pieni siihen verrattuna, minkä verran fosforia huuhtoutuuu metsistä ilman mitään metsätalouden toimenpiteitä. Pisara-hanke toteuttaa Kuolimon Savitaipaleen puoleiselle alueelle vesiensuojelusuunnitelman, joka valmistunee kesällä 2017. Tavoitteena on saada suunnitelma myös Etelä-Savon puolelle. 

Pisara-hankkeen ohjausryhmään kuuluva pitkän linjan metsäammattilainen Seppo Repo kehoitti kaikkia muistamaan ns. valuma-alue ajattelun. -Ei riitä, että rantojen läheisyydessä ollaan varovaisia. Vaikutukset kulkeutuvat vesistöihin paljon kauempaa. Tämän vuoksi kaikissa vesiensuojelutoimissa, joissa tehdään rakenteita (pohjapatoja, laskeutusaltaita, ym.) täytyy tehdä rakenteet tarpeeksi suuriksi.

Illan aikana todettiin, että ihmisten tietous vesien- ja ympäristön suojelusta on kasvanut kiitettävästi viime vuosikymmeninä. Ja aiemmpia sukupolvia on turha syytellä: he ovat toimineet parhaan tietämyksensä mukaan. Koska nyt tietoisuus on kasvanut, on tärkeää, että jokainen tekee osansa. Niin metsänomistaja ja mökkiläinen kuin kerrostaloasukas ja maanviljelijäkin. Hannu Jokinen totesikin, että joku voi vielä ajatella, että eihän se mitään haittaa, jos pesen matot järvessä ja siinä kuluu litra mäntysuopaa. Sen sijaan kenelläkään tuskin on pokkaa kaataa 3000 litraa mäntysuopaa järveen. -Pienilläkin teoilla on merkitystä.

Lisätietoja pintavesien laadusta: http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikarttaviewers/Html5Viewer_2_5_2/Inde...